Onko kellään näin

Ahdistaa vaan niin paljon..elämäntilanne, odotukset, menettämisenpelko.. en vain kestää elämää enää. Haaveilen vaan kuolemasta ja että pääsisi pois tästä maailmasta. Pahimpina hetkinä helpottaa ajatella, että ketään ei ole oikeasti olemassa.. voin kävellä hetken kaupungilla sillai että kuvittelen, ettei ketään oikeasti ole olemassa..välttelen katsekontaktia ja vaan olen omassa maailmassani. En vain kestä.. onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Ajattelee sillai, että ei mitään tai ketään oikeasti ole olemassa? Sitten voi hetken olla rauhassa ja ahdistus vähäksi aikaa helpottaa.. mutta nopeasti se sitten taas palaa todellisuuteen..ja sitten taas uudestaan. Ja toivoo, että jäisipä auton alle tai tippuisi jäälohkare katolta.. tietä ylittäessä eka 0,5 sekuntia on sellanen fiilis, että jäisinpä alle.. mutta sitten tule järki peliin ja tulee ajateltua että ehkä pitää varoa kuitenkin.. En pysty tähän elämään enää kauaa..
2120
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hanki apua. Varmasti sitä saat kun kerrot olotilastasi, ja varmasti myös avusta on hyötyä jos sitä todella haluat ottaa vastaan.

Olen minäkin paljon omissa maailmoissani, miten siellä kaupungilla sitten pitäisi olla? Onko joku määrittänyt säännön "katso vastaantulojoita silmiin" tms? Ihan hupsua tuollainen. Jokainen tallaa tyylillään. Ei tää sairas maailma voi kaikkia samaan muottiin tunkea. Yrittää voi mutta onnistua ei. :)

VOIMIA!

Äänestä

Mitä jos oletkin oikeassa? Ketään tai mitään ei oikeasti olekaan olemassa ja elämme vain kollektiivisessa näytelmässä, jossa jokaisella on roolinsa. Me olemme vain rooleja näytelmässä ja otamme itsemme usein turhan vakavasti kun uskomme kaiken mitä näemme, kuulemme, haistamme ja maistamme. Ihmisaistein voi havaita vain hyvin pienen osan todellisuudesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ahdistusss kirjoitti:

Ahdistaa vaan niin paljon..elämäntilanne, odotukset, menettämisenpelko.. en vain kestää elämää enää. Haaveilen vaan kuolemasta ja että pääsisi pois tästä maailmasta. Pahimpina hetkinä helpottaa ajatella, että ketään ei ole oikeasti olemassa.. voin kävellä hetken kaupungilla sillai että kuvittelen, ettei ketään oikeasti ole olemassa..välttelen katsekontaktia ja vaan olen omassa maailmassani. En vain kestä.. onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Ajattelee sillai, että ei mitään tai ketään oikeasti ole olemassa? Sitten voi hetken olla rauhassa ja ahdistus vähäksi aikaa helpottaa.. mutta nopeasti se sitten taas palaa todellisuuteen..ja sitten taas uudestaan. Ja toivoo, että jäisipä auton alle tai tippuisi jäälohkare katolta.. tietä ylittäessä eka 0,5 sekuntia on sellanen fiilis, että jäisinpä alle.. mutta sitten tule järki peliin ja tulee ajateltua että ehkä pitää varoa kuitenkin.. En pysty tähän elämään enää kauaa..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu