Kysyisin onko muita kohtalotovereita. Meidän kohta kaksi kuukautinen tyttömme on alkanut huutamaan kuin syötävä iltaisin isänsä syliin päästyään. Ensin rauhallisesti minun sylissäni ja kun esim.olen lähtenyt suihkuun tai saunaan niin melkeinpä heti alkaa huuto. Ei ole kiva minulle eikä miehelle,vaikka mies onneksi onkin oikea lehmänhermo.,Minulla tulee sitten aina kauhea kiire takaisin vaikka tiedän ettei vauvalla eikä miehellä ole hätää. Mies raukka on ruvennut kyselemään minulta että miten minä pitelen sylissä ja että missä hän tekee väärin. Olen kyllä sanonut että ei ole eikä saa olla yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa pidellä ja hoidella vauvaa. Mies on ollut tiiviisti vauvan hoidossa mukana, ettei se siitäole kiinni. Tosin ei luonnollisestikaan pysty imettämään.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja miten kauan tilannetta kesti?
Olen maalaisjärjelläni ajatellut ettei kannata ainakaan antaa periksi,siis että mies lopettaisi kokonaan vauvan hoidon.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja miten kauan tilannetta kesti?
Olen maalaisjärjelläni ajatellut ettei kannata ainakaan antaa periksi,siis että mies lopettaisi kokonaan vauvan hoidon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä oli joskus samanlainen juttu ja meillä siitä pääsi syntymään oravanpyörä.
Lapsi alkoi itkemään isänsä kanssa ollesssaan, joten mies alkoi välttämään lapsen kanssa kaksin jäämistä ja lapsi alkoi vierastamaan tilanteita enemmän ja enemmän ja na hetket kun jäi isänsä kanssa olivat vielä pahempaa huutoa.
Sitten mä aloin työnteon, eikä ollut vaihtoehtoja. Molemmat saivat varmuutta siitä kun oli vain pakko olla kahdestaan ja ongelma katosi muutamassa viikossa itsestään.
Meillä myös tuossa 2 kk iässä oli aivan sama tilanne. Kesti noin kuukauden verran, ja osui ikävä kyllä juuri siihen saumaan kun vauva muutenkin oli itkuisimmillaan. Oli aika ikävää sekä minun että vauvan isän kannalta.
Yritimme päästä tilanteesta yli niin, että isä oli mahdollisimman paljon vauvan kanssa silloin kun tämä oli hyvällä tuulella, ja teki vauvan kanssa sellaisia juttuja mistä vauva kovasti tykkäsi -kun antoi tuttipulloa. (Minä osittaisimetin).
Siitä se sitten pikkuhiljaa menikin toiseen ääripäähän: kolmen-neljän kuukauden iässä vauva oli niin isänsä perään, että oikein odotin koska isä tulee töistä. Iltaa kohti äreämmäksi muuttuva vauva hymyili kuin Hangon keksi siinä vaiheessa kun ihana isä tuli kotiin...
Pyydä miestä syöttämään ja juttelemaan vauvalle, kyllä vauva ajan kanssa oppii myös isänsä tuntemaan :)