En ole katkera lainkaan
Anneli Jäätteenmäki kertoo rohkeudestaan.
Päivää rakas Suomi, jonka hyväksi olen raatanut vuosisatoja. Olen Anneli Jäätteenmäki.
Olen nainen, joka ei missään nimessä halua muistella vuoden aikana tapahtuneita asioita, vaan katsoa täysillä eteenpäin.
Filosofisesti sanottuna en halua elää menneisyydessä, joka on ollut, vaan nykyisyydessä, joka on. En halua katsoa taaksepäin, sillä olen suunnannut katseeni 110-asteisesti tulevaisuuteen, joka on tärkeä Suomen kansalle.
Taaksepäin katsellessani päällimmäisinä näkyvät tavallisten ihmisten kannustushuudot ja -kirjeet. Osa niistä on näkymättömiä ja osa piiloutunut välinpitämättömyyden verhon taakse, mutta voimakkaasti tuntevana ja viisastuneena olen aistinut, että ihmiset ajattelevat minua ja parastani suurimman osan ajastaan.
Tieto on vahvistanut minua, vaikka en vahvistusta kaipaakaan. En halua hyväksikäyttää marttyyriuttani, mutta haluan muistuttaa, että olen marttyyri.
Sydäntäni on lämmittänyt se, kuinka hyvää pelkkä läsnäoloni tekee tavallisille, olemattomille ihmisille. Kun he näkevät minut vaalitilaisuuksissani tai vaikkapa Töölöntorilla, tunnen kuinka suuri hetki se heille on, ja kuinka he jatkavat päiväänsä entistä tyytyväisimpinä.
Näkymättömien ihmisten tuskin havaittavien, mutta selkeästi kannustavien ja rakastavien ajatusten lisäksi olen saanut paljon positiivisia viestejä tunnetuilta kansainvälisiltä johtohahmoilta, jotka tietävät, millaisen salaliiton uhriksi jouduin vuosi sitten.
En halua mainita nimiä, mutta Kofi Annanin, Nelson Mandelan, Äiti Teresan, Mahatma Gandhin ja John F. Kennedyn puhelinsoitot, faksit, henkilökohtaiset vierailut sekä sähköpostiemailit ovat auttaneet minua jaksamaan läpi vaikeiden aikojen, joita en halua muistella.
Minua on pidetty tosikkona. Sekin on ollut väärä tulkinta, joten kevennykseksi mainittakoon, että John F. Kennedy haluaa minua, mutta minä vastasin hänelle kädet pois, Jack, minulle ensimmäisenä tulee Suomen kansan hyvinvointi.
Suomen kansan rakkaus minua kohtaan on ollut rajatonta, vaikka en halua sitä mainitakaan. Vain pieni osa eliitistä ja mediasta tuntee minua kohtaan sanomattoman suurta, mutta ymmärrettävää kateutta.
Media on esimerkiksi vaiennut totaalisen täysin rohkeudestani, jota en itse halua korostaa, mutta joka on ollut jopa minulle käsittämätöntä, ja minä olen sentään vuoden aikana (en muuten halua muistella tuota vuotta) vahvistunut ihmisenä.
Media on vaiennut täysin totaalisesti rohkeudesta, jota olen kuluneen vuoden aikana osoittanut kävelemällä. Olen kävellyt 20 kilometrin matkan kodistani Topeliuksenkadulta työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1987.
Moni teistä ei ehkä tiedä, että Töölö on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva energinen, jopa vaarallinenkin elämän keskus, joka ei koskaan pysähdy. En halua itse nostaa rohkeuttani esille, mutta rohkeudestani kertoo paljon se, että olen kävellyt päivittäin töölöläisten ihmismassojen läpi työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1967.
Moni muu ei olisi rohjennut tehdä samaa kuin minä, mutta minä olen erilainen, vahvempi ja viisaampi, vaikka en halua korostaakaan sitä.
Olen kävellyt töölöläisten kauppakeskusten, metroasemien, rautatieasemien, nuorisotilojen, piikityspuistojen sekä rikollisliigojen pesäpaikkojen läpi työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1917. Kävellessäni en ole pelännyt lainkaan, sillä matkallani kohtaamani sekakäyttäjät, rikolliset, palkkamurhaajat ja metron asiakkaat ovat keskeyttäneet rikolliset toimintansa vain kannustaakseen minua eteenpäin, mikä toki on ollut heiltä ymmärrettävää.
Kaiken kaikkiaan haluan tiivistää kuluneen vuoteni seuraavasti: En halua muistella kulunutta vuotta, vaan katsoa eteenpäin.
Kuluneen vuoden aikana olen viisastunut ja tullut entistäkin vahvemmaksi.
Kuluneen vuoden ajan olen rohkeasti kävellyt Töölössä keskellä päivää.
Kuluneen vuoden aikana en ole halunnut muistella kulunutta vuotta.
Menneitä muistellessani olen havainnut olleeni oikeassa sekä viisastunut ja tullut vahvemmaksi. Näkymättömät ihmiset ovat kannustaneet minua mahtavalla tavalla, mutta en halua puhua siitä.
Vuoden aikana Äiti Teresasta on tullut läheisimpiä ystäviäni, mutta en halua mainita sitä.
Viime kuukausien aikana aikakauslehtien minulle tarjoaman ilmaisen vaalimainonnan määrää ei voi rahassa mitata, eli meitsiä ei eurovaalien jälkeen paljoo tässä katkerien kusipäiden maassa nähdä.
Anneli Jäätteenmäki kertoo rohkeudestaan.
Päivää rakas Suomi, jonka hyväksi olen raatanut vuosisatoja. Olen Anneli Jäätteenmäki.
Olen nainen, joka ei missään nimessä halua muistella vuoden aikana tapahtuneita asioita, vaan katsoa täysillä eteenpäin.
Filosofisesti sanottuna en halua elää menneisyydessä, joka on ollut, vaan nykyisyydessä, joka on. En halua katsoa taaksepäin, sillä olen suunnannut katseeni 110-asteisesti tulevaisuuteen, joka on tärkeä Suomen kansalle.
Taaksepäin katsellessani päällimmäisinä näkyvät tavallisten ihmisten kannustushuudot ja -kirjeet. Osa niistä on näkymättömiä ja osa piiloutunut välinpitämättömyyden verhon taakse, mutta voimakkaasti tuntevana ja viisastuneena olen aistinut, että ihmiset ajattelevat minua ja parastani suurimman osan ajastaan.
Tieto on vahvistanut minua, vaikka en vahvistusta kaipaakaan. En halua hyväksikäyttää marttyyriuttani, mutta haluan muistuttaa, että olen marttyyri.
Sydäntäni on lämmittänyt se, kuinka hyvää pelkkä läsnäoloni tekee tavallisille, olemattomille ihmisille. Kun he näkevät minut vaalitilaisuuksissani tai vaikkapa Töölöntorilla, tunnen kuinka suuri hetki se heille on, ja kuinka he jatkavat päiväänsä entistä tyytyväisimpinä.
Näkymättömien ihmisten tuskin havaittavien, mutta selkeästi kannustavien ja rakastavien ajatusten lisäksi olen saanut paljon positiivisia viestejä tunnetuilta kansainvälisiltä johtohahmoilta, jotka tietävät, millaisen salaliiton uhriksi jouduin vuosi sitten.
En halua mainita nimiä, mutta Kofi Annanin, Nelson Mandelan, Äiti Teresan, Mahatma Gandhin ja John F. Kennedyn puhelinsoitot, faksit, henkilökohtaiset vierailut sekä sähköpostiemailit ovat auttaneet minua jaksamaan läpi vaikeiden aikojen, joita en halua muistella.
Minua on pidetty tosikkona. Sekin on ollut väärä tulkinta, joten kevennykseksi mainittakoon, että John F. Kennedy haluaa minua, mutta minä vastasin hänelle kädet pois, Jack, minulle ensimmäisenä tulee Suomen kansan hyvinvointi.
Suomen kansan rakkaus minua kohtaan on ollut rajatonta, vaikka en halua sitä mainitakaan. Vain pieni osa eliitistä ja mediasta tuntee minua kohtaan sanomattoman suurta, mutta ymmärrettävää kateutta.
Media on esimerkiksi vaiennut totaalisen täysin rohkeudestani, jota en itse halua korostaa, mutta joka on ollut jopa minulle käsittämätöntä, ja minä olen sentään vuoden aikana (en muuten halua muistella tuota vuotta) vahvistunut ihmisenä.
Media on vaiennut täysin totaalisesti rohkeudesta, jota olen kuluneen vuoden aikana osoittanut kävelemällä. Olen kävellyt 20 kilometrin matkan kodistani Topeliuksenkadulta työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1987.
Moni teistä ei ehkä tiedä, että Töölö on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva energinen, jopa vaarallinenkin elämän keskus, joka ei koskaan pysähdy. En halua itse nostaa rohkeuttani esille, mutta rohkeudestani kertoo paljon se, että olen kävellyt päivittäin töölöläisten ihmismassojen läpi työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1967.
Moni muu ei olisi rohjennut tehdä samaa kuin minä, mutta minä olen erilainen, vahvempi ja viisaampi, vaikka en halua korostaakaan sitä.
Olen kävellyt töölöläisten kauppakeskusten, metroasemien, rautatieasemien, nuorisotilojen, piikityspuistojen sekä rikollisliigojen pesäpaikkojen läpi työpaikalleni eduskuntaan, jossa olen hoitanut suomalaisten asioita jo vuodesta 1917. Kävellessäni en ole pelännyt lainkaan, sillä matkallani kohtaamani sekakäyttäjät, rikolliset, palkkamurhaajat ja metron asiakkaat ovat keskeyttäneet rikolliset toimintansa vain kannustaakseen minua eteenpäin, mikä toki on ollut heiltä ymmärrettävää.
Kaiken kaikkiaan haluan tiivistää kuluneen vuoteni seuraavasti: En halua muistella kulunutta vuotta, vaan katsoa eteenpäin.
Kuluneen vuoden aikana olen viisastunut ja tullut entistäkin vahvemmaksi.
Kuluneen vuoden ajan olen rohkeasti kävellyt Töölössä keskellä päivää.
Kuluneen vuoden aikana en ole halunnut muistella kulunutta vuotta.
Menneitä muistellessani olen havainnut olleeni oikeassa sekä viisastunut ja tullut vahvemmaksi. Näkymättömät ihmiset ovat kannustaneet minua mahtavalla tavalla, mutta en halua puhua siitä.
Vuoden aikana Äiti Teresasta on tullut läheisimpiä ystäviäni, mutta en halua mainita sitä.
Viime kuukausien aikana aikakauslehtien minulle tarjoaman ilmaisen vaalimainonnan määrää ei voi rahassa mitata, eli meitsiä ei eurovaalien jälkeen paljoo tässä katkerien kusipäiden maassa nähdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta kuitenkin joskus tuntuu, että liikaa menetin.. Parsakeskusta on erittäin hyvä, ellei täydellinen puolue kuudelle prosentille Suomalaisia, loput kannatajista äänestävät kepua tyhmyyttään..
Kirjoituksesi on suora lainaus Iltalehdestä. Olisi syytä mainita lähde.
tuli mainituksi. Muista, parsakeskusta on rapakusta.
Esko Ahon gradun tapaan lähdeviitteet voivat olla vähän epämääräisiä.
Tässä kuitenkin lähde.
Se on Iltalehden kolumni.
Muista kuitenkin Keskusta on paras.
Anneli on paras, numero on 165.
...