Synnytyksen jälkeinen hengenahdistus

Tulee mieleen keuhkoveritulppa, mutta jos sitä on jatkunut jo jonkin aikaa niin ei sitten liene sitä. Lääkäri varmasti tutkii tarkemmin, älä hermoile!

Syitä voi olla monia, keuhkoveritulppa, astma, keuhkoputkentulehdus, rytmihäiriöt sydämmessä jne jne...
Vastauksen saat varmimmin lääkäriltä

lääkäri varmaan tutkii mutta veikkaisin jotta tuo on psyykkistä. Väsyneenä yltyvää ahdistusta.

Keuhkoembolia ei oireile noin kauaa.

minäkin veikkaan että on psyykkistä. Tunnistan noista sinun oireista samoja asioita, mitä itse tunnen, kun on ahdistusta ja hengenahdistusta. Minulla on taipumusta paniikkihäiriöön, ja kun on ollut paniikkikohtaus tulossa tai ahdistusta, tuolta on tuntunut (painontunne, sydämmentykytys, hikoilu, pistely käsissä ja kaulalla, levottomuus..) Selän puolelta tuleva pistävä kipu tms on varmaan selän rasituksesta, että kun olet kanniskellut lasta, imettänyt jne asentoja ei aina jaksa miettiä. Venyttely ja " avaavat" liikkeet selkä/hartia seudulle voisi auttaa siihen, ehkä siihen hengen ahdistukseenkin auttaa hieman. Ihan vain siltä pohjin noita tuumin, miltä itsestä on tuntunut ja mikä voinut auttaa. Mutta lääkäri osaa sinua parhaiten auttaa, kerrot rehellisesti miltä tuntuu.

Kiitos kaikille vastauksista!Kävin tosiaan lääkärin juttusilla ja parin pienen tutkimuksen jälkeen totesi että kyseessä on kuin onkin psyykkinen oire,joka aiheuttaa kuitenkin fyysisiä oireita.minulla oli kuulemma liiankin hyvä hapen saanti,joten "diagnoosi" oli hyperventilaatio.tuntui kyllä vähän orvolta kun lääkäri sanoi että kukaan ei sua voi auttaa,vaan täytyy itse miettiä pään sisällä mikä sen voi aiheuttaa,kun keskityn liikaa hengittämiseen..ja kun totesin että kun se illalla aina automaattisesti tulee,niin vastaus tähän:"sinullahan on sitten hyvää aikaa silloin miettiä mistä johtuu"..onko teillä muilla tätä kyseistä ongelmaa,ja onko se jokapäiväinen "ystävä" teilläkin?omasta mielestä en kyllä panikoi,missään tilanteessa enkä ole masentunut yms.mistä voisi myös johtua..vähän kyllä turhauttavaa..:/

Hassu kommentti lääkäriltä, että on sitten hyvää aikaa miettiä,... Varmaan tarkoitti, että jos tulee mieleen mistä johtuu, kun sanoi, että on psyykkinen oire.. mutta silti. Minulla tulee noita fiiliksiä, hyperventilaatiota, sydämmentykytyksiä juuri helposti iltaisin ja öisin. Saatan herätä niihin tuntemuksiin. Ja melkein joka kerta mielessä pyörivät kaikenmaailman asiat ja mieltä vaivanneet asiat, tilanteet, ihmiset jne, mistä vain on jotenkin saattanut stressata, tai jotka jotenkin vaivaavat. Noissa "tilanteissa" kun paniikkituntemukset nousevat, ei millään saa noita ajatuksia rauhoitumaan, ne kulkee aina sellaista noidankehämäistä rataa. Minulla on auttanut se, että olen kirjoitellut mielessä olleista asioita ennen nukkumaan menoa. Ei aina edes mitään ihmeellistä, kunhan on jotain vain kirjoittanut. Ei ole sitten enää ilmeisesti mieli käynyt niin ylikierroksilla... kun oikein alkanut sitten yleensä väsyttämään ja on ollut rennompi. Kirjoittaessa ei mitään kielioppia tai sanamuotoja pidä miettiä, antaa tulla vaan vapaata mielenvirtaa, niin hulluja juttuja kuin voikin tulla mieleen ja purkautua.
Itse tällaisen vinkin aikoinaan sain, kun öitä tuli valvottua, kun asiat pyöri mielessä, ja paniikkioireet teki olosta levottoman. Vaikka sinulla ei paniikkia tai masennusta tms olisi, kannattaa tuota kirjoittamista kokeilla edes.
Kyllä, tahtoo olla melkein joka päiväinen ongelma, ja tässä esikoista odottelen, kesällä taaperon laskettu syntymä aika olisi. Mietin toisinaan kuinka tämä raskauden aikainen ahdistus ja ajoittainen stressaaminen vaikuttaa sikiöön, koska kyllähän hän varmaaan tuntee epämukavuutta, kun stressailen ja valvon öitä. Mutta vielä kun on ollut jollain tapaa mahd. levätä ja nukkua vapaammin kuin lapsi syntyy, olen koittanut itseäni ja sitä kautta lasta helliä, että mukavampiakin aikoja olla :)
Sellainen vielä tuli mieleen, että kun puhuit tuossa, että keskityt liikaa hengittämiseen, niin minä taas lasken noita sydämmensykkeitä, mikä sekin on aika stressaavaa, kun ne kuulee korvissaan koko ajan, ei hyvä sekään :/ Hengitystä "laskiessa" tuntuu sitten taas ehkä vähän rauhoittavalta. Mutta silti ne mielessä pyörivät asiat tahtoo nousta taustalta...

Kiitos taas!:)Nyt kun alkaa miettimään niin varmasti se helpottaakin,itsellä on vieläkin tapana kirjoittaa päiväkirjaa n.parin kuukauden välein ja tuntuu että kaikki tapahtumat täytyy pitää mielessä siihen että muistaa sitten kun kirjoittaa,ja kun on saanut kirjoitetuksi,niin saa antaa itselle luvan unohtaa ne,kun ne on "tallennettu kirjaan"!ja ne ei enää vaivaa päätä..vaikka se oudolta kuulostaakin!:Dvoisi alkaa vaikka jokailta kirjoittelemaan..onko muuten tästä parantumista?vai voiko olla ns.krooninen läpi elämän.?rauhottavat olisi varmasti toinen vaihtoehto,mutta niitä en itse ainakaan haluaisi alkaa syömään,ja tuskin saisi reseptiäkään niihin..Onnea sinulle tulevasta lapsesta!:)Toivottavasti sinullakin helpottaa,kun kerran vaavikin masussa asustelee!stressihän ei kenellekkään tee hyvää ainakaan:/Kamalaa jos heräät yöllä myös niihin!itsekin olen kerran vain herännyt kun vaivalla sain unen päästä kiinni kun tuntu hankalalta hengittää,ja kyllähän sitä säikähti..onko sinulla kuolemanpelkoa ollut näissä tapauksissa ja onko olo ollut ns.epätodellinen..?

heip, kuolemanpelkoa ei ole ollut, mutta voimakkaita epätodellisuuden tunteita... ne on äärimmäisen epämukavilta tuntuneet, ja silloin ei oikeastaan muu auta kuin ihan nousta ylös ja vaikka lukea jotain, että se tunne unohtuu. Onneksi noita tuntemuksia ei ole kovin paljon ollut nyt raskauden aikana, mutta kun niitä oli tuossa noin 14-20 rv:n tienovilla, tuntui, että ei taas näitä,... Olen niin onnellinen ollut raskauden ajan tulevasta lapsesta, että ehkä se on vähän auttanut noihin ahdistuksen tunteisiin. :) Kiitos onnitteluista :)
Stressaava ihminen olen, ja minulla on masennustaustaa, että siltä pohjin välillä miettii tulevaisuutta miten menee sitten vauvan syntymän jälkeen. Mutta onneksi on tälläkin hetkellä "ylläpitävä" hoitosuhde pitkäaikaiseen terapeuttiin, että on saanut pahimpia pelkojaan ruodittua myös hänen kanssaan. (ylläpitävää,=käyn vain noin 1 kerta/kk enää)
Itsellä auttaa paljon tuo kirjoittaminen. Tosiaan kun saa mielenpäältä pois asiat, "laittaa" vihon sivuille, niin ne eivät ole niin omassa päässä pelkästään painamassa, joskus ovat jopa sen verran selkiyttäneet ajatuksia kirjoittamiset, että ei ole sen koomin joitain asioita pyöritellyt :) Piirtämistäkin olen välillä tehnyt, että olen antanut samalla tavalla "tajunnanvirtana ajatusten piirtyä paperille" rentouttavaa ainakin ja kun ei ole mitään "päämäärää" siinä piirtämisessä että antaa vain kynän viedä, niin on sellaista rentouttavaa myöskin :)

Sama tunne täällä myös,vähän tuntuu kuin olisi humalassa,tai jossain muussa sekavassa tilassa,ihan niinkuin alkaisi sekoamaan,ja kuulo menee erillaiseksi vähän myös..Onneksi olet päässyt nyt melko paljon eroon niistä!ja eikö ne lopu sitten,kun sen koko oireen "unohtaa",ettei ajattele koko asiaa,niin ei stressaa se?Ihmis mieli on jännä,kun pystyy tekemään niin suuria asioita kropalle..:/ootkos syöny mitään lääkkeita koskaan paniikkihäiriöön tai masennukseen?Sun pitää sitten vaavin synnyttyä,koittaa nukkua mah.paljon aina kun on vaan tilaisuus..itse ainakin yllätyin kuinka väsyttävää se on pitemmän päälle,ainakin jos yksin saa suurimman osan päivästä olla lapsen kanssa.tai ei alussa tuntunu yhtään väsyneeltä vaikka nukkuki vaan n 5 tuntia vuorokaudessa,jälkeen päin hoksasin,kuinka tummat silmänaluset olikaan :D

Masennusta hoidettiin lääkityksellä ja terapialla. Panikointia koitin hallita juuri noilla itsesuggestioilla, kirjoittamisella ja sellaisilla mukavilla asioilla, jotka rentouttaa mieltä. Vasta vuoden ole ollut ilman masennuslääkettä, lopettelin sen yhdessä lääkärin valvonnassa pidemmällä aika välillä, noin vuoden aikana. Minulla on pitkä hoitosuhde taustalla, että nyt on vuosiin paremmat ajat meneillään, ja uskon, että on juuri tuon terapioinnin ja lääkehoidon ja "itsehoidon" ansiota, että pisti oikeasti aikaa ja vaivaa siihen, että saa mielen kondikseen. Ikää on itsellä jo sen verran, että ikuisena vauvakuumeilijana tai oikeastaan paremmin sitä kuvaa " tuntenut, että vanhemmuus ja lapsi" on ollut niitä elämän suurimpia haaveita ja tarkoituksia, joita on kaivannut. Halusin olla kunnossa, ennen kuin yritettiin lasta. Että juurikin paremmin vanhempana jaksaisi, ja ei siirtäisi omia negaatioita ja ahdistuksia lapseen, saisi katkaistua sen kierteen (mitä itse koen, että minuun on siirtynyt suuri osa oman äidin ahdistuksesta ja pahasta olosta) Hieman jo menee nyt kauas alkuperäisestä... mutta kuitenkin. Halusin kertoa, että keinoja ahdistusta ja psyykkisiä vaivojen hoitoon on, kun vaan jaksaa niihin uskoa ja kokeilla :) Olen itse ne omakohtaisesti kokenut voimakkaasta auttavan, että toivon että muillekkin on niistä apuja. :) Kaikillehan ei samat asiat apua tuo, mutta jos vaikka yhdelle edes niin se on hyvä :)
Kyllähän ne oireet häviää, kun ne saa mielestä. Kausiluontoista on ainakin omalla kohdalla. Milloin mistäkin voi laueta.
Unentarve on ollutt itsellä aina suuri, ja paljon olen juuri saanut ohjeita että nukkua kannattaa sitten kun lapsikin nukkuu, ja levätä tarpeeksi. Onneksi tässä on vielä aikaa valmistautua henkisestikin valvomiseen, ja sen kun tietää, että ei se iäisyyttä se valvominen kestä, niin sekin auttaa. TUohon ahdistuneisuuteenkin tai ahdistuskohtauksiin auttaa jonkin verran sen, kun ajattelee vaikka seuraavaan viikkoon, että "ihanaa silloin ei enää ahdista" koska useimmiten ahdistus on jo siihen mennessä mennyt ohi.

Kiitoksia paljon neuvoista,täytyy alkaa kokeilemaan vaikka saman tien!ja voimia sinulle sinne raskauteen ja onnea vielä!

Hei!

Mulla oli myös muutama vuosi sitten hengittämisen kanssa ongelmia. Tuntui kuin en olisi saanut vedettyä happea riittävästi sisään.. haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Tuntui kuin keuhkojen ympärillä olisi ollut vanne. Kävin terveyskeskuksessa, jossa lääkäri totesi, että kaikki on fyysiseltä kannalta kunnossa (spirometri mittaukset, keuhkojen kuuntelu jne.). Alkoi tarjottelemaan mulle mielialalääkkeitä oloa parantamaan. Sanoin, etten koe tarvitsevani mielialalääkkeitä ja hylkäsin hänen tarjoamat lääkkeet.

Myöhemmin viikolla kävin naprapaatilla kun oli ongelmia alaselän kanssa. Naprapaatti sanoi suoraan, että minulla on yläselän nikamat täysin jumissa ja hän "poksautteli" ne auki. Sen jälkeen tuntui välittömästi kuin keuhkot olisivat saaneet lisätilaa ja happi virtasi sisään että päässä oikein humisi. Tämän jälkeen vasta kerroin naprapaatille, että millaisia tuntemuksia minulla oli ollut ja mitä terveyskeskuslääkäri oli tarjonnut minulle. Naprapaatti sanoi ettei yllättynyt tiedosta.

Työkaverillani oli vuosi sitten samanlaisia hengen ahdistuksia. Hänellä oli hyvä tuuri kun hän kävi työterveyslääkärillä, jolle selän manipulaatio oli tuttua ja hän sai samalla lailla ratkaisun ongelmaansa..

Minä en siis väitä, että kaikki hengitykseen liittyvät ongelmat olisivat yläselän jumittuneissa nikamissa, mutta kannattaa miettiä myös tätä vaihtoehtoa, jos ei koe itsellään olevan psyykkisiä ongelmia josta hengenahdistukset voisivat johtua...

Tsemppiä! toivottavasti ongelma ratkeaa parhain päin!!

hei!:)oot aivan oikeassa siinä!luulin itsekkin ennen kuin edes menin lääkäriin että minulla on nikamalukkoja selässä,kävin sitten osteopaatilla(ikinä en edes hierojalla ole käynyt)ja paikat oli aivan jumissa,nikamalukkoja kyllä oli aivan hirvittävästi joka paikassa :D hetken aikaa se auttokin,mutta iski sitten hieman laiempana kuin ennen takaisin..mutta silti olo oli kuin uudelleen syntynyt :D