Potilas-suhteen strategiat
Sigmud Freud(1969)
"Tulen osoittamaan teille, miten tähän astinen koulutuksenne ja kaikki aistitottumuksenne vääjäämättömästi pakottavat teitä psykoanalyysiä vastaan ja miten paljon teiltä vaaditaan ponnisteluja, ennenkuin saatte luontaisen vastarintanne nujerretuksi."
Haley(1963)kuvaa psykoanalyysin kriitikkojen näkökulmasta kuinka terapeutin ja potilaan välinen suhde syntyy ja vahvistuu:
1. Asettumalla sohvalle potilas hyväksyy terapeutin auktroriteetin. Samalla se estää näkemästä terapeutin reaktioita, jotka voisivat häiritä terapian kulkua.
2. Analyytikon hiljaisuus vahvistaa hänen terapeuttista asemaansa.
3.Epäilyksen herättäminen potilaan omiin ajatuksiin on analyysin avain."Tokkopa nyt sentään!"Nyt potilas ymmärtää että hän tarvitsee terapeuttia tuekseen.
4. Terapeutti tuo esiin potilaan alitajuiset motiivit. Näin potilas saadaan luopumaan tietoisesta tahdostaan.
5.Välinpitämättömyydellään terapeutti osoittaa terapiaansa tyytymättömän käsityksen vääräksi. Kun potilas huomaa estävänsä oman terapiansa, terapia saa jatkua.
6.Kritiikkiä kohdatessaan terapeutti voi myös kääntää potilaan huomion muualle:"Onkohan sinulla ollut huono päivä?" Ja puhe siirtyy muihin aiheisiin.
7.Analyytikko voi myös alistaa itsensä ja myöntää erehtyneensä. Tämän jälkeen luottamus on entistä vahvempi.
-Vastaus psykoanalyysin puutteisiin on että kyseessä on dynaaminen menetelmä, joka oppii omista virheistään. Alussa varoitetaan potilasta että edessä on pitkä ja vaikea tie. Nämä sanat kaivetaan esille kun potilas on aikeissa lopettaa terapian.(Haley 1963)
Löydätkö itsesi tästä, *hoitsu*?
Minusta sinuun sopii tuo 3-kohta. Kerroit hoitavasi hoidettavasi "toppuuttelemalla", jos vaikuttaa että heillä on liian suuria unelmia elämässään..?
Toki en voi tietää onko näin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
Sigmud Freud(1969)
"Tulen osoittamaan teille, miten tähän astinen koulutuksenne ja kaikki aistitottumuksenne vääjäämättömästi pakottavat teitä psykoanalyysiä vastaan ja miten paljon teiltä vaaditaan ponnisteluja, ennenkuin saatte luontaisen vastarintanne nujerretuksi."
Haley(1963)kuvaa psykoanalyysin kriitikkojen näkökulmasta kuinka terapeutin ja potilaan välinen suhde syntyy ja vahvistuu:
1. Asettumalla sohvalle potilas hyväksyy terapeutin auktroriteetin. Samalla se estää näkemästä terapeutin reaktioita, jotka voisivat häiritä terapian kulkua.
2. Analyytikon hiljaisuus vahvistaa hänen terapeuttista asemaansa.
3.Epäilyksen herättäminen potilaan omiin ajatuksiin on analyysin avain."Tokkopa nyt sentään!"Nyt potilas ymmärtää että hän tarvitsee terapeuttia tuekseen.
4. Terapeutti tuo esiin potilaan alitajuiset motiivit. Näin potilas saadaan luopumaan tietoisesta tahdostaan.
5.Välinpitämättömyydellään terapeutti osoittaa terapiaansa tyytymättömän käsityksen vääräksi. Kun potilas huomaa estävänsä oman terapiansa, terapia saa jatkua.
6.Kritiikkiä kohdatessaan terapeutti voi myös kääntää potilaan huomion muualle:"Onkohan sinulla ollut huono päivä?" Ja puhe siirtyy muihin aiheisiin.
7.Analyytikko voi myös alistaa itsensä ja myöntää erehtyneensä. Tämän jälkeen luottamus on entistä vahvempi.
-Vastaus psykoanalyysin puutteisiin on että kyseessä on dynaaminen menetelmä, joka oppii omista virheistään. Alussa varoitetaan potilasta että edessä on pitkä ja vaikea tie. Nämä sanat kaivetaan esille kun potilas on aikeissa lopettaa terapian.(Haley 1963)
Löydätkö itsesi tästä, *hoitsu*?
Minusta sinuun sopii tuo 3-kohta. Kerroit hoitavasi hoidettavasi "toppuuttelemalla", jos vaikuttaa että heillä on liian suuria unelmia elämässään..?
Toki en voi tietää onko näin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.