Oletteko törmänneet sellaiseen, että narsisti on tarjoutunut auttamaan jossain asiassa esim. jonkun tavaran korjaamisessa. Ensin hän lupautuu kyllä auttamaan, mutta ajan kuluessa alkaa vähättelemään ja mitätöimään asiaa kun siitä puhutaan. Tarkoitan siis sitä, että hänen mielensä asiasta muuttuu alituiseen, siis sellaista "juupas eipäs leikkiä". Kuitenkaan hän ei halua, että hänet sivuutetaan kokonaan ja hankitaan korjaaja jostain muualta. Siitä hän suuttuu. Olet ikäänkuin hänen armoillaan.
Narsistin apu
-apu-
18328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Narsisti luo illuusion siitä että et pärjää ilman häntä, tekee itsensä tarpeelliseksi ja jollain ihmeen konstilla koukuttaa itseensä. Totuushan on kuitenkin että tulet paljon paremmin toimeen ilman narsistia kun vaan luovut niistä harhakuvista joita narsisti on luonut.
Noup, en ole törmännyt apua tarjoavaan narskuun mutta hyviä ne mokomat on neuvomaan miten homma olisi parast tehdä ja yleensä niiden ohjeiden mukaan homma menisi pitkin vittua. Pitkällä tikullakaan ei tulla kyllä lähellekään apua tarvitsevan luo, niin on nunna näin.
Täällä palstalla sä ainkin neuvojasi auliisti jakelet.!!!
24h/vrk.
Noup, olet erehtynyt henkilöstä se on tuo Tempun vastausautomaatti, joka päivystää 24h/vrk..mä vaan peesaan sitä :D
Mä en huolehdi enää,..Mambaa sullekki ;))
http://www.youtube.com/watch?v=IzwRZdVid8E&feature=related
Tarjoaa apua mutta samalla mitätöi tarjouksensa. Valitti ensin puoli tuntia kuinka väsynyt ja kiireinen on, kuinka aika ei riitä mihinkään ylimääräiseen, ja tarjosi sitten apuaan tietäen ettei siihen kukaan kehtaa tarttua, onhan hän niin kiireinen ja väsynyt. Narsistin avuliaisuus on pelkästään illusiota joka luodaan katteettomilla lupauksilla, liioitelluilla uhrauksilla ja valehtelulla. Tosi paikan tullen mitään apua on turha odottaa. Kyllä se on narsisti jota autetaan, vaikka ei tämä sitä tietysti avuksi kutsu tai miellä, sehän on ihan luonnollista että ihmiset palvelevat narisistia. Narsisti ei pyydä apua, sinun pitää ymmärtää toimia oikein pyytämättä tai narsisti loukkaantuu. Narsistille ei saa tarjota apua, ellei kyse ole asiasta jonka tekeminen on vähäarvoista eikä todista mitään kykyjä tai lahjoja joita narsistilla ei olisi. Palvelija saat olla mutta et yhteistyökumppani.
Juuri näin! :)
Olen myös havainnoinut, että pitäisi olla "palvelualtis" tällaiselle ihmiselle. Jotenkin pitäisi osata lukea häntä oikein. Hän ei koskaan _pyydä_ apua tai neuvoa, ei koskaan!
Tuo oli hyvä!, justiinsa niin tuttua..... Jotenkin näin sen piti mennä: "En minä mistään mitään kyllä tiedä, enkä varmaan osaa tuossakaan sua auttaa, sä olet paljon viisaampi ja taitavampi tekemään tuon. Mikähän johto tuokin mahtaa olla?,..( ja vahingossa) oho, katos vaan se lähti käymään"! Sitten kehut narskua; "olet sinä aika taitava",......että näin ;)
Tarjoaa itse apua, jahkailee avun antamisen kanssa ja roikottaa toista ihmistä tietämättömyydessä aikooko auttaa vai ei. Syyttää sitten siitä, ettei anneta auttaa? Totta on, että tekee itsensä tarpeelliseksi ja ilmeisesti kuvittelee, että asiat eivät hoidu ilman häntä. Ei taida paljon jäädä vaihtoehtoja kuin korjauttaa jossain muualla, kuunnella ansaitut huudot päälle ja kestää siitä aiheutuva viha.
Narsistin apu...
Meikäläiselle ainakin tarjosi aikanaan apua esim eräiden töiden kanssa jatkuvasti. Halien ja kertoen kuinka haluaa auttaa. Sitten alkoi voi reppanaa, et voi mitenkään jaksaa - lausahdukset ja päänsilittely.
Jossain vaiheessa tunsin etten enää selviä asioistani yksin.
Autoin kyllä häntä vastaavasti myös mutta niitä tilanteita oli määrällisesti huomattavasti vähemmän.
Mikä pointtina näin hienossa tilanteessa ?
No se, että JOKA kerta kun oltiin paikalla, alkoi show. Hän sairastui, milloin vatsatautiin, milloin migreeniin tms. Sovitun ja hänen ilmiselvänä pitämänsä avun vuoksi olin pitkittänyt homman alkamista (kaksi ihmistä puolittaa ajan) suht loppuun asti (hänen toivomuksestaan AINA), hän kertoi jatkuvasti kuinka sairas on mutta totta kai auttaa kun en yksin pärjää, totta kai...
Ja minä syyllisyys niskassani ajoin autoa. Voi herra isä, toinen on sairas ja minä...
Kuitenkin hän "parantui" joka kerta hommien loppuessa. "Kyllä tää tästä..:" ja alkoi toimimaan normaalisti.
Hän ehti kertoa tästä avustaan aina kaikille, joskus ennen kuin itsekään tiesin sitä saavani. Toisin päin asiasta ei keskusteltu.
Joskus tuntui, että kun kieltäydyin (lopulta aloin tekemään niin kun tajusin että koen jo niin etten muka yksin pärjää ollenkaan) tarjotusta avusta, hän ei enää "tiennyt mitä tehdä". Sitten hän suuttui. Muutaman kerran ilmestyi ilmoittamatta paikalle kun olin lähtenyt yksin. Mustasukkaisuuttako ?
Monesti meinaan väitti etten ole oikeasti töissä jne. tai ajoin "väärää kautta" kotiin joten tulin jostain muualta.
Voip olla...
Toisaalta sillä sai mielettömän syyllisyydentunteen niskaani. Koin koko ajan alemmuutta koska en pystynyt tarjoamaan samanlaista apua.
Jonkun mielestä ehkä outo tarina, mutta en nyt osaa pukea kuumetokkurassa sanoiksi.
Olen kyllä muutenkin törmännyt näihin avuntarjoajiin. Kerrankin tapailin yhtä miestä toista kertaa...ja hän heti ilmoitti kuinka voi auttaa koska vain, miten vain... eikä se yksi tapaus riitä, jokaisen kanssa (melkein) sama juttu. Sinänsä ehkä normia, mutta jos on vasta tavannut...se on outoa.
Yleensä myöhemmin tulee ne vaatimukset. Rahaa, seksiä, seurustelua, syyllisyyttä... joten siksipä en enää apua juuri vastaanota kuin tarjoamalla sitä työtä itse, kunnollisella tuntipalkalla.
Ps. onpas outo "flunssa", ei oikeastaan muuta oireita kuin pikkupikkuköhä ja niiskutus, mutta kuumetta riittää. Tana.
Olen minäkin auttanut vastavuoroisesti sellaisissa asioissa mitä pystyn tekemään. Niitä töitä eri kyllä arvosteta samalla tavalla, koska ne ovat vähempiarvoisia. Olen aika huono muutenkin ottamaan apua vastaan ja minulle tulee syyllinen olo siitä, että "tuhlaan" hänen aikaansa moisiin korjauksiin ja puhun niistä, vaikka hän on itse puhunut korjaavansa. Olen muistanut kiittää ja olen maksanutkin tehdyistä töistä. Silti tuntuu siltä, että olen aina kiitollisuudenvelassa senkin jälkeen. Ristiriita on siinä, etten oikein uskalla hakea muualta apua, koska hän loukkaantuu siitä takuuvarmasti ja seuraukset tiedetään. En osaa selittää asiaa tarkemmin, mutta tuntuu sitä, että hän haluaa "hallita" tilannetta ja olla niskan päällä minkä päätöksen ja milloin hän sitten tekeekään.
Kiitos muuten kaikille vastanneille.
Sama kiitollisuudenvelka jyskyttää minunkin päässäni.
Jos hoidan homman jotenkin muuten...siitä nimenomaan loukkaannutaan. Mutta kuinka monta vuotta sitä "luvattua apua" pitäisi sitten odottaa ?
Tämä siis niissä töissä joissa hän ei sitten olekaan auttanut vaikka kieltää hommaamasta muuta apua koska "eihän tuo ole homma eikä mikään" / "ei siitä kannata maksaa kun mulla menee vain...sen hoitamisessa". "Totta kai tulen, sano koska vain".
Toisaalta, tunnen oloni tyhmäksi valittaessani toista narsistiseksi koska ei saa hommia tehtyä tai lupailee tyhmiä sillä se on ihan normia normienkin keskuudessa, mutta mielestäni pointti on juuri se syyllistäminen.
Hänen syyllistämisen tarpeensa ja minun syyllisyys...joka on lähinnä kyllä sisästäni lähtevää. Olen koettanut siitä päästä eroon : eli jos kerta tekee jonkun homman, se on siinä. En mieti sitä sen enempää tai kiinnitä muuhunkaan marttyyrikökköön huomiota. Mitäs tarjoutui sen tekemään. Itse. Tuputtamalla. Kieltämällä hakemasta muuta apua. Kärsikööt sitten =)
Näin juuri, noi on tuttuja tunteita mullekkin. Asiat menee juuri tälläisen kaavan mukaan kun kirjoitit. Tunnen syyllisyyttä saamastani avusta ja tuntuu siltä ettei mikään riitä sen korvaamiseen. Helpoin tapa on korjauttaa jossain muualla, maksaa siitä ja sanoa kiitos ja näkemiin. Juuri tuo "eihän tuo ole homma eikä mikään, minä voin korjata, pääsee halvemmalla" jne. tuttuja sanontoja.
Joskus narsisti tarjoaa "apuaan" päästäkseen syvemmälle uhrinsa elämään. Narsu innostuu hyvän tekemisestä myös silloin, kun hänen avustamisesta saamansa hyöty on vaivannäköä selvästi suurempi.
25 : hyrrr.... pitää vetää vähän peitettä harteille. Ei sikäli, että kuume taitaa olla poissa, mutta lausahduksesi lähetti kylmänväreet läpi kehon... tästä uskon, että on ollut suurimmaksi osaksi kyse. Se on niin monimutkainen kuvio etten jaksa sitä edes purkaa, luotan vain tunteeseeni siitä...
"Joskus narsisti tarjoaa "apuaan" päästäkseen syvemmälle uhrinsa elämään."
Narsistihan haluaa olla kaikessa paras ja osaavin. Todellisuus on aivan toista. Samalla voi toisen mitätöidä. Narsisti ei kestä myöskään, että muut osaisivat tehtävät heitä paremmin. Toisaalta ihmettelen, miksi ne lupaa jotain jos niillä ei ole sen asian suhteen aikomustakaan. Onko se jotain peliä tai näytelmää.
Tuota noin... öö... on ollut kiireistä... pitäis vielä... mut joo...
Samaa kuin omassa elämässä... kaikilla elämän osa-alueilla kumppanini kanssa saattoi nähdä hänen narsisminsa, mutta..
Kotityöt ja lapsista huolehtminen. Siinä oli yksi kummallisuus meidänkin arjessa: Sovittiin yhdessä siivoamisesta, lasten hoitoon viemisestä/hakemisesta tai muusta joka päiväisestä asiasta. Asian ollessa käsillä, ex alkoi valittaa migreeniä, väsymystä, huonovointisuutta ym..
Asiat jäi minun harteilleni.(ex kotiäiti!) Aamulla, kun minulla oli herätys töihin, sain kuulla miten väsynyt ex oli. Hän ei kykene viemään lapsia.
Kun lapset piti hakea, soitti hän ettei kerkeä, on juuri tärkeää tekemistä. (päivittäin toistuvaa.Lapset hoidossa,koska ex ei jaksa hoitaa.Tarvitsee omaa aikaa..)
Kun piti tehdä ruokaa, oli kädet/selkä/pää kipeä tai hänellä oli juuri jokin tärkeä kesken.
Kun piti siivota, iski migreeni ("et tiedä mitä migreeni on".Ei estä kuin epämieluiseksi kokemansa tekemiset), tai ruumiin kolotukset tai oli jokin tärkeä kesken tietokoneellla. Viikonloppu hujahti sunnuntai-iltaan, jolloin kuulin "miten tässä nyt näin kävi meidänhän piti siivota". (jos/kun en suostunut olemaan ainut kodinhoitaja, enkä edes kyennytkään).
Kaiken kaikkiaan lähes poikkeuksetta, kun piti tehdä jotain yhdessä, vastuu lankesi minulle. Siinä ei auttanut minun väsymys, sairastaminen, muut kiireet tai tekemiset. Minulla ei ollut oikeutta olla sairas, väsynyt tai että olisin saanut joskus tehdä jotain ihan omaa, jotain joka olisi auttanut jaksamaan paremmin.En voinut katsoa edes TV:tä
Ja kun olen mies, minun olisi pitänyt osata korjata kaikki. Pesukoneet, tietokoneet, pyörät...
Jos tiesin mikä rikkinäisessä laitteessa oli vikana, sanoin sen. En sanonut osaavani korjata jos en osannut. Tämäpä kääntyi niin, että olen sanonut osavaani korjata vempeleen. Esim. kuivausrummusta oli mennyt laakeri, tiesin mikä siinä on vikana ja sanoin sen. Myös sen etten osaa sitä itse vaihtaaa. Tai pyörästä oli mennyt vanne soikeaksi, sitä ei voi itse korjata.
Alkoi syyttely:" miksi lupaat korjata, jos et osaa? Miksi uskoin sinua, lupaat ja lupaat, mitään et tee. Minkälainen persoona olet!!??!"(x peilaa tekemänsä asiat muihin, haki tietoa narsismista ja käyttää sitä muita vastaan)
Asiat jäi kesken, koska krooninen rahapula ei antanut myöten korjaamoihin vienteihin. Ja kun olisi ollut rahaa, exäni käytti ne muuhun, tuloksena se ettei asiat hoitunut.
Jatkuva syyttelyni, exän oma välinpitämättömyys asioiden hoidosta ja taakan kasaantuminen omille hartioilleni johti siihen,etten jaksanut tehdä asioita. Mitä yleensä tapahtui tai oli tapahtumatta oli minun vikani.
Kuulin monesti:" et ole mies. Lupaat asioita, etkä sitten tee niin. Minkälainen persoona oikein olet!?!! Et arvosta muiden tekemistä" ( kun joskus sanoin syyllistämiseeni vastaan että minä en ole ainoa ihminen tässä perheessä. Meitä on 2 aikuista, vastuut pitää jakaa kaikille kykyjen mukaan. En ole mikään ORJA. En jaksa yksin!)
Oli asioita jotka olisin voinut tehdä ja osannut, mutta en sitten kyennyt, tai en saanutkaan vaikka olisin osannut (esim tietokoneongelmat.Minulle olisi voinut paljastua salailtuja asioita koneelta). Hankin jopa extratyön, jotta olisi selvitty talousvaikuksista. Mutta en voinut/saanut tehdä sitäkään. Ja syy näihin oli se, että kuulin etten kykene, en osaa, lupaat vaan, jätän kaiken hänen huolekseen, et näe toisten panosta...
Täydellistä ristiriitaa. Ensinnäkin joitain asioita mitä en osannut, olisi pitänyt osata. Asioita mitä olisin osannut en saanut tehdä. Tekemättömät asiat ahdisti ja tuottivat syyllisyydentunteen.Tehdytkin asiat tekivät niin (tunsin ettei sekään riittänyt exälle ja harvoin osasin tehdä mitään oikein,kuulemma)
Voi, jos ex teki jotain, edes vähäistä. Roskien kerääminen lattialta, kaupassa käynti tai pikku tiskaaminen, oli nii-in suuri suoritus, että hän olisi ansainnut mitallin.Sen hän teki selväksi. Minun tekemiseni oli taas normaalia arkea, ei mainittavaa. Raskas ruumiillinen työnikin oli kuulemma helppoa ja mitätöntä, ei ainakaan mikään syy ajoittaiseen uupumiseen.
Apua x ei kyllä koskaan tarjonnut mihinkään. Enpä sitä saanutkaan vaikka pyysinkin, tai se oli äärimmäisen harvinaista.
Tuo oli hyvin tuttua, ainoa ero on siinä, että me molemminpuolin tehdään ja autetaan toista. Hänen puoleltaan kyllä vain silloin kun hänelle sopii (ei ole muita kiireitä tms.). Hänen töitänsä pitää arvostaa ja niistä pitää antaa kehuja, usein monta päivää. Minun työni on vähempiarvoista ja sitä tuskin edes huomataan. Toi tyhjyyden tunne on totta, miten sitä voikaan tuntea itsensä niin tyhjäksi. Miten ihminen voi mennä sellaiseen tilaan. Sitä ei käsitä ennenkuin sen itse kokee.