Skandaali Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon jaossa (ennakkotapaus)

Muistatko kuka kirjoitteli reilu vuosi sitten: ?

"Irakin kansalle koittaa vihdoin vapaus ja demokraattinen hallintojärjestelmä."

"Miksi USA hyökkäsi Irakiin? Miksi YK ja EU sekä muu kv. diplomatia olivat saamattomia Irakin asiassa ?"

Jos mikä on skandaalimaista se on amerikkalaisten barbaarimainen, ihmisoikeuksia polkeva toiminta siellä.

Suurvallan välkivaltakoneisto on tunteeton. Se on elänyt normien ylä- ja ulkopuolella. Se on aiheuttanut Yhdysvalloille ja sen ihmisille häpeällisen moraalisen kriisiin.

Irakin tapahtumien salaaminen olisi todellinen skandaali.

Eikö asia ole paremminkin niin, että ilman tätä elokuvaa meillä olisi vain se 'yksi totuus'?

En ole elokuvaa vielä nähnyt, joten en voi myöskään ottaa kantaa siihen, onko se palkintonsa ansainnut.

Mikä Cannesin filmijuhlilla esitetyistä elokuvista oli omasta mielestäsi paras?

Nimenomaan omasta mielestäsi, sillä makuasioistahan elokuvien arvioinnissa on kysymys. Objektiivista totuutta asiassa ei ole olemassakaan.

Pelkästään se, että Moore ei ole vielä saanut elokuvalleen levittäjää USA:ssa kertoo sen, että se on poikkeuksellisen tärkeä elokuva. Ehkä se ei ollut taiteellisesti paras elokuva tänä vuonna, mutta varmasti tärkein. Oikeastaan eurooppalaisten olisi pitänyt tehdä George W. Bushin typeryyksistä elokuva, mutta vielä hienompaa on, että sen teki Michael Moore.

Moore on paitsi hyvä kirjailija myös hyvä dokumentaristi. Odotan innolla suomen ensi-iltaa kyseisestä Mooren elokuvasta.

Cannesin elokuvajuhlien juryn puheenjohtaja Quentin Tarantino vakuuttaa, että Michael Mooren dokumenttielokuvan valinta Kultaisen palmun voittajaksi ei ollut poliittinen valinta. Politiikka ei näytellyt valinnassa Tarantinon mukaan mitään osaa.

http://www.vaahtokylpy.com/kulttuuripisara/uutiset/22116099.shtml

Erinomaista!

Kaikki mikä horjuttaa imperialistikolonialistirepublikaanijeesustelija-analfabeetikkobushin asemaa on tervetullutta!!!

Mutta eihän Bush valinnasta edes tiedä. Eihän se mies lue edes lehtiä.

Kittaa kaljaa, katsoo Super Bowlia ja ihailee tähtilippua. Kuten valtaosa maanmiehistään Texasin rancheilla.

Hyvä että Mooren elokuva sai palkinnon.

Michael Moore saa kestää monenlaisia haukkuja. Yksi tavallisimmin esitetty on syytös hänestä rahanahneena kauppamiehenä, joka myy aatettaan yhtä tehokkaasti kuin asetehtailijat tykkejään ja joka on myös keksinyt hyvän tavan höynäyttää usa-kriittisiä eurooppalaisintellektuelleja mukaan junttijulistukseensa.

Paradoksaalista tässä Mooren rahanahneuden haukkumisessa on se että haukkujina näyttävät olevan samat ihmiset jotka muutoin ovat fundamentalistisia markkinatalouden apostoleja.

Kaikki Amerikassa perustuu markkinoihin. Mikä Mooren markkinakoneistossa on pahaa? Sekö, että esim. Big One -filmin tuotoista meni 50% suorana raha-avustuksena filmissä kuvatun pikkukaupungin köyhille?

Lehdistötilaisuudessa Cannesin palkintojenjaon jälkeen Moore perusteli aika hyvin filmiensä motiivit ja tyylivalinnat. Hän sanoi suunnilleen: Jos haluaisin olla pelkästään poliitikko, perustaisin toimiston ja ryhtyisin politikoimaan. Jos haluaisin olla saarnamies, panisin pystyyn seminaarin ja saarnaisin. Mutta haluan olla elokuvantekijä. Politiikalla on tietysti oma roolinsa - ja tietäisittepä miten vaikeaa on tuoda poliittista sanomaa esiin maassa jossa puolet ihmisistä ei äänestä.

Moore onkin mielenkiintoinen nimenomaan elokuvantekijänä jolla on erityiset haasteet ja joka on kehittänyt dokementtia myös muodoltaan.

Näinhän se on: amerikkalainen todellisuus vaatii viestinviejiltä erityisiä tyylivalintoja. Kun keskustelu on rajoittunutta ja kun keskusteluareenoita hallitsevat kaupalliset mahdit, niitä vastaan on taisteltava osin niiden omin asein.

Kaiken yllä leijuu amerikkalaisten patriotismi ja väärät käsitykset omasta ylemmyydestään suhteessa muihin kansoihin. Suomen Amnesty Internationalin johtaja puhui sunnuntain TV-1:n Maailmannäyttämöllä ohjelmassa tästä asiasta ja totesi, että tapahtuneissa irakilaisvankien kidutuksissa taustalla on nimenomaan tämä jenkkien vääristynyt omakuva. Sama tekijä vaikuttaa sitten myös siinä, että esim. Tshetshenian sodasta kertova vastaavanlainen kidutusmateriaali ei edes kiinnosta amerikkalaisia tiedotusvälineitä. Vieraiden kulttuurien edustajat eivät amerikkalaisille ole ihmisiä, Amnestyn johtaja totesi.

Michael Moore harjoittaa erinomaista tutkivaa
journalismia tutkiessaan Bin Ladenin ja Bushin
suvun ihmeellisiä yhteyksiä Saudi-Arabian öljy-
bisneksessä. Tässä yhteydessä en todellakaan
näe vaaraa yhden totuuden julistamiselle.