Ahdistaa vaan niin paljon..elämäntilanne, odotukset, menettämisenpelko.. en vain kestää elämää enää. Haaveilen vaan kuolemasta ja että pääsisi pois tästä maailmasta. Pahimpina hetkinä helpottaa ajatella, että ketään ei ole oikeasti olemassa.. voin kävellä hetken kaupungilla sillai että kuvittelen, ettei ketään oikeasti ole olemassa..välttelen katsekontaktia ja vaan olen omassa maailmassani. En vain kestä.. onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Ajattelee sillai, että ei mitään tai ketään oikeasti ole olemassa? Sitten voi hetken olla rauhassa ja ahdistus vähäksi aikaa helpottaa.. mutta nopeasti se sitten taas palaa todellisuuteen..ja sitten taas uudestaan. Ja toivoo, että jäisipä auton alle tai tippuisi jäälohkare katolta.. tietä ylittäessä eka 0,5 sekuntia on sellanen fiilis, että jäisinpä alle.. mutta sitten tule järki peliin ja tulee ajateltua että ehkä pitää varoa kuitenkin.. En pysty tähän elämään enää kauaa..
Onko kellään näin
ahdistusss
2120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hanki apua. Varmasti sitä saat kun kerrot olotilastasi, ja varmasti myös avusta on hyötyä jos sitä todella haluat ottaa vastaan.
Olen minäkin paljon omissa maailmoissani, miten siellä kaupungilla sitten pitäisi olla? Onko joku määrittänyt säännön "katso vastaantulojoita silmiin" tms? Ihan hupsua tuollainen. Jokainen tallaa tyylillään. Ei tää sairas maailma voi kaikkia samaan muottiin tunkea. Yrittää voi mutta onnistua ei. :)
VOIMIA!
Mitä jos oletkin oikeassa? Ketään tai mitään ei oikeasti olekaan olemassa ja elämme vain kollektiivisessa näytelmässä, jossa jokaisella on roolinsa. Me olemme vain rooleja näytelmässä ja otamme itsemme usein turhan vakavasti kun uskomme kaiken mitä näemme, kuulemme, haistamme ja maistamme. Ihmisaistein voi havaita vain hyvin pienen osan todellisuudesta.