Tuo pitkä ketju *salarakas / naimisissa / lottamus ym. on opettava, koska usein on sattumasta ja sen seurauksesta kyse.
Ei jätetty mitään sympatiaa nykypäivänä saa, koska on jokin *syy hylkäämiseen.
""Kärsiköön rikottu sielu ikävän poltetta ja lauhdu sumuisen aamun viileydessä, kyynelten jälkeen."" Kirjoitin tuon joskus silloin, heikompina hetkinäni......
Asioilla on ainakin kaksi puolta, ikäviä muistoja........
Kirjoitatteko ilosta / surusta / onnesta ym. terapiana / pöytälaatikkoon?
Ei jätetty mitään sympatiaa nykypäivänä saa, koska on jokin *syy hylkäämiseen.
""Kärsiköön rikottu sielu ikävän poltetta ja lauhdu sumuisen aamun viileydessä, kyynelten jälkeen."" Kirjoitin tuon joskus silloin, heikompina hetkinäni......
Asioilla on ainakin kaksi puolta, ikäviä muistoja........
Kirjoitatteko ilosta / surusta / onnesta ym. terapiana / pöytälaatikkoon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan noita runoja ja tarinoita tullut kirjoitetuksi. Nyt, tällä hetkellä, ei yhtään kirjoituta. On niin paljon muuta menossa.
Monta kertaa olen aikonut ja tyhjiä päiväkirjoja on vino pino ostettuna mutta kirjoittamatta on kaikki jäänyt :( Ei ole kirjoittamisen lahjaa itsellä,vaikka halua olisi. Hienoa että joillekin se avaa mahdollisuuden purkaa tuntojaan. Ehkä jonain päivänä saan paperille etten unohtaisi. Tapaa olla niin että aika häivyttää muistot ja moni asia ei tunnu enää niin merkitykselliseltä. Jos olisin kirjoittanut päiväkirjaa niin ehkä se tunnetila ja ne ajatukset palautuisivat kuin eilispäivä mieleen. Voisi olla liian tuskallista luettavaa joten ehkä parempi etten palaa menneisiin ;(
...toiminut minullakin joka ihmissuhteeni loppussa sellaisena eräänlaisena "purkujuttujana". Kirjoittanut aina niin kauan kunnes kipu sisälläni on hellittänyt. Sitten olen tekstini hävittänyt totaalisesti......tämäkin tänne palstale kirjoittelu taitaa pikkuhiljaa jäädä..käsiini sattuu nyt liikaa tämä napputtelu. Kaikella on aikansa. Onneksi vielä pystyn maalaamaan jotenkin toistaiseksi.... Ehkä alan hävittämään myös tekeleitäni pikkuhiljaa..nekin olivat eräänlaisia sieluni purkutöitä...aikanaan..
Aikansa kutakin...kestää..ehkä niinkin että, uutta tulee myös vanhan tilalle. Surun hellittäessä loppuu minultakin tekstin tuottaminen. Ehkä seuraavaksi tyydyn vain kuuntelemaan musiíkkia ja lukemaan;)) ehkä laulamaan...;)))
Tsau:Friidu
Aika tekee kyllä tehtävänsä ja asioita katsoo ikäänkuin ulkopuolisena kauempaa, eikö. Tulee uusia asioita, näkökulmaa, ...
Eilen oli kyllä tosi haiku olo, ehkä kevät tekee surulliseksi, ..
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin
yksin syntynyt oot, yksin myös lähtevä oot"
Loppupeleissä me kaikki joudumme, isoimmat asiat, käymään yksin läpi omassa mielessämme.
Äidin sairastellessa kirjoitin kaiken vihkooni ja myös hänen kuolemansa jälkeen jatkoin päiväkirjan pitämistä. Kaippa se oli jonkinlaista terapiaa. Nyt jälkeenpäin kun sitä lueskelee, niin se tuntuukin sellaiselta mielen tyhjentämiskirjoitukselta. Oli kuitenkin hirveän vaikeaa aikaa elää.
No hyvä, jokainen paikkansa löytää ja keinonsa keksii, koska..
Onko vaihtoehtoja, itseasiassa on moniakin, mutta mielekkään elämän kannalta pitäisi löytää keino rauhoittaa mieli.
Kirjoita hyvä ihminen vaan, kun sanat odottaa näppiksessäsi. Kukaan täällä toisella puolella *ei ole oikeutettu *sahanterillä tekstejäsi raapimaan.
Minusta jätetty aika usein saa sympatiaa ja lähtijä vihat. Ei sivullinen voi ajatuksilleen mitään, mutta voisi jättää asiasta puhumisen. Kahden kauppa on niin suljettu, että ulkopuolisen mielipiteet perustuvat aina puolitotuuksiin. Lähtijän motiivi voi olla juuri tämä, luottamus ei enää ole mahdollinen, kun on niin paljon viisaita ympärillä.
Kirjoittaminen on erinomainen tapa siirtää roju päästä paperille. Nuppi tyhjenee tehokkaasti myös yksin kävelemällä.