On täysin järjetön ajatus että me varakkuutemme ansainneet lähtisimme mukaan talkoisiin jotka olisivat etujemme vastaisia.
Olemme omaisuutemme ja elintasomme hankkineet emmekä aio missään tapauksessa niistä luopua.
Muutama asia joista emme halua luopua:
- vuosittaiset ulkomaanmatkat (lomakohteina Thaimaa on ehdoton suosikkini)
-yksityislääkärin palvelut (kauhistuttava ajatuskin joutua julkisen terveydenhuollon piiriin, sinne missä odotushuoneissa majailee epämääräisiä ihmisiä)
-yksityinen hammashoito (kuka jaksaa odotella jopa kuukaudenkin julkisessa hammashoidossa, en minä ainakaan)
-yksityinen gynekologi (tämä nyt on aivan päivänselvää etten luovu)
-viikottaisista kampaamo, kosmetologi, manikyyri, hieroja yms. jotka kuuluvat tärkeänä osana perushyvinvointiimme.
-viikottaisista shoppailusta en voi luopua ( tosin vaatteet haen yleensä ulkomailta noin kerran kuukaudessa, en käsitä miten jotkut voivat pukea ylleen jotain halpa-halli kuteita) Ai mut löytyy Suomestakin muutama erikoisliike joista silloin tällöin voi löytääkin jotain kivaa (en mainitse liikkeiden nimiä kun täällähän ei saa)
-harrastuksistamme emme halua perheeni kanssa luopua mistään hinnasta (joogatunti viikossa on itselleni välttämätön, lapsemme harrastavat paljon erilaisia harrastuksia, viimeaikoina lapsemme ovat kiinnostuneet sijoittamisesta ja ovatkin melkoisia pörssihaita, mieheni golffaa, pelaa salibandya ym. ym., yhdessä nautimme oopperasta kuukaisittain, syömme ulkona kaksi kertaa viikossa, nämähän ovat tavallista arkirutiinia varmaankin kaikille.
- perheessämme on kaksi autoa ja haluamme vaihtaa ne uusimpiin malleihin joka vuosi (säilyy arvo siten paremmin).
-kotimme sisustamme joka toinen vuosi (käytän alan ammattilaista, sisustussuunnittelijaa, jonka kanssa saamme parhaan lopputuloksen)
Töihin minä en mene kodin ulkopuolelle (se on kamalaa miten paljon sitä työtä onkin kotona, onneksi vanhin lapsemme on muuttanut omaan talouteen niin on vähemmän sitä sotkua, siivooja käy meillä vain kerrran viikossa, eli kyllä saan raataa muina päivinä ihan tarpeeksi)
Jos mieheni (yksityisyrittäjä) joutuisi maksamaan tuloistaan enemmän veroa, sillä tuskin olisi mitään muutosta elämän laatuumme, koska nytkin voimme säästää huomattavia summia. Mutta periaatteessa en halua, että joutuisimme osallistumaan joidenkin muiden ihmisten hyvinvoinin takia johonkin talkoisiin siten, että verotusta kiristettäisiin osaltamme.
Yrittäkää nyt ymmärtää, olemme tottuneet tähän elintasoon emmekä halua mitään muutoksia.
Olemme omaisuutemme ja elintasomme hankkineet emmekä aio missään tapauksessa niistä luopua.
Muutama asia joista emme halua luopua:
- vuosittaiset ulkomaanmatkat (lomakohteina Thaimaa on ehdoton suosikkini)
-yksityislääkärin palvelut (kauhistuttava ajatuskin joutua julkisen terveydenhuollon piiriin, sinne missä odotushuoneissa majailee epämääräisiä ihmisiä)
-yksityinen hammashoito (kuka jaksaa odotella jopa kuukaudenkin julkisessa hammashoidossa, en minä ainakaan)
-yksityinen gynekologi (tämä nyt on aivan päivänselvää etten luovu)
-viikottaisista kampaamo, kosmetologi, manikyyri, hieroja yms. jotka kuuluvat tärkeänä osana perushyvinvointiimme.
-viikottaisista shoppailusta en voi luopua ( tosin vaatteet haen yleensä ulkomailta noin kerran kuukaudessa, en käsitä miten jotkut voivat pukea ylleen jotain halpa-halli kuteita) Ai mut löytyy Suomestakin muutama erikoisliike joista silloin tällöin voi löytääkin jotain kivaa (en mainitse liikkeiden nimiä kun täällähän ei saa)
-harrastuksistamme emme halua perheeni kanssa luopua mistään hinnasta (joogatunti viikossa on itselleni välttämätön, lapsemme harrastavat paljon erilaisia harrastuksia, viimeaikoina lapsemme ovat kiinnostuneet sijoittamisesta ja ovatkin melkoisia pörssihaita, mieheni golffaa, pelaa salibandya ym. ym., yhdessä nautimme oopperasta kuukaisittain, syömme ulkona kaksi kertaa viikossa, nämähän ovat tavallista arkirutiinia varmaankin kaikille.
- perheessämme on kaksi autoa ja haluamme vaihtaa ne uusimpiin malleihin joka vuosi (säilyy arvo siten paremmin).
-kotimme sisustamme joka toinen vuosi (käytän alan ammattilaista, sisustussuunnittelijaa, jonka kanssa saamme parhaan lopputuloksen)
Töihin minä en mene kodin ulkopuolelle (se on kamalaa miten paljon sitä työtä onkin kotona, onneksi vanhin lapsemme on muuttanut omaan talouteen niin on vähemmän sitä sotkua, siivooja käy meillä vain kerrran viikossa, eli kyllä saan raataa muina päivinä ihan tarpeeksi)
Jos mieheni (yksityisyrittäjä) joutuisi maksamaan tuloistaan enemmän veroa, sillä tuskin olisi mitään muutosta elämän laatuumme, koska nytkin voimme säästää huomattavia summia. Mutta periaatteessa en halua, että joutuisimme osallistumaan joidenkin muiden ihmisten hyvinvoinin takia johonkin talkoisiin siten, että verotusta kiristettäisiin osaltamme.
Yrittäkää nyt ymmärtää, olemme tottuneet tähän elintasoon emmekä halua mitään muutoksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oijotaan virheitäsi. Mitään emme ole hankkineet vaan perineet. Nostamme osinkoja ja pierskelemme nahkasohvalla. Köyhät raata ja maksaa verot.
Kirkkokin opettaa köyhille, että otsasi hiessä sinun on leipäsi anasaittava. Meitä rikkaita naurataa..
Noh, ajattelin etten tässä mainitse osinkotuloistamme että lukija saa niin kuin paremman kuvan miksi emme halua luopua elintasostamme. (Jos kertoo liikaa joku voi kateuksissaan tulkita kirjoitukseni väärin.)
Ja olemme osaltamme jo luopuneetkin tavallaan jostakin. Esimerkiksi Levillä omistamaamme kelohonkamökkiä olemme "lähes" antaneet tuttaviemme käyttöön nimellistä korvausta vastaan (1500e/viikko). Emme käyneet siellä moneen vuoteen niin päätimme antaa huvilamme sellaisten (tuttaviemme) käyttöön jotka halusivat sinne.
Toista huvilaamme (5tähden) Saimaalla käytämme itse noin kolme kertaa vuodessa, se riittää vallan mainiosti meille, eihän maaseutuakaan liikaa jaksa.
Köyhä mitään raada! Jos köyhä raataisi, niin hän ei olisi köyhä vaan vähintään hyvin toimeentuleva, tai jopa rikas. Jokapäivä saa huomata kuinka nämä köyhät jaksavat olla "pariisissa" (Kontulassa) tai vastaavissa kokoontumispaikoissa. Kumma kun köyhyys ei vaikuta siihen, että on varaa tapailla aamusta iltaan samanlaisia köyhiä.
Sitten kun ja jos muistaa, että pitäisi syödäkkin tai jos lapset sikäli jos niitä on kerinnyt köyhyydeltään hankkimaan pitäisi vaatettaa, ni johan taas köyhyys kurittaa.
sitten on taas ruoka niin kallista, lapsilisät ei riitä, veroja menee hirveesti(mistähän) ja kapitalistit ja porvarit senkun porskuttaa ja piereskelee sohvillaan, tekemättä mitään. On se perkele niin väärin, näitä köyhiä kohtaan!
Samaa mieltä, melkoista liioittelua koko köyhyyshöpötys. Minä en tunne ketään joka olisi oikeasti niin köyhä mitä tälläkin palstalla usein kerrotaan ja minä sentään tunnen paljon ihmisiä. Ne jotka sanovat olevansa köyhiä tai vähempiosaisia heidän täytyisi aloittaa jokin mukava harrastus, se veisi ajatukset pois tuollaisesta itsesäälissä rypemisestä.
Me aina tyttöjen kanssa sanotaan ettei mikään piristä niin päivää kuin kunnon shoppailu Pariisissa :). (ei lentomatkatkaan ole hirmu kalliita nykyään)
Alustaja kertoo oivalla tavalla Timo Soinin ajatuksia.
Halla-aholle voisi vileä lisät ,minä en viitsi armeijaa ja töissä käydä, ne rasittavat liikaa.
Ei kaikkien ole pakko käydä työssä jos on tarpeeksi varakas puoliso.
Sitähän saa toivoa että säästetyt rahat jäävät eläke-ikään asti säilöön ja peräti vielä jälkikasvulle.
"Toivossa elämme" kuten Katainen sanoi.
Olemme onnellisia että voimme antaa itsellemme ja lapsillemme tämän elintason missä olemme.
Abortti asiasta on nyt ollut tiedotusvälineissä paljon puhetta. Se että sitä käyttävät jotkut ehkäisynä on täysin ymmärrettävää ja sallittua. Mitä järkeä on alkaa kantamaan lasta jonka on tullut saaneeksi jonkun huurteisen yön tuloksena, kun ei voi olla edes täysin varma kuka on isäkin. Se lääke mitä käytetään raskauden keskeyttämiseen pitäisi olla reseptivapaana apteekissa, niin kuin vitamiinitkin.
Meillä on löytö Silinjärveltä. Siirtää verot köyhille, meitä laiskoja, äveriäitä, osinnkonsaajia kannustaen rikastumaan.
Täytyy muistaa antaa valiavustusta hyvän asian takia. Rikkaan on rikastuttava ja laiskana maattava...
Annettava työnherku raatajaduunareille, siihen veron maksuun..
Hyväosaiset eli varakkaat tekevät paljon ajatustyötä, sekin on tavallaan raskasta, kun pitää päättää ja tehdä paljon päätöksiä muiden puolesta. Se voi olla outo ajatus sellaiselle joka on tottunut tekemään ainoastaan ruumiillista työtä.
Onneksi on olemassa tämä hyväveli järjestelmä jonka kautta voimme avustaa vaaliehdokkaitamme siten että he saavat paljon myönteistä julkisuutta.
Ei rasita. Pankissa on salkunhoitajat. Kunhan nostaa rutkasti verottomia voittoja. Kiitos siilinjärvenpoika!
Hyvä tavoite, että loputkin verot köyhien maksettavaklsi!
No se on näitä köyhien raatajien fiktiivisiä hahmoja joiden kautta he olettavat suoltavansa jotain, jopa satiiriksi kutsuttavaa älämölöä. Tosiasiassa näitä vaan vituttaa se kun heidän synnyinlahjana saatu köyhyyden kaipuu ottaa heistä sellaisen vallan, etteivät kykene tai osaa tehdä elämästään parempaa.
Monille elämä jakaa huonot kortit jo alkuvaiheessa, on laiminlyöntiä, perheväkivaltaaa, fyysinen tai psyykkinen sairaus tai vamma, on paljon sellaisia tekijöitä jotka voivat tehdä ihmisestä syrjäytyneen ja joka jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle.