En ole aivan varma vuodesta enää, mutta taisi olla 2006 alussa tai sitten 2005 lopussa. Talvi kuitenkin. Tapasimme eräässä juhlassa/musiikkitilaisuudessa. Olin siellä silloisen naisystäväni seuralaisena, epävarmana minulle uudessa ympäristössä.
Muistan edelleen hetken, jolloin näin sinut ensimmäisen kerran ja katseemme taisivat kohdata. Yksityiskohdat tahtovat mennä runoilun puolelle, onhan tuosta jo aikaa. Sen kuitenkin muistan, että minun teki koko ajan mieli vilkuilla sinua ja varmasti olit silmissäni upein pitkään aikaan näkemäni nainen. Ikäsi oli silloin noin 30. Vaaleat hiuksesi olivat tyylikkäästi laitetut ja asusi oli juhlava. Kuten sanottu, yksityiskohdat tahtovat tehdä minulle tässä temppujaan. Nautimme kaikki kohtuullisesti alkoholijuomia tuona iltana.
Kävi ilmi, että sinä ja hyvä ystäväsi olitte oman naiseni työpaikkatuttuja. Ystäväsi kiusasikin minua pitkään, niin kuin nyt nainen parhaassa iässään voi tuttavan uutta miesystävää kokeilla ja kiusata. Hauskaa oli silti. Ilta eteni ja minun oli lopulta pakko valmistautua lähtemään. Oma naiseni oli kohtuullisen humalassa ja minun oli korkea aika viedä hänet kotiin.
Istuimme juuri ennen vielä samassa pöydässä ja pyysit minua pitkän katseen saattamana jäämään tai lähtemään jatkoille. Mutta ikävä kyllä se oli silloin mahdotonta.
Niinpä lähdin ja kirosin mielessäni ihmiselämään osuvia huonoja ajoituksia. En koskaan enää nähnyt sinua. Mutta edelleen, tuon silloisen suhteeni loputtua vuoden sisällä tapaamisestamme, ajattelen sinua joskus. Löysitkö rakastamasi miehen ja perustitko perheen? Todennäköisesti. Niinpä tämä on yksinäisen miehen turha aamunavaus työpaikallaan. Ehkä jonain päivänä voin hyväksyä menetetyn tilaisuuteni. Luoja tietää olisiko meillä kuitenkaan synkannut tuon enempää. Työsikin liittyi tosin harrastukseeni...
Muistan edelleen hetken, jolloin näin sinut ensimmäisen kerran ja katseemme taisivat kohdata. Yksityiskohdat tahtovat mennä runoilun puolelle, onhan tuosta jo aikaa. Sen kuitenkin muistan, että minun teki koko ajan mieli vilkuilla sinua ja varmasti olit silmissäni upein pitkään aikaan näkemäni nainen. Ikäsi oli silloin noin 30. Vaaleat hiuksesi olivat tyylikkäästi laitetut ja asusi oli juhlava. Kuten sanottu, yksityiskohdat tahtovat tehdä minulle tässä temppujaan. Nautimme kaikki kohtuullisesti alkoholijuomia tuona iltana.
Kävi ilmi, että sinä ja hyvä ystäväsi olitte oman naiseni työpaikkatuttuja. Ystäväsi kiusasikin minua pitkään, niin kuin nyt nainen parhaassa iässään voi tuttavan uutta miesystävää kokeilla ja kiusata. Hauskaa oli silti. Ilta eteni ja minun oli lopulta pakko valmistautua lähtemään. Oma naiseni oli kohtuullisen humalassa ja minun oli korkea aika viedä hänet kotiin.
Istuimme juuri ennen vielä samassa pöydässä ja pyysit minua pitkän katseen saattamana jäämään tai lähtemään jatkoille. Mutta ikävä kyllä se oli silloin mahdotonta.
Niinpä lähdin ja kirosin mielessäni ihmiselämään osuvia huonoja ajoituksia. En koskaan enää nähnyt sinua. Mutta edelleen, tuon silloisen suhteeni loputtua vuoden sisällä tapaamisestamme, ajattelen sinua joskus. Löysitkö rakastamasi miehen ja perustitko perheen? Todennäköisesti. Niinpä tämä on yksinäisen miehen turha aamunavaus työpaikallaan. Ehkä jonain päivänä voin hyväksyä menetetyn tilaisuuteni. Luoja tietää olisiko meillä kuitenkaan synkannut tuon enempää. Työsikin liittyi tosin harrastukseeni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saaks mää lainata tätä hetken ja hehkuttaa kun tää oli niin soveltaen sopiva ikiomasta tilanteesta once upon my life vuosimallia 2007...
On se sitten hullua tai ei mutta ihmistä voi oikeasti kaivata vaikka koko elämänsä jos hänestä on jäänyt kaunis jälki sydämeen.
Oli se muuten tämäkin 2007. Kun osuin lukemaan vanhan kirjoitukseni. Nyt tuolla tuskin enää merkitystä.