Olen ajautunut narsismin kanssa umpikujaan. En ole enää varma olenko itse, ja kaikki ystäväni narsisteja, vai ovatko narsisteja ne toisen tyyppiset ihmiset joiden kanssa en vaan tule ollenkaan toimeen. Voinko itse olla narsisti jos pohdin asiaa näin? Minulla on laaja ystäväpiiri joka palvoo minua. Itsekin tavallaan palvon näitä ystäviäni. Muita ihmisiä lähinnä vihaan koska he eivät toimi kuten tahdon. Mutta se, että olenko itse narsisti vaiko ne muut, sitä en enää tiedä.
kuka oikeastaan onkaan narsisti?
narciscusko?
12141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa hyvinkin tutulta tuommoinen, ettei aina oikeen tahdo itsekää tietää, että kuka on ja kuka ei. Narsistit sairastuttavat läheisensä suoltamallaan myrkyllään. Se miten kukin sairastuu, onkin aika kaksipiippuinen juttu.
Minusta on toisaalta ihan huojentavaa lukea täällä, että jossain on muitakin ihmisiä, jotka ovat joutuneet/joutuvat kärsimään narsistin takia.. ymmärrän monia täällä lukemiani kokemuksia jo puolesta sanasta. Narsistejahan on tosin monenlaisia..
Tällä sivustolla on tunnelukkotesti, josta saatat saada suuntaa-antavaa tietoa itsestäsi:
http://www.skeematerapia.fi/index_tiedostot/Page404.htm
Ajattelen niin, että hyvin usein 'narsistien' ja 'narsistin uhrien´' sijasta kannattaa miettiä 'narsistisia vuorovaikutustapoja' ja niistä pois oppimista.
Itsensä tai muiden ihmisten luokittelemisen sijasta kannattaa lähes kaikissa ihmissuhteisiin liittyvissä ongelmatilanteissa harjoittaa hyvekasvatusta ja pahoista tavoista pois-oppimista ja pois-opettamista erilaisilla konsteilla.
Narsismin teoreettinen tuntemus on kuitenkin hyödyllistä, koska se avaa tapoja ajatella ja ymmärtää, myös nähdä vikoja muissa kuin itsessään (jos uhrautuu usein) tai nähdä vikoja itsessään (jos uhriuttaa usein).
Ja mitenköhän se poisoppiminen tapahtuu?
Alan A liittymään tuohon sinun joukkoosi. Vähitellen.
Aluksi näkemyksesi tuntui jotenkin kevyeltä tai vähättelevältä mutta enpä enää olekaan niin varma=)
Liittyen siis siihen, että suurin osa ongelmista liittyy vuorovaikutuksen ongelmiin narsismin tai psykopatian sijasta.
Hitto, muutenhan "kaikki" olisivat pershäiriöisiä.
Se ajattelukanta oli hyvä tapa käynnistää prosessi ja huomata haitallista käyttäytymistä mutta jotenkin asiat saavat taas uutta näkökantaa. Se tuntuu paljon lämmittävämmältä.
Nyt vasta OSIN käsitän mitä olet noilla kirjoituksillasi koettanut sanoa. Viisautta.
Itse voi opetella tavoistaan pois päin mutta en vieläkään niele sitä, että pitäisi ottaa vastuuta toisten haluttomuudesta tehdä niin tai nähdä omassa toiminnassaan mitään väärää. Ehkä ei kannattaisi aina yrittää olla sankarina.
Onneksi tässä tapauksessa (minä) teit niin, sillä se tuottaa tulosta. Ehkä.
Mutta... voihan sitä toisiinkin vaikuttamista tietenkin kokeilla, mutta ei loputtomiin. Joskus on sitten aika poistua näyttämöltä...jotta ei mene kontrollin puolelle tai uuvuta itseään. Tai huku siihen samaan suohon.
Tänks A
> Liittyen siis siihen, että suurin osa ongelmista liittyy vuorovaikutuksen ongelmiin narsismin tai psykopatian sijasta.
Vuorovaikutuksessa on yleensä liian vähän kuuntelua, ei kuunnella varsinkaan omia toiveitaan, eikä sitten toisenkaan. Kärsimättömyyttä ja kesken jättämistä. Joillakin taas on avoimuus hukassa eivätkä puhu itsestään eivätkä toiselle. Oikeassaolemisen tarve on suunnaton, se johtaa yleensä mihin sattuu, koska sillä ei ole mitään muuta suuntaa kuin oma itse.
Hienous ja vaarallisuus tässä asenteessa on siinä, että sukeltaa juuri niin syvälle, että ehtii vielä takaisin pintaan ennen hukkumistaan. Luin jostain että maailman vaarallisin ammatti olisi simpukoiden sukeltaja. Samastuin heti.
Mikä sinut on ajanut narsimin kanssa umpikujaan? Se, että ihminen tuntee itsensä, tiedostaa tuntevansa ja kykenevänsä tuntemaan empatiaa, myötätuntoa ja rakkautta ei pitäisi olla umpikujassa oman itsensä kanssa. Joku tekijä sinussa on, joka sinua häiritsee itsessäsi ja joka ei täsmää vuorovaikutussuhteissa muihin ja hankaloittaa sinun ja lähimmäistesi elämää. Inhimillinen ihminen tulee kaikkien kanssa toimeen, sillä hän ottaa muut huomioon ja ei vihaa ketään sen tähden, että eivät ole kanssasi samaa mieltä kaikessa ja eivät toimi kaikessa sinun haluamallasi tavalla.
Narsisti ei ymmärrä toista ihmistä, eikä ota hänen tunteitaan huomioon. Narsisti ei tunne sääliä, ei katumusta pahoista sanoistaan, hänelle muut ovat yhdentekeviä ärsyttävän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei viitsi olla tekemisissä, ellei hyödy heistä kunnolla. Naristille muut ovat pelinappuloita, joita kohtaan hän ei tunne mitään, mutta joiden täytyy tuntea häntä kohtaan ja huomioida hänet joka hetki.
Ketään ei pidä palvoa. Jos sinua joku palvoo, on sinussa ja ystävissäsi jotain pahasti vialla. Tasavertaisuus on avainsana. Kun joku nousee ylitse muiden palvottavaksi puhutaan jo sairaasta kuviosta, jossa kenekään minuus ei ole terveellä tavalla rakentunut.
Luultavasti olet narsisti ja tiedät sen itsekin. Ajatus ilmeisesti hämmentää sinua ja luulet, että voit sen itsessäsi jotenkin voittaa. Siinäpä se,...
Et kuulosta narskulta minusta...
Itse en varsinaisesti vihaa muita...Pidän suurinta osaa ehkä vain vähän typerinä.
Joitain "arvostan", ja heitä kykenen kuuntelemaan, mutta en todellakaan palvo ketään. Enkä usko, että minuakaan kukaan palvoo. Jotkut ehkä ihailee, kadehtiikin...So what? En näe siinäkään kyllä mitään järkeä...
Vihattavat henkilöt ovat oikeastaan mulle vain samantekeviä.
Viha on kuluttavaa ja sitä on käytettävä säästeliäästi, eikä tuhlata jokaiseen vastaantulevaan pölvästiin. ;P
Noo, tuo on just niin narsistimaista :D Kylä sää oot niin säästeliäs jotta.. pölvästit vaviskoot, kun sun vihasi syttyy..:))
Sarahin salaisuudet neloselta, taidan alkaa katsomaan.
Voi kyllä ne vapisee, usko pois. ;)
Jos ei muuten, niin heitän saavillisen jäävettä niskaan. ;D
*lisää olutta*
:-D
*Hamuaa tölkkiä*
*tsiiiiiiiihh*
http://www.youtube.com/watch?v=GD-rtnlyHkA
;-P