Minulla soi päässäni päättymätön levy, joka kritisoi kaikkea, mitä teen ja se on Isäni ääni. Huomaan seurustelleeni monien narsististen ja epävakaiden naisten kanssa, koska olen kuvitellut, etten saa parempia tai että ne hyvät naiset pitävät minua tyhmänä. Lisäksi minulla oli jossakin vaiheessa paljon yhden yön suhteita ja juhlin sekä käytin päihteitä runsaasti. Isäni on joskus sanonut kun olin teini-iässä kiinnostunut jostakin naisesta, että liian tasokas sinulle.
Ääni päässäni sanoo, että älä ota riskejä: menee pieleen kuitenkin. Tai että olen tyhmä ja saamaton. Ei minun aivoillani opiskella. Ja että olen täys paska jätkä, jonka olisi parempi olla ollut syntymättä.Minulla on ihana ja kannustava äiti, mutta jotenkin narsisti-isäni ääni on ollut aina voimakkaampi. Olen musiikillisesti lahjakas, mutta jätin kaiken sen toiminnan, koska olin todella itsekriittinen. Epäilin taitojani ja olin aina todella väsynyt ennen esiintymisiä. Käperryin täydellisesti itseeni ja päätin valmiiksi, että ei tästä mitään tule. Olen surkea ihminen, joka kuvittelee liikaa.
Olen käynyt vuosia terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ja yrittänyt saada ääntä vaimennettua, mutta se ei vaimene. Tuntuu, etten saa mistään koskaan kunnolla kiinni ja elämä on yhtä kaaosta. Olen monta kertaa miettinyt itsemurhaa, koska olen kokenut itseni niin alhaiseksi maan matoseksi. Ja isäni ystävät minua sellaisena myöskin pitävät.
Ääni päässäni sanoo, että älä ota riskejä: menee pieleen kuitenkin. Tai että olen tyhmä ja saamaton. Ei minun aivoillani opiskella. Ja että olen täys paska jätkä, jonka olisi parempi olla ollut syntymättä.Minulla on ihana ja kannustava äiti, mutta jotenkin narsisti-isäni ääni on ollut aina voimakkaampi. Olen musiikillisesti lahjakas, mutta jätin kaiken sen toiminnan, koska olin todella itsekriittinen. Epäilin taitojani ja olin aina todella väsynyt ennen esiintymisiä. Käperryin täydellisesti itseeni ja päätin valmiiksi, että ei tästä mitään tule. Olen surkea ihminen, joka kuvittelee liikaa.
Olen käynyt vuosia terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ja yrittänyt saada ääntä vaimennettua, mutta se ei vaimene. Tuntuu, etten saa mistään koskaan kunnolla kiinni ja elämä on yhtä kaaosta. Olen monta kertaa miettinyt itsemurhaa, koska olen kokenut itseni niin alhaiseksi maan matoseksi. Ja isäni ystävät minua sellaisena myöskin pitävät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
> Olen monta kertaa miettinyt itsemurhaa, koska olen kokenut itseni niin alhaiseksi maan matoseksi. Ja isäni ystävät minua sellaisena myöskin pitävät.
Et tee itsemurhaa. Se olisi luovuttamista etkä ole luovuttajatyyppiä.
Ja sinähän löydät kyllä miehen sisältäsi, kun vaihdat katseesi suunnan.
Isäsi itse asiassa tärvellessään osittain kykysi tunnistaa oman maskuliinisuutesi pyrki ohjaamaan sinua juuri sen löytämiseen. Mutta niin kuin usein käy, hän toimi taitamattomasti ja sai aikaan juuri päinvastaista. Uskonkin että isälläsi ovat siis palikat enemmän hukassa kuin sinulla.
Vaihda ääni sisälläsi toiseen. Ole itsellesi isä. Ja ole sellainen isä jonka sinä ansaitset, armollinen, vastuullinen ja oikeudentuntoinen. Sinulla on siihen täysi vapaus. Voit ryöstää tämän oikeuden isältäsi. Se kuuluu sinulle.
Näin meidän miesten kesken: Paina huomisesta alkaen pitkää päivää ja kellahda illalla väsyneenä ja onnellisena nukkumaan. Olet sen ansainnut.
Hmm..
Mä ainakin hyväksyn sut juuri tuollaisena kuin olet. Se on sun tapa elää. Älä tee itsemurhaa. Mennään mielummin juoksemaan ympäri maailmaa =)
Toisinaan samansuuntaisia fiiliksiä...
Paitsi ettei minua kiinnosta pätkääkään, mitä isäni minusta ajattelee...Tein sen selväksi hänelle jo lapsena, ja hän sanoutuikin samantien isän-roolistaan irti. Se oli mulle, kuin lottovoitto. Juhlistin asiaa vetämällä pään täyteen...
Ja, kun yömyöhään/aamulla saavuin kotiin, se oli ensimmäinen kerta, kun en kuullut asiasta sanaakaan...Vanhempani yksinkertaisesti luovuttivat minun suhteen.
Olin se kuriton kakara, jota ei pystynyt alistamaan.
Olin joskus kilttikin...Liiankin kiltti...Kunnes jokin tapaus, ja loputtomat pettymykset opettivat, ettei se kannata. Vannoin lapsena, että tulee vielä joku päivä, kun minua ei pompottele enää kukaan.
Se oli tietoinen päätös.
Tosin sillä oli ikävänä seurauksena se, että patosin kaiken vihan sisälleni...Kasvatin siitä mielessäni möykyn, jonkinlaisen näkymättömän energianlähteen. Siellä se on edelleen tänä päivänä, ja en muuta haluaisikaan kun päästä siitä lopullisesti eroon...Turha toivo.
Päivä kerrallaan mennään. Itsemurha ei kannata.
Vaikka siellä takataskussa olevana vaihtoehtona se tuokin ehkä joskus mukavaa lohtua, se on kuitenkin yksisuuntainen menolippu, jota ei kannata käyttää...
Sillä elämä on ainoa asia, mitä ihmisellä on ja paskakin elämä on ainutkertainen kokemus, jota ei kannata heittää hukkaan, vaikka kuinka välillä vituttais... :)
http://www.youtube.com/watch?v=6hxulwbNNQs (Repa - Tummin kyynelin )
http://www.youtube.com/watch?v=hoEUU3zVixo&feature=related
"Vanhempani yksinkertaisesti luovuttivat minun suhteen. "
Sama tuntemus täälläkin. Ensin valvottiin ja koetettiin kasvattaa mutta lopulta päästettiin täysin irti. Saatoin hengailla missä tahansa tai tehdä mitä huvittaa eikä kukaan kysellyt enää perään.
"Vannoin lapsena, että tulee vielä joku päivä, kun minua ei pompottele enää kukaan."
Tähänkin samaistun täysin. Näin päätin minäkin. Ja sain tahtoni läpi ja elin sen mukaan kunnes kriisi tuli ja sotki kuviot hetkellisesti. Olen taas jaloillani mutta en halua kovettua uudelleen...paitsi hänen suhteensa ja sitä kautta huomaan sen asenteen luikertelevan helposti kaikkialle muuallekin.
Noh, aika näyttää miten käy.
Patosin samon kaiken vihan sisälleni ja nykyään pelottaa ajatuskin sen vapauttamisesta. Tuntuu ettei kansanmurhakaan olisi tarpeeksi tyydyttävä. Sitä vihaa kun ei kuitenkaan pysty täysin pitämään piilossa vaan se purkautuu varateitse eri tavoin. Narsistisen kumppanin kanssa sitä voi ajoittan löyhytellä.
Viha on häpeän rinnalla niin sitova voima. Se määrittelee ihmistä ja hänen käytöstään liikaa. Ehkä sitä siksi valitsee sen hullun suhteen...jotta voi turvallisesti ja sallitusti vihata. Vaikka itseään. Who knows.
Elämä on.
http://www.youtube.com/watch?v=W0VQXZ_qhlU
Voi T..li parkaa.
Skitsofreniaa sairastaa noin yksi prosentti ihmisistä. Skitsofreniaan sairastuminen tarkoittaa vaikeata persoonallisuuden koossapitävien voimien vähenemistä, siten että todellisuudentaju ja toimintakyky heikkenevät. Tähän liittyy usein sosiaalisista kontakteista vetäytymistä. Skitsofreniaa sairastava ei erota mielikuvitusta todellisuudesta, ja hänen on hyvin vaikea ajatella luovasti sekä ilmaista erilaisia tunteita, kuten pelkoa tai rakkautta. Sairauteen liittyy myös vaikeuksia muistitoiminnoissa ja tarkkaavaisuudessa. Yksi tärkeimmästä skitsofrenian ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä on varhainen hoitoon hakeutuminen.
"Isäsi itse asiassa tärvellessään osittain kykysi tunnistaa oman maskuliinisuutesi pyrki ohjaamaan sinua juuri sen löytämiseen."
Hyvä oivallus, A. Muista Vihtori ettei yksikään miehekäs itsevarma ja tasapainossa oleva mies tekisi noin omalle pojalleen. Päinvastoin, isän tehtävä on KANNUSTAA KAIKESSA. Hänellä oli pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Tekisi mieleni sanoa, että vankilaan joutaisi jos omalta pojaltaan itsetunnon tahtoo viedä. Sairas mies.
Olet joka tapauksessa tuhat kertaa paremmista palikoista koottu. Itse rupesin käymään terapeutilla omien traumojeni takia ja sitä suosittelen jos tunnet voimakasta kuoleman/ periksiantamisen halua. Sillä elämässä on paljon mistä et vain saa vielä kiinni, mutta tulet saamaan. Ja se oikea nainenkin, joka ei ole epätasapainossa. Odottaa vain että arvostat itseäsi tarpeeksi pysähtyäksesi hänen kohdalleen.