Luther Ausburgin tunnustuksen puolustuksessaan:
"Paavali opettaa selvästi näin Kolossalaiskirjeessä sanoessaan: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."
Ja samoin: (Kol. 2:20s.) "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älkää tarttuko, älkää maistako, älkää koskeko!' - sehän kaikki katoaa käyttämisen kautta ja on ihmisten käskyjä ja oppeja? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi."
Ajatus on tässä seuraava: Sydämen vanhurskaus on luonteeltaan hengellinen asia ja se tekee sydämen eläväksi.
Toisaalta on varmaa, etteivät inhimilliset perinnäissäännöt tee sydäntä eläväksi eivätkä ole Pyhän Hengen aikaansaannosta, kuten ovat lähimmäisenrakkaus, siveys jne. Eivät ne liioin ole välineitä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskoon, niin kuin sana ja Jumalan asettamat sakramentit, vaan ne ovat käytännön asioita, joilla ei ole ollenkaan tekemistä sydämen kanssa.
Näin ollen ei pidä ajatella, että ne ovat välttämättömiä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden saavuttamiseksi. Tätä samaa apostoli tarkoittaa (Room. 14:16s.): "Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." "
"Paavali opettaa selvästi näin Kolossalaiskirjeessä sanoessaan: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."
Ja samoin: (Kol. 2:20s.) "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älkää tarttuko, älkää maistako, älkää koskeko!' - sehän kaikki katoaa käyttämisen kautta ja on ihmisten käskyjä ja oppeja? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi."
Ajatus on tässä seuraava: Sydämen vanhurskaus on luonteeltaan hengellinen asia ja se tekee sydämen eläväksi.
Toisaalta on varmaa, etteivät inhimilliset perinnäissäännöt tee sydäntä eläväksi eivätkä ole Pyhän Hengen aikaansaannosta, kuten ovat lähimmäisenrakkaus, siveys jne. Eivät ne liioin ole välineitä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskoon, niin kuin sana ja Jumalan asettamat sakramentit, vaan ne ovat käytännön asioita, joilla ei ole ollenkaan tekemistä sydämen kanssa.
Näin ollen ei pidä ajatella, että ne ovat välttämättömiä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden saavuttamiseksi. Tätä samaa apostoli tarkoittaa (Room. 14:16s.): "Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." "
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus-
Silti lähes kaikissa uskontokunnissa kontrolloidaan jotenkin lähimmäisen elämää -yli Raamatun lain. Silloin kun ei enää itse kyetä, niin vaaditaan/vahditaan muilta parempaa kilvoitusta, näin vaatijan omat virheet tulee peitetyiksi. Kuitenkin Raamatun kiistaton ilmoitus on se, että jokainen elää henkilökohtaisen kilvoituksen Jumalan kasvojen edessä, ja tekee kerran tilin vain omista tekemisistään. Sitä paitsi jos kerran haluaa olla uskomassa, luulisi silloin oman omantunnon tilan kiinnostavan eniten.