kun poikaporukalla menimme Pattikselle. Mukana yksi ensikertalainen, Repe
(nimi muutettu). Iso ja helvetin mukava kaveri. Ekaa x ulkomailla.
Rantatarinat:
Repe luupilla rantapojan tarjoamia puolijalokiviä luupilla tunnin katseli ja muutaman osti kielloistamme huolimatta. Pari päivää myöhemmin kertoi että perkele; hän olisi saanut jostain kaupasta kilon samanlaisia kiviä kuin osti. Samalla hinnalla.
Olimme porukalla rannalla ja vähän ganzaakin vetelimme. Alkoi olla kuuma.
Me lähtöä tekemään. Repe makasi autuaana auringossa. Me hoputtamaan mukaan: palat siinä vielä! Repe huitaisi ja sanoi että täsä o mukavaa....
Asuimme City- Wiew- hotellissa kävelykadun keskellä. Vastapäätä oli kokoontumispaikkamme Shadow- bar missä aamutölkkiset- ja henkoset vedimme. Repeä ei kuulunut joten vierailulle huoneeseensa. Oven avasi pikku likka; huoneessa hämärää. Sängyssä Repe valitti ettei pysty liikkumaan kun oli niin palanut. Likka oli talkkia sentään käynyt ostamassa. Me pilvipäissämme repesimme ja parvekkeelle nauraa hohottamaan kun olimme ensin Repen munat tutkineet ettei ole liskoja. Jos olisi pystynyt liikkumaan niin olisi takuuvarmasti turpaan tullut....
Kun sitten taas oli liikkumaan päässyt niin oli koko päivän vetänyt Lipovitania janoonsa kun oli niin hyvää. Kaksi vuorokautta oli kävellyt ympäri Pattista unettomana. Tunsi jo kylän paremmin kuin me.....
Taas yksi aamu eikä Repeä. Me katsomaan. Sama homma kuin edellä. Liikuntakyvytön. Kielsi nyt nauramasta koska selkä oli venähtänyt. Oikeasti.
Me irvailimme mutta totta se oli. Äijä reporankana. Tilasimme ambulanssin.
Se tuli mukanaan lääkäri ja kaksi pientä thaipoikaa paareineen.
Pojat kierittivät Repen paareihin ja yrittivät nostaa; eihän siitä mitään tullut.
Me neljää jätkää sarvista kiinni ja Repe ylös. Ja neljä kerrosta alas koska hissiä ei ollut. Portaan mutkat olivat kapeat ja aina johonkin kalahti; samalla Repe älähti vaikka lekuri jonkin piikin oli ahteriin pistänytkin.
Me Repelle että turpa kiinni, meihin ei satu yhtään. Sitten tuttua hirnuntaa....
Sairaalassa:
Repe joutui vuodepotilaaksi ja hyvänä pidettiin. Oli mukanaan se sama pikkutyttö yötä päivää. Minulta kysyi miksi Repe häntä täällä pitää kun ei panekaan. Minä siihen että seuranaan. Repe oli silloin kielitaidoton.
Toisena tai kolmantena iltana menimme taas Repeä katsomaan porukalla.
Huoneen parvekkeella vedimme hieman henkosia. Repe meitä komentamaan ettei siellä saa heinää vetää! Repesimme. Lähellä oli Ankka- disco. Vitun iso mesta. Minäköhän se olin joka keksin että nyt Repe ilta- lomalle. Me sairaalakärryjen kaa olimme jo ala- aulassa kun tuli stoppi. Meiltä kysyttiin minne olette potilasta ja sänkyä viemässä?
Noh, Ankka- discoon tietysti! Stoppi tuli.
Mitä tästä opimme? Emme mitään mutta ensikertalaista vaanivat vaarat ovat yleensä niitä joita ei heti tunnista. Oppi menköön kantapään kautta.
Viimeksi kuulin että Repe asustelee Etelä- Afrikassa. Ihastui ekan käyntinsä ansiosta opiskelemaan kieliä ja pitämään erilaisista maista. Terkkuja!!!!!
Pyydän anteeksi pitkää tarinaa mutta näppäimet karkasivat hallinnastani.
(nimi muutettu). Iso ja helvetin mukava kaveri. Ekaa x ulkomailla.
Rantatarinat:
Repe luupilla rantapojan tarjoamia puolijalokiviä luupilla tunnin katseli ja muutaman osti kielloistamme huolimatta. Pari päivää myöhemmin kertoi että perkele; hän olisi saanut jostain kaupasta kilon samanlaisia kiviä kuin osti. Samalla hinnalla.
Olimme porukalla rannalla ja vähän ganzaakin vetelimme. Alkoi olla kuuma.
Me lähtöä tekemään. Repe makasi autuaana auringossa. Me hoputtamaan mukaan: palat siinä vielä! Repe huitaisi ja sanoi että täsä o mukavaa....
Asuimme City- Wiew- hotellissa kävelykadun keskellä. Vastapäätä oli kokoontumispaikkamme Shadow- bar missä aamutölkkiset- ja henkoset vedimme. Repeä ei kuulunut joten vierailulle huoneeseensa. Oven avasi pikku likka; huoneessa hämärää. Sängyssä Repe valitti ettei pysty liikkumaan kun oli niin palanut. Likka oli talkkia sentään käynyt ostamassa. Me pilvipäissämme repesimme ja parvekkeelle nauraa hohottamaan kun olimme ensin Repen munat tutkineet ettei ole liskoja. Jos olisi pystynyt liikkumaan niin olisi takuuvarmasti turpaan tullut....
Kun sitten taas oli liikkumaan päässyt niin oli koko päivän vetänyt Lipovitania janoonsa kun oli niin hyvää. Kaksi vuorokautta oli kävellyt ympäri Pattista unettomana. Tunsi jo kylän paremmin kuin me.....
Taas yksi aamu eikä Repeä. Me katsomaan. Sama homma kuin edellä. Liikuntakyvytön. Kielsi nyt nauramasta koska selkä oli venähtänyt. Oikeasti.
Me irvailimme mutta totta se oli. Äijä reporankana. Tilasimme ambulanssin.
Se tuli mukanaan lääkäri ja kaksi pientä thaipoikaa paareineen.
Pojat kierittivät Repen paareihin ja yrittivät nostaa; eihän siitä mitään tullut.
Me neljää jätkää sarvista kiinni ja Repe ylös. Ja neljä kerrosta alas koska hissiä ei ollut. Portaan mutkat olivat kapeat ja aina johonkin kalahti; samalla Repe älähti vaikka lekuri jonkin piikin oli ahteriin pistänytkin.
Me Repelle että turpa kiinni, meihin ei satu yhtään. Sitten tuttua hirnuntaa....
Sairaalassa:
Repe joutui vuodepotilaaksi ja hyvänä pidettiin. Oli mukanaan se sama pikkutyttö yötä päivää. Minulta kysyi miksi Repe häntä täällä pitää kun ei panekaan. Minä siihen että seuranaan. Repe oli silloin kielitaidoton.
Toisena tai kolmantena iltana menimme taas Repeä katsomaan porukalla.
Huoneen parvekkeella vedimme hieman henkosia. Repe meitä komentamaan ettei siellä saa heinää vetää! Repesimme. Lähellä oli Ankka- disco. Vitun iso mesta. Minäköhän se olin joka keksin että nyt Repe ilta- lomalle. Me sairaalakärryjen kaa olimme jo ala- aulassa kun tuli stoppi. Meiltä kysyttiin minne olette potilasta ja sänkyä viemässä?
Noh, Ankka- discoon tietysti! Stoppi tuli.
Mitä tästä opimme? Emme mitään mutta ensikertalaista vaanivat vaarat ovat yleensä niitä joita ei heti tunnista. Oppi menköön kantapään kautta.
Viimeksi kuulin että Repe asustelee Etelä- Afrikassa. Ihastui ekan käyntinsä ansiosta opiskelemaan kieliä ja pitämään erilaisista maista. Terkkuja!!!!!
Pyydän anteeksi pitkää tarinaa mutta näppäimet karkasivat hallinnastani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-80 ja 90 luvun vaihteessa.
juttua en jaksa lukea
Saisimmeko jotain pillujuttuja 70-luvulta, myös 60-luku käy. Turismihan siitä ei
ole muuttunut mihinkään. Samaa tavaran veivausta.