Varhaiskasvatuksen asiantuntija, lastentarhanopettaja, FT Marjatta Kalliala sanoo, että päiväkotien taso vaihtelee luvattoman paljon ja liian harvoin huomioidaan lapsen näkökulma.
Kallialan kirja "Kato mua - kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?" selvittää muun muassa päivähoidon tasoa Suomessa.
Kallialan mielestä laadukas varhaiskasvatus tarjoaa iloista tekemistä ja leikkiä, musiikkia, maalausta ja liikuntaa. Tällöin päiväkoti voi tarjota sellaisia lapsen kehityksen kannalta hyviä asioita, että hoito olisi syytä tehdä maksuttomaksi yli 4-vuotiaille.
Pienten lasten hoitopäivät taas venyvät välillä aivan liian pitkiksi, ja tässä Kalliala peräänkuuluttaa uusien puolipäiväisten ja osa-aikaisten mallien luomista ja joustoa.
Pienten lasten väsymyksestä ja stressistä ei puhuta Kallialan mukaan tarpeeksi. Jopa 2-vuotiaiden päivät voivat venähtää hoidossa yhdeksäntuntisiksi. Tämän päälle tenavaa saatetaan vielä harrastuttaa eli käydään esimerkiksi naperojumpassa tai muskarissa. Tämä on selvästi liikaa. Marjatta Kalliala sanoo, että on ihmeellistä, ettei lasten päivien pituutta säädellä lailla.
Kalliala ihmettelee myös päiväkotien vaikeutta rakentaa lasten ikä- ja kehitystasoihin sopivaa, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ja virikkeellistä toimintaympäristöä ja puutteita lasten yksilöllisessä kohtaamisessa.
Kalliala kauhistelee kuinka päivähoidossa työntekijöiltä voi kulua yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään kirjaamiseen, jota varhainen puuttuminen ja lastensuojelu edellyttävät. Tämä on pois lasten kanssa vietetystä ajasta ja päivähoidon perustehtävästä; läsnäolosta ja onnellisten kokemusten mahdollistamisesta lapsille. Kalliala suositteleekin päivähoidon pikaista siirtoa pois sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimen alaiseksi. Vain tämä mahdollistaa päivähoidon painopisteen siirron byrokraattisesta aikuiskeskeisyydestä lapsen näkökulmaan .
Kuinka suuri osa varhaisen puuttumisen ideologialla ja lastensuojelulla on päiväkotien toimintaympäristön köyhdyttämiseen? Onko lapsista tullut vain huoliseulottavaa tarkkailumateriaalia, josta tulee kirjata mahdollisimman paljon havaintoja lastensuojelulle, jotta heidät voidaan yhtenä päivänä kaapata päiväkodista poliisisaattueessa vieraaseen ja valvomattomaan lastensuojelulaitokseen tuottamaan voittoa lapsibisnesyrittäjille?
Kallialan kirja "Kato mua - kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa?" selvittää muun muassa päivähoidon tasoa Suomessa.
Kallialan mielestä laadukas varhaiskasvatus tarjoaa iloista tekemistä ja leikkiä, musiikkia, maalausta ja liikuntaa. Tällöin päiväkoti voi tarjota sellaisia lapsen kehityksen kannalta hyviä asioita, että hoito olisi syytä tehdä maksuttomaksi yli 4-vuotiaille.
Pienten lasten hoitopäivät taas venyvät välillä aivan liian pitkiksi, ja tässä Kalliala peräänkuuluttaa uusien puolipäiväisten ja osa-aikaisten mallien luomista ja joustoa.
Pienten lasten väsymyksestä ja stressistä ei puhuta Kallialan mukaan tarpeeksi. Jopa 2-vuotiaiden päivät voivat venähtää hoidossa yhdeksäntuntisiksi. Tämän päälle tenavaa saatetaan vielä harrastuttaa eli käydään esimerkiksi naperojumpassa tai muskarissa. Tämä on selvästi liikaa. Marjatta Kalliala sanoo, että on ihmeellistä, ettei lasten päivien pituutta säädellä lailla.
Kalliala ihmettelee myös päiväkotien vaikeutta rakentaa lasten ikä- ja kehitystasoihin sopivaa, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ja virikkeellistä toimintaympäristöä ja puutteita lasten yksilöllisessä kohtaamisessa.
Kalliala kauhistelee kuinka päivähoidossa työntekijöiltä voi kulua yksi kokonainen työpäivä viikossa pelkkään kirjaamiseen, jota varhainen puuttuminen ja lastensuojelu edellyttävät. Tämä on pois lasten kanssa vietetystä ajasta ja päivähoidon perustehtävästä; läsnäolosta ja onnellisten kokemusten mahdollistamisesta lapsille. Kalliala suositteleekin päivähoidon pikaista siirtoa pois sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimen alaiseksi. Vain tämä mahdollistaa päivähoidon painopisteen siirron byrokraattisesta aikuiskeskeisyydestä lapsen näkökulmaan .
Kuinka suuri osa varhaisen puuttumisen ideologialla ja lastensuojelulla on päiväkotien toimintaympäristön köyhdyttämiseen? Onko lapsista tullut vain huoliseulottavaa tarkkailumateriaalia, josta tulee kirjata mahdollisimman paljon havaintoja lastensuojelulle, jotta heidät voidaan yhtenä päivänä kaapata päiväkodista poliisisaattueessa vieraaseen ja valvomattomaan lastensuojelulaitokseen tuottamaan voittoa lapsibisnesyrittäjille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"päivähoidon pikaista siirtoa pois sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimen alaiseksi. Vain tämä mahdollistaa päivähoidon painopisteen siirron byrokraattisesta aikuiskeskeisyydestä lapsen näkökulmaan ."
Onhan se jo osissa kuntaa siirretty, mm. meillä. Ja hullummaksi vaan menee.
Niinpä; meilläkin jo parisen vuotta oltu sivistystoimen alaisuudessa ja mitä on tapahtunut: Nyt ravataan tie kuralla sekä sosiaalitoimen että sivistystoimen palavereissa. Kaikki näihin käytetty aika on pois sieltä lapsiryhmässä tehtävästä perustyöstä. Enpä tahtoisi enää olla mukana tällaisessa myllytyksessä, työn ilo on kadonnut. Jonkun täytyisi viheltää peli poikki!
Mikä on tämä ihmeellinen into saada päivähoito opetustoimen alaisuuteen?!
Ainakin alle kolmevuotiaiden kohdalla tulisi ehdottomasti hallintoala olla sosiaali ja terveys toimi. Alle komevuotiaan ja heistä huolehtivien aikuisten tarpeet edellyttävät tiivistä yhteistyötä sosiaali ja terveys toimen ammttilaisten kanssa. Totta on että liian vähän on yhteistyömalleja mutta niitä kaivattaisiin enemmän koska huoli on suuri kaikkkein pienimmistä päiväkodeissa. Tätä tilannetta ei tule parantamaan, vaan pikemmin vaikeuttamaan, kyseinen siirto.
Mikä olisi teistä ideaalitilanne lasten päivähoitoon?
Minkälainen päiväkoti olisi hyvä paikka sekä lapsille, vanhemmille että työntekijöille?
Katso täsää palstalla : Päivähoidon laatu. Siinä aika tyhjentävästi kerrottu.