Kysit kerran minulta miksi minä katson sinua niin kuin katson. Sait silloin rehellisen vastauksen, mutta et kokonaista... Tiedät että olen ihastunut, tämän jälkeen tiedät enemmän.
Sinä saat minut hämmentymään nainen. En itsekään tiedä miksi juuri sinuun jäin kiinni. Ei voi johtua pelkästään ulkonäöstäsi. Pidän sinua kylläkin erittäin hyvännäköisenä, mutta tuolta osin ajattelen monesta muustakin noin. Joku siinä vaan on, joku asia välillämme vain on. Kun hymyilet minulle, tuntuu kuin kaikki muu ympäriltäni häviäisi, en näe kuin sinut. Katseesi saa jokaisen soluni vastaamaan äänettömään kutsuusi. Kohdatessamme tunnen kuinka kaksi ihmistä vaistoavat toistensa läsnäolon, aavistavat hieman toistensa ajatuksia. On kuin jokin sanomaton, (melkein) ilmeetön leikki olisi käynnissä.
Kohtaamisemme jälkeen maalimani, ajatusteni osalta on taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä - olisin halunnut sanoa jotain toisin, kysyä sinulta jotain jostain. Ärsyyntynytkin kun en ole saanut nauttia seurastasi rauhassa. Jäät pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa aina. Vain vaivoin annat tilaa muille ajatuksille. Ajan kanssa saan taas käskyvallan ajatuksiini. Jään helposti miettimään mitähän jollain tarkoitit, tai miksi halusit juuri jostain asiasta puhua, miksi haluat kuulla juuri minun mielipiteeni jostain asiasta.
Joskus turhaudun seurassasi, mutta en seurastasi, vaan siitä kun en voi sanoa mitä haluan milloin haluan. Silloin toimin monesti tyhmästi, saatan puolivahingossa saada sinutkin ärsyyntymään. Sinä ja minä, me olemme monimutkaisia ihmisiä kummatkin. Ja se on tullut huomattua, että molemmat osaavat väärinkäsittämisen jalon taidon.
Jos sattuisitkin käymään täällä ja lukemaan tämän, et varmaankaan osaisi silti aavistaa tämän olevan minulta. Joten tämä on lähinnä minulle itselleni tarkoitettua ajatusten pyörittelyä. Tiedän sinun tuntevan jotain, mutta en tarkalleen tiedä mitä. Tottakai toivoisin sinun tuntevan samankaltaisia tuntemuksia kuin minäkin. Emme voi ottaa toisiimme yhteyttä, jos tunnistat tästä ja tunnet tarvetta vastata niin vastaa myös tänne.
----lle
Sinä saat minut hämmentymään nainen. En itsekään tiedä miksi juuri sinuun jäin kiinni. Ei voi johtua pelkästään ulkonäöstäsi. Pidän sinua kylläkin erittäin hyvännäköisenä, mutta tuolta osin ajattelen monesta muustakin noin. Joku siinä vaan on, joku asia välillämme vain on. Kun hymyilet minulle, tuntuu kuin kaikki muu ympäriltäni häviäisi, en näe kuin sinut. Katseesi saa jokaisen soluni vastaamaan äänettömään kutsuusi. Kohdatessamme tunnen kuinka kaksi ihmistä vaistoavat toistensa läsnäolon, aavistavat hieman toistensa ajatuksia. On kuin jokin sanomaton, (melkein) ilmeetön leikki olisi käynnissä.
Kohtaamisemme jälkeen maalimani, ajatusteni osalta on taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä - olisin halunnut sanoa jotain toisin, kysyä sinulta jotain jostain. Ärsyyntynytkin kun en ole saanut nauttia seurastasi rauhassa. Jäät pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa aina. Vain vaivoin annat tilaa muille ajatuksille. Ajan kanssa saan taas käskyvallan ajatuksiini. Jään helposti miettimään mitähän jollain tarkoitit, tai miksi halusit juuri jostain asiasta puhua, miksi haluat kuulla juuri minun mielipiteeni jostain asiasta.
Joskus turhaudun seurassasi, mutta en seurastasi, vaan siitä kun en voi sanoa mitä haluan milloin haluan. Silloin toimin monesti tyhmästi, saatan puolivahingossa saada sinutkin ärsyyntymään. Sinä ja minä, me olemme monimutkaisia ihmisiä kummatkin. Ja se on tullut huomattua, että molemmat osaavat väärinkäsittämisen jalon taidon.
Jos sattuisitkin käymään täällä ja lukemaan tämän, et varmaankaan osaisi silti aavistaa tämän olevan minulta. Joten tämä on lähinnä minulle itselleni tarkoitettua ajatusten pyörittelyä. Tiedän sinun tuntevan jotain, mutta en tarkalleen tiedä mitä. Tottakai toivoisin sinun tuntevan samankaltaisia tuntemuksia kuin minäkin. Emme voi ottaa toisiimme yhteyttä, jos tunnistat tästä ja tunnet tarvetta vastata niin vastaa myös tänne.
----lle
Vastaukset 93
Vanhimmat
En ole hyvännäköinen, mutta et tosiaan tuijotellut minua joten muistisi ei pettänyt.
-----lle.
Vastaan vaikken usko, että se oletkaan juuri sinä. Moni asia tekstissäsi tuntuu omalta, mutten voi tähän päivään mennessä sanoa, mitä tunnet. En tiedä oletko ihastunut vai et, jotenkin sen kaiken voi tulkita niin monella eri tavalla. Tiedän mitä tarkoitat, kun sanot että ärsyynnyt tietyissä tilanteissa. Se on juuri hyvä ilmaisu sille mitä itse tunnen. Pidän eräänlaisesta langasta kiinni kun olet lähettyvillä, mutta en ikinä löydä sinne sinun päähäsi asti.
Joskus saatan kysyä asioita kuullakseni vain miltä äänesi kuulostaa, kun puhut minulle, kun sanasi ovat osoitettu vain minulle. Näitä tilaisuuksia ei ole montaa ollutkaan. Ja samalla tavalla jään pyörittämään sanojasi mieleeni, kun ei ole muutakaan konkreettista muistoa sinusta. Olisin voinut kertoa mitä oikeasti tunnen. Jokaisella kerralla sanat juuttuivat kurkkuuni, ja naamioin sen aivan kuin olisin ollut sanomassa jotain muuta.
Emme voi olla yhteydessä, mutta ehkä edes täällä. Ja unissani.
Voisin hieman korjata tuota konkreettista muistoa-osiota. Nimittäin onhan minulla myös muutama muukin konkreettinen muisto eräästä miehestä ;)
Mitä ne "muutama muu" ovat?
Jos olet "hän", tiedät kyllä. Mutta uteliaisuuttasi ei ole vielä tyydytetty.
Ei olekaan... Koska näit hänet viimeksi?
Hieman pelottaa vastata tähän, koska tässä kohdassa saattaa mennä pieleen ja huomaan ettet olekaan hän... Syteen tai saveen - siitä on ehkä kuukauden päivät.
Ihmeellisesti tämä palsta sekoilee, luulin jo tähän vastanneeni muttei vastaus näy missään...? Siispä, näin hänet viimeksi n. kuukausi sitten. Ja alempana olevasta vastauksestasi päätelleen et ole hän. Harmittaa ja ärsyttää taas.
Jahah ja siihen se pompsahti se vastaus. I give up.
Tässä on vielä mahdollisuus olla käsittänyt jotain väärin.. en halua mitään väärinkäsitystä tässä asiassa, millä kirjaimella nimesi alkaa? Kertoisitko sen verran?
s.
Ei väärinkäsitystä, et ole minun "hän"..
Ihan ok. Minä kun luulin että tilanteeni on jotenkin erikoinen, mutta sattuu sitä nähtävästi muillekin... Hyvää jatkoa :)
Teksti pysähdytti - ja vastaajana on "erilainen" nainen. Tilanne, jossa olemme tavanneet, ei ole ihan tavanomainen. Siksi kerrotut tuntemukset ovat juuri nuo, mitä kirjoittaja kuvasi. Ei voi sanoa mitä mieleen tulisi.
Toimin vaistonvaraisesti, kun mietin keskusteluaihetta. Tunteeni olen yrittänyt pitää taka-alalla, että varsinainen asia ei unohtuisi. Välillä hyvin hankalaa.
On hyvä, että tunteet saa kerrottua - kiitän rohkeudesta. Jään miettimään . .
Ettei tule epäselvyyksiä, niin tämä menee mieheltä naiselle...
Nyt kun omassa päässä järki menee tunteen yli on paras varmaankin luottaa vaistoon ja asettua varpailleen ettei sano jotain mitä tulee kaduttua jälkeenpäin. Vaisto on hyvä työkalu kun on tekemisissä ihmisenä ihmisten kanssa ihan omana itsenään ja erityisesti tunteen tasolla, mutta uskaltaako aina luottaa vaistoonsa ja antaa mennä silloinkin kun on alamäki ja vaikka järki sanoisi kuinka että jarruta. se on joskus vaikeaa, suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeaa vaikka ei olisi edes ujoudenlukkoja lyötävissä kapuloiksi rattaisiin.
Niinpä vaikeaa ja ajankuluessa vielä vaikeempaa mikä lie sitten onkaan kaikista vaikeinta jos laitetaan kaksi vaiston varaista ihmistä yhteen ottamaan seuraava askel päät täynnä mennyttä ja tulevaa, unelmia ja luopumista, askelen päähän viiiimeistä rappusta jonka jälkeen voi olla edessä vuosia kestävä onnellinen elämä tai pahimmassa tapauksessa ikiroutanen helvetti. Jälkeenpäin miettien tilanteen voisi varmaan sanoa kuin sisältäneen sekä tunnetasolla kaunista unelmaa jostakin josta on vain osannut uneksia että järjenjuoksulla vain dokumenttia päivien kimalluksista ja sääennustuksia tulevista säistä.
Tällä hetkellä mietin, että mistä voi sitten puhua jos ei puhua oikeasti mistään vaan on vain kerrottava toista kauniimpia kuvaelmia siitä mitä oli, mitä olisi halunnut, mitä haluaa nyt ja mitä olisikaan vielä mahdollista enemmän haluta. Mitä se elämä sitten onkaan ollut, niin miksei voisi olla enemmän konkreettisia kohtaamisia, vaihdettavia katseita ja aitoa puhetta vai eikö se tänä päivä ole mahdollista ilman kaikenlaisia rooleja ja kulisseja.
sekavaahan se on,siitä olemme varmasti samaa mieltä ja jotenkin niin tuttua tunne tasolla mutta sitten kun järjellä ajattelee niin ei voi olla tuttu juttu.....
Miksei voisi olla? Tuttu juttu oli muuten tv-ohjelma ja jos en väärin muista niin sekin kuulostaa jo ihan samalta kuin tämä mitä tiedät ystävästäni -leikki täällä.
Mut ihan aikuisten oikeasti, jos olisi tuttu juttu järjen tasolla tuo mitä kirjoitin niin kuka oikeesti noinkin höhlältä kuulostavan tarinan omakseen tunnustaisi.
Oli tai ei, mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä mihin keskustelut etenisi jos alkuun pääsisi
Olisi toki mukavaa, jos olisi minulle. Mutta kovin yleistähän kaikki on ja niin moni asia monille kovinkin tuttuja. Emme me ihmiset niin erilaisia keskenämme kuitenkaan ole. Epäilen kuitenkin suuresti, että kukaan minua ikävöisi tällaisella palstalla, jossa on toki oman aikansa kuluksi ihan mukava viettää aikaa ja tunnelmoida mahdollisuudella, että mitäpä jos sittenkin jos.. Niin. Se iänikuinen Jos.
Hassu tunne, mutta sait hymyn huulille kun tuli tunne kuin olisi oikeasti törmännyt vanhaan tuttuun, mutta niinpä niin ja sehän oli vain se tunne ei järki joka niin sanoi. Jos ei kello olisi noin paljon sanoisin varmaan nyt, että ole minulle edes hetken se hän, mutta oliko se sitten luojan lykky vai kohtalon koura joka loi vain ne viimeiset minuutit aikaa antaakseen kourallisen kirjaimia reppuun laitettavaksi sillä vannomattakin on aina parempi olla vaikka se viheliäinen sydänvaras kuin että karata pois sanomatta mitään.
Hyvää yötä ja huomisiin...
maalaus
tarkoitatsä sitä piirrosta jonka hyvä ystäväsi oli piirtänyt
Ei ollut minulle, mutta hyvin sait kuvattua omia tuntemuksiani. Eräs mies saa aivan samanlaisia ketjureaktioita aikaan. :)
Sanasi olivat ajatuksiani. Sinä olet yhtä herkkä ja haavoittuva kuin minäkin.
Minä ehkä vielä ujompi. Mutta rakastan sinua. Sen olen uskaltanut sanoa sinulle. Olet mielessäni joka päivä
Jaa
Kertoisitko, milloin suunnilleen viimeksi kohtasimme..?
Tässä kuussa on kohdattu.
Nimessäsi on viisi kirjainta? :)
Ei ole. Neljä on.
Sanoit joskus että luen sinua kuin avointa kirjaa...
Lähinnä tunteiden osalta, ei niitä pysty peittämään.
Olen viime aikoina ajatellut sinua niin paljon, että yöunet alkavat mennä.
Jos olisit hän ja huomaisit minun ajattelevan kuten kirjoituksestani käy ilmi ja itse tuntisit noin, niin tiedän että siinä tapauksessa hän tavoittaisi minut. Samoin tekisin minä jos osat olisivat päinvastoin...
En uskalla kertoa tunteistani. Pelkään liikaa..
Mitä sinä pelkäät? Minä voisin sanoa aivan samat asiat kuin tuossa yllä, jos vaan koskaan näkisin häntä kaksistaan.
Pelkään että minuun sattuu jos kerron tunteistani.
Miksi se sinuun sattuisi jos kertoisit tunteistasi??
Jospa hän ei sittenkään tunne samoin kuin minä... Huoh.. Enpä tiedä. Luottamuspula. Olen vähän hankala.
Tunnistitko itseäsi (tai minua) tuosta aloituksestani?
Tunnistin molemmat. Voitko sanoa missä kysyin tuon kysymyksen, jonka mainitsit kirjoituksesi alussa?
Sellasessa kahvilan tyyppisessä paikassa tai sitten kun lähdettiin siitä kävelemään, en ole siitä varma, että kummassa, ainoastaan siitä mitä kysyit ja mitä vastasin.
Pieni viihtyisä lounaspaikka josta saa myös kahvia ja pullaa niin halutessaan. Kotiruokaa ja viihtyisyyttä.. kenties?
Se paikka on iltaan saakka auki, myöhäänkin. Aloituksessa mainittu tilanne tapahtuikin yöllä.
Tapahtuiko tuo tilanne ulkona vain sisällä paikan, kuinka myöhään vietitte aikaa yhdessä?
Onko kyse pienestä vai suuresta kaupungista?
Samaan paikkaan menimme yöksi. Jos oikein muistan niin tapahtui kävellessämme sieltä pois.
Oletko antanut hänelle lempinimen ja sanonut sen hänen kuullen?
En ole antanut :) Ainakaan mitään vakionimeä. Jollain nimellä olen voinut kutsua leikilläni, muttei ole mitään sellaista mitä ilmeisesti haet.
Ihanaa tekstiä, aivan kuin olisi meidän stooristamme, josta ei sittemin mitään voinnut tulla:(kyynel ja kaipuu
Ei ole minulle pelkkä muisto. Tunnen edelleen hänet kohdatessani noin.
Onko kyseinen nainen varattu? Tai oletko sinä varattu?
En ole varattu, hän tietääkseni on.
oma raksu:)
Mun pitäisi käydä poistamassa yksi kirjain nimestäni pois ;)
Muuten kuulostaakin elämältäni.
Niiin ihku kuin juttusi onkinkin, niiin tiijätkö, että täällä on tuhansia naisimmeisiä, jotka luulevat ja toivovat ja uskovat viestin olevan juuri hänelle.
Itse en tunnista kuin "monimutkaisuuden ja väärinkäsitykset", mutku tykkään, että järki vielä vähän toimii, niin en ota tällaisia vakavasti ja todesta. Vain henkilökohtainen viesti kelpaa todisteeksi tunteistasi ja kaipauksesta ja ties mistä ihatsuksesta.
Jossain ketjussa juteltiin juuri väärinkäsityksistä, siitä miten eräiden tiet erosivat vaikka toinen oli tullut sen takia lähemmäksi, kutsuttu kohtaamaan mutta se ei onnistunut, oli vain odotusta, kunnes asiat oli käännetty niin ettei hän halua enää nähdä sinua, näin sanottiin molemmille toisten tietämättä.
Muistelisin, näin on käynyt minullekin, se ketju kuulosti tutulta..
Että mitäh ?
Täällä naisella samankaltaisia tuntemuksia. KErtoisit mihin suuntaan??
Aaah, miksei tää voi olla mulle! Toivon mukaan kuitenkin löydät sitä tulista, hempeää, ihanaa ja kaikentäyttävää rakkautta!
Ei ole kyseessä sellainen henkilö joka alkaa L:llä.
Millä kirjaimella nimensä alkaa, sekavaa voi olla sekin..joskus..
Entä jos alkaa Miia?
Jos olisit hän, niin netissä kirjoittamasi on kovin ristiriidassa sen kanssa, mitä olet antanut minun ymmärtää tosielämässä. Kuitenkin aloituksesi on niin ihana, etten voi olla toivomatta. Mitä tarkoittaa, ettemme voi tosielämässä ottaa yhteyttä? Kun ajattelen häntä, keneen ihastuin, niin tuntuu vain, että olemme molemmat niin sekaisin itsemme ja tunteidemme kanssa tällä hetkellä, että annamme ristiriitaisia viestejä toisillemme. En tiedä, mitä olen vieestittänyt käytökselläni ja puheillani. En ole sitä näin suoraan kertonut, mutta totuus on kuitenkin, että sinun kanssasi tuntuu, että meidän kuuluu olla yhdessä. Ja etten saa vielä luovuttaa sinun suhteesi, vaikka tilanne on mikä on. Olen kääntänyt kelkkani monen periaatteeni suhteen, kun tutustuin sinuun. Sinussa vaan tuntuu olevan jotain niin paljon enemmänkin, kuin huonot puolesi ja ongelmasi. Kun puhuit ajatuksistasi ja elämästäsi, tuntui vain, että tässä on ihminen, joka saattaisi vihdoin olla ensimmäinen, joka ymmärtää minunkin tuntemuksiani. (En tosin niistä vielä kertonut) Puhumattakaan siitä sähköstä, joka kulki päästä varpaisiin, kun vain hipaisin ihoasi.
Ei voi olla totta!
Kolahti kohralle ja kipinöi....
nim. "ÄläKiusaa" ootko mies vai nainen? Ja mistä päin? Itse nainen ja Etelä-suomi (ei pks). Ja taas nähtiin viime vk...Jos olet etsimäni mies, niin laitas vaikka joku tunniste, josta vain minä voisin sinut tunnistaa, mutta muut ei. Esim. jotain mitä kahden kesken tapahtunut/sanottu?
Milloin olet tavannut tämän naisen ensimmäisen kerran?
Joskus 5 vuotta sitten
n.16-17v.sitten.
Oli se vuosia sitten. En mitenkään voi muistaa vuotta. Kohdattiin kaverini luona.
Siis ette ole olleet missään tilanteessa aivan kahden kesken tähän mennessä?
Ei olla oltu kahden kesken.
Korjaan. Kerran olimme vähän aikaa kahden. Tilanne oli tosin erilainen silloin.
Niin vain kerran, tavallaan kahden kesken, ainakin siinä hetkessä..
Tämänkin voisi tulkita monin tavoin?
Autossa?
Joskus saatoin häntä baarista jonkin matkaa, kahdestaan.
Emme ole nähneet nyt melko pitkään aikaan taas. Ehkä jos samaa rataa jatketaan niin pystyn painamaan tunteeni sinua kohtaan taka-alalle, antamaan jollekin toiselle mahdollisuuden. Olisi jo aikakin. Älä sotke tänä kesänä päätäni :)
............................................................................................................................................. .
.............................................................................................................................................. .
mistä päin suomea etsit tätä naista?
En varsinaisesti etsi häntä, ei ole siitä kyse että olisin hänet kadottanut. En sano kaupunkia. Aloituksen jälkeen on tullut riittävän verran tietoa että oikea henkilö pystyy itsensä siitä näkemään...
Aloitus on kuin oma kohtaamiseni sattumalta ensi rakkauden kanssa, tapahtui juuri noin kuin kirjoitit, olen siitä vähän kirjoittanutkin tänne, samoilla sanoilla ja kuvauksilla.
Tämä tapahtui maalla taivaan alla puupenkiltä jutellen, aamuun keinuen.
Taitaa olla erikoisia voimia ja enrgioita liikkeellä kun näin voimakkaita kokemuksia useilla, tähdet ja kuu vahvistaa tunteet siihen ripaus taikaa..
Itselläni tosin jatkuu edelleen, riippunee luonteesta ja ihmisestä.
Sanoit että jos aloitus täsmää niin on varmaa, niin minäkin olen sanonut koska sellaista ei yksinkertaisesti usko olevankaan, mutta taitaa olla useimmilla.
Olen kokenut tuon kaiken ja tunnistan, mutta en varmaan ole hän, vaikka kaikki, lähes joka sana ja tapahtuma vastaa omaani.
en etsi, en häiritse.
Voi kun tämä kuulostaa kuin olisi minulle. Mutta en ole ollut pitkään aikaan varattu enää :(
Sainko vastauksen kysymykseeni sanoilla vai teoilla? Kun tuon luin voisin ajatella sen kertovan meistä, mutta kuten itse kirjoitit ei tekstin perusteella voi olla varma. Vastaan kuitenkin ja toivon, että ottaisit yhteyttä oikeasti, tiedät mistä minut löytää.
Oliko tämä aloittajalle???
Hänelle jonka itse tapasin näytin tunteeni ensin toin, mutta kun ne olivat jotain äärettömän suurta ja ihmeellistä josta kumpikin hämmästyi todella, kerroin hänelle että se mitä hän silloin sai kokea/tuntea kertoisi hänelle kuinka häntä olin rakastanut...siinä tajusin että hän on ainoa jota olen koskaa oikeasti rakastanut, rakastuin uudelleen samalla hetkellä, uudelleen ja uudelleen..
Illan aikana ei puhuttu vaan kaikki eteni itsestään, suunnan kumpikin tiesi, mutta kaikki se tunteiden voimakkuus meni yli ymmärryksen jonka myöten sain hänelle kerrottua että nyt voin näyttää kuinka häntä rakastin.
Menee miehelle jonka kanssa kerran käryytimme kananreisiä hiilillä.. Miehelle joka sai tulen uudelleen sytytettyä kun meinasi nuotiomme sammua..
http://www.youtube.com/watch?v=6oJPTIPMLBs
Kenelle ja minne päin suomea toi teksti on suunnattu? Niin moni varmasti luulee ja toivoo tuon olevan itselleen.:/
Uskoisin että oikea henkilö tämän tunnistaisi, jos lukisi. Itä-Suomeen on tämä tarkoitettu.
Onkohan Itä-Suomen yllä ollut erikoista taikaa joskus heinä-elokuun aikoihin??
Kohtaamisia itäisen taivaan alla, aurigon paistaessa, illassa tummuvassa, yössä kuun loisteessa, syysmyrskyn jo lähestyessä, ukkoselta suojassa..
Voisin olla tuo oikea henkilö kaiken perusteella, mutta taitaa olla kaksi muutakin jotka ovat saman kokeneet, sillä olen kokenut juuri kaiken mistä kirjoitit isekin erään kanssa..hetkiä joita en kadu, sen hänen haluaisin tietävän, sitä hän minulta kysyi ja sanoin jo silloin hänelle sen...aika vaan loppui pakosta kesken eikä enää juteltu kun erottiin, vain katseet vaihdettiin, halaus vain varovainen ja toivo että vielä tavataan, katseessa haikeus..
Olisin halunnut tavata,melkein tapasimmekin mutta jokin meni vikaan, meistä riippumaton..
On voinut olla outoa taikaa, juuri noihin aikoihin. Voi ollakin monelle tapahtunut, ihmisiähän riittää. Mutta aika selvästi olen tässä kirjoittanut tästä jutusta, oikea tietää itsessään, jos koskee häntä.
Kohtaammeko pian uudestaan?
En tiedä koska kohtaamme.