Olen huomannut että ajatusmaailman on ruvennut muuttumaan. Muutenkin niukka kaveripiiri tuntuu supistuvan, kun ajatukset eivät mene enää kovin usein yksiin. Onko kukaan muu huomannut samaa?
Siispä kyselen että onko täällä Lahden alueelta nuoria odottajia, joiden kanssa voisi jakaa kuulumisia ja jutella samoista asioista.
Itse olen 21v. hollolainen ja laskettuaika marraskuussa. Mailailkaa jos joku muukin tuntee itsensä yksinäiseksi (myös muut): [email protected]
Ja jotta ei olisi pelkkä entsintä kuulutus, niin kysymyksiä.
Ootteko huomennut ajatuksien muuttuneen? Ootteko entisten kavereiden kanssa samalla aallonpituudella? Onko ystäväpiirrissä muita samassa tilanteessa olevia? Näkyykö jollain kateutta? Onko tarpeeksi ystäviä juttelua varten?
Musta oikeesti joskus tuntuu todella yksinäiseltä. Onhan mulla aivan ihana avokki, joka on todella innoissaan vauvasta. Samoin myös löytyy innokkaan tulevat isovanhemmat. Mutta oman ikäisiä tyttökavereita ei oikein ole. Tai on, mutta en voi jutella kamalasti vauva-juttuja, koska tiedän sen loukkaavan muita (vauvakuumetta vain toisella puoliskolla pariskunnassa). Sitten kun huomaan että oma ajatusmaailma muuttuu. Ajatukset lapsessa ja äityidessä. Juominen ärsyttää ja muutenkin biletys (ei sillä että ite haluaisin). Joskus kyllä tekisi mieli juoda, mutta se on harvinaista. Biletykseen ei ole mitään tarvetta, se on jo tovin tuntunut turhalta. Juominen ja sauhuttelu tuntuu kavereilla olevan hyvin tärkeitä, joten erimielisyyksiä tulee. Kuiten ollaan yritetty ymmärtää toisiamme, mutta ei se aina ole helppoa.
Tulipas taas valitusta. Mutta olisi mukava tietää onko muita "yksinäisiä".
Siispä kyselen että onko täällä Lahden alueelta nuoria odottajia, joiden kanssa voisi jakaa kuulumisia ja jutella samoista asioista.
Itse olen 21v. hollolainen ja laskettuaika marraskuussa. Mailailkaa jos joku muukin tuntee itsensä yksinäiseksi (myös muut): [email protected]
Ja jotta ei olisi pelkkä entsintä kuulutus, niin kysymyksiä.
Ootteko huomennut ajatuksien muuttuneen? Ootteko entisten kavereiden kanssa samalla aallonpituudella? Onko ystäväpiirrissä muita samassa tilanteessa olevia? Näkyykö jollain kateutta? Onko tarpeeksi ystäviä juttelua varten?
Musta oikeesti joskus tuntuu todella yksinäiseltä. Onhan mulla aivan ihana avokki, joka on todella innoissaan vauvasta. Samoin myös löytyy innokkaan tulevat isovanhemmat. Mutta oman ikäisiä tyttökavereita ei oikein ole. Tai on, mutta en voi jutella kamalasti vauva-juttuja, koska tiedän sen loukkaavan muita (vauvakuumetta vain toisella puoliskolla pariskunnassa). Sitten kun huomaan että oma ajatusmaailma muuttuu. Ajatukset lapsessa ja äityidessä. Juominen ärsyttää ja muutenkin biletys (ei sillä että ite haluaisin). Joskus kyllä tekisi mieli juoda, mutta se on harvinaista. Biletykseen ei ole mitään tarvetta, se on jo tovin tuntunut turhalta. Juominen ja sauhuttelu tuntuu kavereilla olevan hyvin tärkeitä, joten erimielisyyksiä tulee. Kuiten ollaan yritetty ymmärtää toisiamme, mutta ei se aina ole helppoa.
Tulipas taas valitusta. Mutta olisi mukava tietää onko muita "yksinäisiä".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.