Tää on törkeetä piinaa!! Tavata joku sairaan ihana tyyppi, ja olla viikko tolkulla ihan tilulilulii.. ja sit törmätä uudelleen ja kaikesta huolimatta ilta oli niin magee, sellasta tähtisadetta koko ilta - ja koko viikko sen jälkeen**** ja sen jälkeen NADA. Total silencio.
Ehkä joskus tavataan, ehkä ei. Kun ei voi tietää. Ja tämän kanssa pitäisi elää nyt sitten.
Ehkä joskus tavataan, ehkä ei. Kun ei voi tietää. Ja tämän kanssa pitäisi elää nyt sitten.
Vastaukset 24
Vanhimmat
I'm with ya. Mulle on käynyt Tismalleen Samalla Tavalla! Miten tällaista voi tapahtua ja olla sitten tapahtumatta?
MIkä tarkoitus tällaisella on? Saada vakava mielenhäiriöllinen tila moneksi viikoksi muutaman törmäilykohtauksen seurauksena ja loppua ei näy. Kamalan hormonaaliskemiallisen viaton uhri. Oliko ne ihanat hetket tämän arvoista?
Tässä jutussa on ollut vielä muutaman iso MUTTA mukana, joita en ihana alussa tosin tajunnut. Mutta en käsitä miten olen antanut itseni päästä tähän tilaan -järki hoi..
Joopa, pistää ihmetteleen mitä pahaa mä oon kellekkään tehnyt että jotain näin (ihanan)kamalaa joudun kitumaan. Olo on ku olis tehosekottimessa ja pilvenhattarassa samaan aikaan! Tässäkin jutussa on pari todella isoa MUTTAA mutta juuri noiden muttien takia, MIKSI näin tapahtuu ?! Komppaan sua 100 %. Uwiiiii wi wiwii wi wii wiammmammajee, viidakossa, kas viidakossa...
Näin just! Hienosti kuvattu;) Surkeeta vaan että kokee tehosekoitin ja hattarafiilikset ihan itsekseen, ja vähän kuin for nothing..niiden surullisten kuuluisien MUTTIEN takia, kun oishan se törkeen huippua jos voisi elää nämä tunteet FOR REAL sen jonkun ihanan kanssa. Huh huh, viet kyllä sanat suusta ja sua kanssa kybällä kompaten. t. viidakkonainen
Onse, just näin se on! Hitto, ku se ongelma on justiinsa että pääsi kokemaan niitä fiiliksiä kerran for real, niin paluu unelmiin tuntuu ihan perseeltä. Outoo että näin päin, todellisuus oli ihanaa, kun tää haaveiluhan ihan järrrrkyttävän kamalaa. Pakko luottaa että elämä heittelee oikeisiin suuntiin, sen verran tässon oltu vietävissä et Toivon että Hänkin niin NIIN niin tosissaan KÄRSII näistä hekuman aalloista mitä itsekkin ;D! Keep up the hope, sis' !
Hehee joo..kyllähän se kieltämättä helpottaisi TODELLA jos Hän jakaisi jossain tahollaan edes osan tästä älyvapaasta heikotuksesta kanssani. Hyvin harvoin kukaan itelläni tällä tavalla kolisee, joten pahasti aavistelen että mun ihana vastapuoleni on kaukana näistä hekuman aalloista:D Muutenhan tää kaikki olisi aivan ohittamatonta -sellasta once or twice in the lifetime, you know..
Mistä meitä rangaistaan?:DD
Ihanaa kuulla, että jollain muullakin on samat fiilikset... Vaikka mitään muuta ihanaahan tässä ei sitten olekaan. Rupee jo itseäkin huolestuttamaan kun ei yksi poika meinaa irrota ajatuksista millään. Siitä on jo monta viikkoa kun olen edes nähnyt koko tyyppiä ja silti monta kertaa päivässä ajatukset lähtee harhailemaan ja tulee ihmeellisen kamalia väristyksiä. Ja aina kun luulen näkeväni siitä vilauksen jossain, niin sydän jättää pari lyöntiä välistä. Ja yöt on ihan kamalaa aikaa myöskin, kun mielikuvitus vaan jyllää eikä meinaa saada unta. Mitä vielä? Mitä tässä voi tehdä???
Ehkä me ollaan tyhmiä ;D Hahhaa että naurattaa sellainen pikkupikku ajatus, mitäs JOS hän ei kaipaiskaan mua? No way, José. Todellakin, mä olen parasta mitä sitä on vastaan kävellyt (tai paremminkin, törmännyt ja liimaannuttiin toisiimme kiinni ku mitkäkin iilimatoset ;D) ja sen olis parasta huomata se ennen kuin on myöhäistä ja tää hörhöhurveli ihastuu taas johonkin uuteen... Taidan kohta kompastua omaan näppäryyteeni :/ Pitää ruveta humppaamaan tai harrastaan jotain muuta vastaavaa epäseksikästä ja kuvitella hänet vaikka sauvakävelemässä niin pääsen tästä desperaatiosta.
Hahhah, hauska ainakin oot:D Aika samantyylistä iilimatomeininkiä oli meilläkin siitäkin huolimatta että siinä oli se ikävä MUTTAkin kuvioissa... En voi käsittää että onko sensorini niin avaruudessa etteikö Hän jollain tasolla olis meikäläisestäkin digannut. Mutta arkeen paluu on näköjään rankkaa ja SYVÄLTÄ!!
Mites sä olet aatellut ratkasta dilemmasi? Odottaa että tehosekoittimesta hyytyy patterit, vai jotaian rankempia toimenpiteitä??:D
Toi mielikuvaharjoitus oli hyvä vinkki, thnx.
Eh, joo, reality check. I hate that word; reality. Jos nyt aatellaan sellaista lasten pisteestä pisteeseen-tyyppistä viivanvetoa, jossa tarkoituksena on saada jokin järkevä kuvio aikaiseksi, niin tässä kaaviossa on pari pistettä liikaa, u know. Eli ihan tarpeeksi kompleksinen yhtälö on valmis. Mun tehosekoitin on niin s*tanan rasittava että kun sen kerran päälle laittaa niin se huutaa ja huutaa ajasta ikuisuuteen, siinei vaan oo mitään ykkös-kakkos-kolmos-vaihteistoa, se on joko täysillä tai offilla. Ja mä hölmöläinen laitoin sinne kaiken mitä kaapista löyty ;)
Sensoreista puheen ollen, miten sellaista voi vaan ykspuolisesti tuntea (huom, se kyllä TUNTUI ;D). Taitaa olla vain niin että oon hihihii-ihastunut kuin pikkulapsi että heittäydyn Tunteella lattialle ja vedän neliraajasätkyt!
Järkevä kuvio.. kuulostaa tässä tilanteessa todelta kaukaa haetulta kaikin puolin:) Niin pitkälle mäkään en oo päässyt edes ajatus tasolla:D
Vissiin sama kone meikäläisellä, ei hyydy ees hevillä, paitsi sit kun lopulta hyytyy niin ei enää inahdakaan. Toivon ja odotan sellasta seesteistä ja rauhallista olotilaa, kai sekin päivä joskus koittaa.
Kaiken näiden hulvattomien olotilojen lisäks oon onnistunut tässä sivussa tekemään itestäni vielä ääliön, mut se onkin sit jo tarina nro2. Ja sekin vaan kestettävä tässä kaiken muun keskellä.
Kai se tämä kevät menee hihitellessä ja ihmetellessä että jos tällasta nyt pitää pukata niin jotain kohtuutta ja inhimmillisyyttä ens kerralla, plz
Pitää kaivaa kaappien kätköistä sellainen perinteinen kauha vailla sähköjohtoja ja sillä sitten koittaa rauhaksiin hämmentää jotain uutta keitosta (boooriiiing). Se nyt vaan ihan todella harmittaa tässä tilanteessa kun en ole koskaan ennen tuntenut tällä tavalla ketään olevaista kohtaan. Ja mulla ei oo muka mitään chäänssiä? Se riepoo syvältä! Mut ei kai tässä voi mitn tehdä kun toivoa että hän tekis liikkeen nro 2 (tai 3, miten sen nyt ottaa...). En edes oo yleensä tällainen haihattelija, päin vastoin yleensä oon turhankin vakava ja järkevä. Siksi kai oonkin näin sekava nyt...
Millainen on sun tarina nro 2? Jos sulla olis vaik asiat VIELÄ huonommin kuin mulla ;D Mäkin oon ollu meinaan superextramegamögö-ääliö tai siltä tuntuu ainakin jälkeenpäin ajateltuna...
On meillä hämmentävän samankaltaiset tilanteet liikkeitä 2 tai 3 myöten, saati sitten ettei sukat oo pyörinyt tähän malliin naismuistiin, huh.
Oon luvannut itelleni etten enää päästä itseäni mihinkään epätoivoisiin ihmissiuhdesotkuihin, mut anna olla..heti kun ensimmäinen tilaisuus tulee vastaan niin meikä on messissä kybällä. Minäkin olen järkevä ja rauhallinen ihminen mut joskus sitä näköjään sekoaa ja pahasti.
Hmmm, tarinanro2..lähinnä oon lyhyessä ajassa onnistunut tekemään itestäni epätoivoisen onnettoman ääliön. Kaipa nää asiat olisi voinut tyylilläkin hoitaa, mut näin tällä kertaa. Tää koko juttu on vaan niin absurdi&sekava vyyhti josta en käsitä yhtään mitään, mutta se tod.näk. johtunee vaan tästä mun radikaalisti alentuneesta aivokapasiteetista joka on tän kaiken seurausta.
Lähinnä kai tähän liittyy mun puolelta eniten tahdittomuutta, epätoivoista ahdistelua ja typerää lässyttelevää lirkuttelua johon toinen on reagoinut=ei mitenkään :o Eli voit osaat varmaan kuvitella olotilat.. ;D
naiset.. huoh, tehkää aloite..
No juu, jotain tuon suuntaista meikämimmillä myös. Viimeisellä tapaamisella nolasin itseni vielä aikamoisesti ku menin ja pussata moiskautin heipaksi, mietin vaan että saatoin käsittää yhden tai kaksi juttua hieman väärin niin kuin jatkon kannalta... ;D Vaan kummasti se antoi niin tehdä! Tuo mies tuossa yllä odottaa yhteydenottoa (hän varmaan on lukenu tän rimpsun läpi ja kauhistunu mitä kälättäjiä eukot oikeesti onkaan.. ;), mutta MITEN sen voi tehdä kun kuviossa on niitä MUTTIA! Sitäpaitsihei, miehen duuni on juosta mun perässäni -tai se olis ainakin mun ideaali ja näinhän siinä taisi alunperinkin käydä- ei toiste päin ;) Ja tässä vaiheessa en usko että olis jäänyt epäselväksi mun fiilikset häntä kohtaan. Argh mä taannun luolanainen-tasolle ja ölisen vaan, kun ei mun vinkkejä oteta todesta! Tuli muuten niin hillitön ajatustulva ettei mun aivoherne jaksanut jäsennellä näitä juttuja..
Eihän toi pusu paha ole ollenkaan:) varsinkin jos ei rimpuillut irti;) Mä sen sen sijaan olen tehnyt niitä ALOITTEITA, ja ihan monikossa. Lähetellyt suurinpiirtein vaaleenpunaisia sydämiä ja ilmoittanut ihan hänelle miten sukat pyörii jaloissa vielääkin jne..huhhuhuh, naurattaa ihan itteenikin:DDD Ja se tragikoomisin kohta tässä kaikessa tosiaan on se ettei tyyppi oo näihin reagoinut YHTÄÄN MITENKÄÄN:) Siihenhän ei voi olla muuta selitystä kuin se MUTTA, muutenhan
hän ois jo juossut syliini, mut silti....Kyllä ihminen osaa olla taulapää.
Eipä rimpuillut irti ei ;) Mutisi jotakin ja siinä oli sellainen klassinen "eron hetki" kun oli kiire molemmilla johonkin, ja mä palaan siihen hetkeen (muiden hetkien muassa...) koko ajan uudelleen ja ihmettelen että MIKS sit vikalla kerralla ei näyttänyt olevan - - - mitään? Tai oli jotakin, katseita jne. olosuhteiden pakosta sekin tilanne oli tällainen klassinen psykoleffakohtaus, ku jouduin piteleen itseeni suitsista etten kapsahda taas sen kaulaan jolloin KAIKKI olis nähnyt! Bad, bad idea. Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että jos tilaisuus vielä tulee niin ei tää kai oo ihan tähän jäänyt, ainakaan toivottavasti. Mutta mistä pirskatti sellaisen tilaisuuden teen, ku ei ole aivan yksinkertainen tää kuvio. Mutta mutta mutta....
No sun täytyy vielä vääntää se sille rautakangesta, ehkä se sitten tajuaa vastata :D
Toi on just kaikista inhottavinta kun tarvitsisi kipeesti niitä tilanteita, mut mistä hemmetistä niitä taikoo?? Mä sain sen toisen tilaisuuteni kuin taivaanlahjana, ja käytin sen totta helvetissä ja oli ihan sairaan ihanaa vaikka sen myötä pari tosiasiaa tuli ikävästi tietoisuuteeni mutta koin että oltais samoilla aalloilla.. Varmaan jossain vaiheessa tiedossa uusiakin tilaisuuksia mutta enhän mä tässä samassa suossa voi kovin kauaa olla, pakko täältä on nousta jos ei ala valoa näkymään.
En pysty enää selkeemmin vääntämään..oon käyttänyt tähän jo niin paljon energiaa että hohhhoijakkaa. Oon antanut tilaisuuden reagoida tai toimia, mut jos ei niin ei..:( Toivon pyhästi että on joutunut ees käymään jotain tahtojen taistoja sisällään asian puolesta, prkle.
ps. mä oon jo ajat sit luopunut tosta että mitä jos muut näkee,,:D Ei mitään väliä:DDDD Ja samaten en enää jaksa suitsiakaan itseeni, hemmetti jos joku asia tuntuu hyvältä tehdä niin mähän teen sen. Ittensä toppuuttelu ja jarruttelu is so last season, tuli mitä tuli;D
Mä en edelleenkään oo löytänyt järkikultaa mun päähäni. Samaa vuoristorataa mennään enkä edes nähnyt sitä tyyppiä tässä välissä. Pahenee jopa. Shait!
Kerroppas, joko sait vastakaikua? Antais toivoo tähän toivottomaan muttamitäjos-ajatteluun, valoa huomiseen, kaikua pimeeseen... Höh.
Ei tässä tosiaan mitään kaikuja oo kuulunut.. koetan parhaani mukaan järjenrippeitä keräillä kasaan, koska en oo varma tahdonko että koko kevät menee tällasessa sekoilussa;)
Todennnäköisesti jossain vaiheessa tulee hänen kanssa väkisinkin törmättyä mutta koetan ottaa jotenkin iisisti, koska odottavan aika ON pitkä, ja tuskinpa seuraavastakaan törmäyksestä sen kummempaa jatkotarinaa tulee kuin että meikäläinen sekoaa:DDDD
Kyllähän sellanen pikkariikkinen mitäjos-ajattelu on edelleen olemassa mullakin, mut se leijailee epämääräisesti nyt jossain hamassa tulevaisuudessa, ei enää tässä hetkessä ja päivässä.
On tää kamalaa ku ihminen sekoaa ja alkaa sekoilee niin sekin varmaan luulee musta et oon oikeesti tällanen:DD Hyvä ensivaikutelma!:))
http://en.wikipedia.org/wiki/Threesome
http://en.wikipedia.org/wiki/Lesbian_sexual_practices
Missäs tapasit tällaisen pään sekoittajan?
Onko se joku klassinen ihastumisen merkki, kun viettää lauantai-iltaa lukemalla täällä näitä kirjoituksia? Ja sitten vielä kuvittelee, että ne kaikki pahimmat vuodatukset on osoitettu juuri itselle... Säälittävää, tiedän! Tämä ap:kin kirjoitus, ihan kun omasta elämästä!!! No jaa... Pitäisi varmaan tässä itse kunkin tehdä joku päätös sen välillä aikooko olla ihanan ihkusti ihastunut vielä pitkäänkin vai yrittääkö vaan fiksusti päästää irti. Se irti päästäminen ei vaan ole yhtään niin helppoa. Kiitos kuitenkin tästä ketjusta, sitä oli hauska lukea :)