Aikaa on kulunut ja harvoin täällä viivähdän. Häntä mietin usein, useammin kuin tilanteessani olisi luvallista. Koskahan herään tästä painajaisesta? Mitä enemmän kiemurtelen vastaan, sitä syvemmälle vajoan. Joitain harrastuksiani, jotka myötänsä hävisivät, olen onneksi löytänyt uudelleen. Leivon päivittäin - kädet taikinassa - mies pois mielestä... Uuni kuumana ja... Okei. Yritin ainakin.
Avunhuutoja jauhosäkistä..?
HaloGeeni
4248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No - kaikki jäljetkin hänestä ovat hävinneet - huomaan seuranneeni vääriä vihjeitä; totuus iskeytyi juuri kasvoihini aika rajusti.. Täällä ei mikään ole pullantuoksuista - eivät edes unelmat. Ja hukkaa vielä itsensäkin, se ON kaikkein kamalinta. Onneksi kesä on pian ohi ja tulee syksy taas. On jotain mitä odottaa..
Nyt ei voi tässä kohdin varmaan muuta kuin laulaa "Niin paljon kuuluu rakkauteen..." (se on kyllä jos muistan oikein surullisesta elokuvasta tuo kappale, mutta älä sitä sillä tavalla ajattele nyt) ja sanoa , että "Voi voi sentään ja lämmin leipä..
Rakkautta? Haistatin sille juuri jotain muuta kuin pullantuoksua. Jokohan nyt loppui kaipaus... Tänne en palaa. Kaikki on harhaa, totaalisontaa sanon minä. Kiitos kommentista, joskin ärsytti enemmän kuin lohdutti.
ihan mielenkiinnosta kysyn,mitä sä leivot?pullaako?