Isä mukana neuvolassa?

Mä oon käynyt neuvolassa aina yksin, kun musta se olis tosi outoa jos mies kököttäis siinä vieressä. Käynhän mä aina yleislääkärilläkin yksin, eikä tuo neuvolakäynti siitä paljon eroa. Tosin meillä on myös se, että mies ei puhu suomea, eli eipä se mitään ymmärtäis muutenkaan, ja joutuisin joka tapauksessa kaiken kertomaan sille myöhemmin. Mutta joo, vaikka raskaus on yhteinen asia niin minun lääkärikäynnit eivät ole, vaikka raskauteen liittyvätkin

no juu, ei meilläkään ole mies yleensä mukana meuvolassa. Esikoista kun odotettiin, niin oli sen ekan kerran siellä mukana, missä selvitettiin niitä sukusairauksia ja muita, mutta sen jälkeen ei ole mitenkään ihmeemmin ollut. Ensinnäkin, olen käynyt neuvolassa työajalla ja toiseksi, en mä tiedä, että mitä ihmettä se siellä tekisi... Ei se mua haittaisi, mutta ottaa nyt vapaata siksi, että olisi mukana mittailemassa mun painoa ja verenpainetta sun muita juttuja, niin ei ole ollut tarvetta siihen. Ei mulla eikä miehellä. Kyllä se aina haluaa kuulla, että kaikki on hyvin, kun olen käynyt ja se riittää meille.

Tiedän montakin pariskuntaa, jotka käy yhdessä jokaikisien neuvolakäynnin ja mulle se on ihan sama, ainoastaan ärsyttää siinä se, että puhutaan sitten tyyliin, että on parempi isä lapsilleen, kun on niiiiiiiin mukana raskaudessakin, niin eihän se nyt oikeasti mitään kerro. Meillä mies on ollu aina ei niin kiinnostunut raskausasioista, mutta nyt kun odotellaan kolmatta, niin tiedän, että isyyteen se asia ei vaikuta millään tavalla. On niin mahtava isä lapsilleen, että parempaa ei voi toivoa.

Ultrissa tosin on aina ollut mukana, sinne olen hänet halunnut ja sinne mieskin aina haluaa tulla.

Meillä mies oli monesti mukana, varsinkin aina jos ultrattiin :) Me asutaan niin kaukana neuvolasta ja juuri oltiin muutettu vieraalle paikkakunnalle niin huonojen kelien vuoksi kuljin miehen kyydissä ja samalla tehtiin kauppareissut :) Meillä pikemminkin neuvolan tädit ihmetteli tuota jotta mies on mukana :D Taisi tätiä itseä häiritä enemmän :D Mutta nykyään kun kakkosta odottaessa oon kulkenut yksin neuvolassa ihmetellään pikemminkin sitä jotta miksei se mies enää tuu mukaan :D
Kyllä itse kuljen mielummin yksin kun seuraan muiden odottajien ihmetteleviä ilmeitä odotushuoneessa :D

Meillä vähän vaihdellen... oon itse neuvolassa töissä, joten sydänääniä kuunneltiin jo ennen kuin se omalla neuvolakäynnillä oli ajankohtaista, ja aika vähäisiä ne meidän keskustelut siellä neuvolassa on kun monet jutut on mulle ennestään selviä ja sit on miehen kanssa puhuttu niistä kotona. Mut on hän muutaman kerran ollut mukana kun on logistisesti ollut muutenkin samalla suunnallan (eli kun kahden aikuisen taloudessa on yksi auto :D), ja ultriin haluaa kyllä ehdottomasti. Loppuraskaus vietetään yhdessä lomalla, joten varmaan se neuvolakäynti on voi olla vaikka viikottainen yhteinen kävelylenkki, mut ei sitä miestä olisi kesken työpäivän tarvis minun verenpaineenmittausta varten hätyyttää :)

Itse neuvolatyöntekijänä ajattelisin, että isät ovat toki aina tervetulleita, mutta ei se käykö kaikilla tai useimmilla neuvolakäynneillä ole mikään osallistumisen tai kiinnostuksen mittari. Eri perheet hakee neuvolasta eri asioista, ja jos haluaa keskustella ja kysellä niin on hyvä olla mukana, mut jos se on vain pissinäytteen ja verenpaineen tsekkausta, niin mihinpä siinä koko perhettä tarvittaisiin...

Useimmilla taitaa olla mies ainakin osalla käynneistä mukana, mut harvoilla kaikilla käynneillä (ja joillain tuntuu menevän ihan neuroottiseksi seuraavaa aikaa varaillessa, et sellainen vaihtoehto et aikuinen ihminen tulisi 11. käynnille yksi on ylivoimainen vaikka aikataulut ei käy millään yksiin). Nykyään meillä päin yritetään varata keskiraskauteen yksi pidempi käyntiaika, ja siihen kutsutaan miehet erityisesti mukaan, niin on sitten sitä jutusteluaikaa, mut ei he ehkä hirveästi niistä loppuraskauden viikkokontrollikäynneistä irti saa.

Kukaan ei kyllä täällä enää kummissaan katso miehiä äitiysneuvolan aulassa, ihan vakiokalustoon kuuluvat :)

Mieheni kyllä on mielellän mukana niin monessa nla käynnissä kuin mahdollista, vaikka mulle se on ihan samantekevää menenkö yksin vai hänen kanssaan. Mutta kyllä se sydäntä lämmittää kun hän on niin kiinnostunut ja innokas tulemaan mukaan neuvolaan

mulla mies ollut jokaisella käynnillä mukana. ekalle kerralla halusi tulla ja minä halusin että tulee, koska jännitti niin paljon, ja seuraaville kerroille tullut jotenkin niinkuin automaattisesti. ei ole tullut mieleen että ei tulisi. nyt kun luin tämän nii kysyin mieheltä että haluaako hän käydä siellä ja hän oli kysymyksestä ihan ihmeissään :D oltiin molemmat sillee eipä oo tullu mieleen että eihän se oo isän pakko siel käyä. mut molemmille passaa et edellee käyää yhessä. niin ja sanoi että haluaa tulla silloinkin mukaan kun vauvaa käytetään neuvolassa.. ja minusta hienoa koska molempia vanhempia koskee täysin yhtä paljon.

meilläkin niin, että mies ollut mukanan muutamalla neuvolakäynnillä missä ollut jotain häntäkin koskevaa. Ja ultrissa molemmissa, ja onkin halunnut olla. Minusta on mukavaa, että voidaan käydä neuvolassa yhdessä, ja on varmasti siten varsinkin alkuraskauden aikaan tuonut konkretiaa odotukseen tulevalle isällekin. Mitenkään ei ole tarvinnut pakottaa miestä, omasta tahdosta on tullut mukaan. Tärkeämpää tietysti ollut se, että on ollut kiinnostunut kuulemaan miten raskaus muuten on sujunut. Kyllä se tosiaan tuo hyvän mielen, että mieskin on kiinnostunut, ja tuntuu, ettei ole niin yksinäistä tämä odotus. Esikoinen on tulossa molemmille, ja onhan se mukavaa, että odotetaan yhdessä :) Mutta täytyy sanoa, että en minäkään ole miestä halunnut mukaan silloin, kun on neuvolalääkärille aika ollut, ja on tehty sisätutkimukset. Paljon rennompi on, kun ei ole ylimääräisiä henkilöitä siinä.

no ei ole. Esikoisen kans kerran pari. Sillon tuntu et jotenki kuuluu asiaan. Nyt tunuis lähinnä kiusalliselta,olen myös synnyttänyt ilman miestä.

eipä se isänrakkaus tai kiinnostus ole siitä kiinni kuinka urheasti mies käy neuvolassa. Saakohan siitä sitten tarran vikhoon kun on kiltti? Lähinnä kävi kerran sääliks kerran yhtä miestä neuvolan odotushuoneessa,äiti luki vauva-lehteä ja kyseli miehen mielipidettä parhaasta imetysasennosta.

Meillä lapsukaisten isä oli esikoista odotellessa lähes joka käynnillä mukana(lääkärikäynneillä ei ollut). Kehdessa muussa raskaudessa ei ole ollut mukana neuvolassa,kun on ollut lapsia kotona kattomassa. Kaikkini ultra käynteihinkään ei ole mukaan päässyt koska jonkun lapsia on katsottava(lapsia ei saa ottaa mukaan ultraan).

Tulipa mieleen yksi perheriita... heh. Meille puhkesi (aivan turhasta asiasta) ihan tuiki tavallinen perheriita juuri ennen neuvolareissua. Minä suutuspäissäni tuumasin autossa, että en halua nyt miestä mukaan neuvolaan. Mies pahastui asiasta todella kovasti! Hän jäi autoon istumaan. Laitoin perään tekstarin, että tule nyt kuitenkin, ole kiltti... Mutta hän ei tullut, koska oli niin loukkaantunut.

Riita sovittiin neuvolan jälkeen, mutta mies teki selväksi, että hänen oikeuksiaan isänä ei koskaan saa häneltä ottaa pois! Mies on eronnut ja hänellä on lapsi myös edellisestä liitostaan. (Samoin minulla.) Miehen exä on hankaloittanut miehen asemaa isänä hyvin monella tapaa, ja se on jättänyt oman arpensa.

Aina haluan miehen mukaan neuvolaan! Joskus töiden takia hän ei ole päässyt, mutta pyrimme järjestämään niin, että usein pääsee. Etenkin ultrat ovat olleet tärkeitä.

Ei mua kyllä häiritse se, että mies seuraa mun tarkastuksia. Yhteisen lapsen takia niitä tehdään, ja toki myös minun. Ja tiedän että mies rakastaa lasta ja minua.:)

Kyllä meillä terkkari puhuu paljon myös miehelle ja ehdottomasti koen, että tällä tavalla mies saa odotuksesta enemmän irti. Miehet muutenkin kokevat odotusaikana olevansa helposti ulkopuolisia, joten haluan vähentää sitä tunnetta mahdollisimman paljon. Mies onkin sanonut monta kertaa, että hän on kateellinen, kun hän ei koskaan saa tuntea vauvamme potkuja mahassaan tms... Ymmärrän häntä, kun ajattelen että jos tilanne olisi toisinpäin!

Miehet siis mukaan neuvolaan, suosittelen. Tiivistää parisuhdettakin.

No ultrat on vähän eri juttu minusta kuin neuvolakäynnit. Kyllä minunkin mies ultrissa on ollut mukana. Ensinnäkin on halunnut lähteä ja minusta se on sellainen yhteinen asia, joissa miehenkin kuuluu olla. Näkee sen tulevan perheenjäsenen, kun ei vielä liikkeet tunnu päälle päin jne. :)

Neuvolassa ei ainakaan tähän mennessä ole mitään sellaista miehen kannalta oleellista asiaa ollut. Olen aina ollut itsenäinen ja hoitanut lääkärikäyntini ym. itse, miksen siis hoitaisi nytkin? Luulen, että mies kyllä käyttää sitten lasta neuvolassa ja on ihan hyväkin, että käyttää, koska lasta koskevista asioista minusta isänkin olisi hyvä olla perillä. Mutta koska mies on töissä ja minä kotona, tuntuu jotenkin reilummalta, että minä hoidan ensisijaisesti lapset ja hän saa keskittyä työasioihin... Enkä usko, että se isä on yhtään sen huonompi, vaikka ei aina kaikessa mukana olisikaan. Kuitenkin varmasti auttaa paljon kotitöissä ja lapsen hoidossa, joten ei ihan kaikessa tarvitse olla mukana.

Mutta jokainen toimii tyylillään ja on kyllä hienoa, jos isä osallistuu odotukseen, synnytykseen ja lapsenhoitoon. Äitini kanssa juteltiin asiasta ja hän oli ihan ihmeissään, kun kerroin, että mieheni aikoo ihan oikeasti osallistua lapsen hoitoon. Ei niin ollut silloin, kun minä olin pieni. Silloin äiti hoiti lapset ja isä kävi töissä, ja sillä selvä. Eikä aikaa ole tuosta kuin vajaat 30 vuotta! Ja edelleenkin monilla ei ole miestä tukena, joten kyllä kaikesta avusta isän puolelta saa olla onnellinen. :)

Meillä oli mieheni kanssa keskenmeno. Ultrassa selvisi että vauvamme sydän oli vain pysähtynyt. Oli niin alkuviikoilla, ettei liikkeitä vielä tuntenut. Mieheni ei sillä kertaa ollut neuvolassa mukana.
En tiedä johtuuko siitä, että mieheni haluaa nyt olla joka käynnillä varmistamassa, että kaikki on varmasti hyvin. Itse kyllä tykkään, että hän on mukana.
Muutenkin minulla on riskiraskaus, joten lääkärikäyntejä on ollut useampia kuin varsinaisia neuvolakäyntejä. Ajat ollaan saatu onneksi soviteltua niin, että mieheni on päässyt yhtä neuvolakäyntiä lukuunottamatta kaikille käynneille mukaan. Nyt rv 36 6, eli loppusuora häämöttää:)
Tämä on minun neljäs ja mieheni ensimmäinen lapsi

Mun mies ei ole koskaan ollut mukana muuta kuin synnytyksissä :)
mutta pian neljännen maha-asukin rakenneultra, ajattelin et pitäiskö kysyä ukko-kullalta et haluuko ekan ja viimesen kerran mukaan ultraan koska tän jälkeen pistän kyllä "piuhat poikki" :)

Meillä taas mies on mukana jokaisella neuvalakäynnillä ja neuvolassakin hoitaja sanoi ekalla käynnillä, että olisi hyvä, jos mies pääsisi mahd. paljon mukaan neuvolakäynneille.
Meillä tämä raskauden alulle saaminen oli kyllä sellaisen homman takana, että ymmärrän kyllä, että mieheni haluaakin olla mukana kaikessa mahdollisessa. Eikä minua haittaa ollenkaan =)

Hei vaan:)
Itselläni aikoinaan oli silloin tällöin mies mukana neuvolassa mutta ei aina. Sydänäänet ja ultra jossa miehenikin halusi olla välttämättä mukana ja olihan se ihana jakaa ne ilon tunteet. Jos sinusta tuntuu ettet halua miestäsi mukaan niin se ole mikään paha asia, eikä miehesi aina tarvitse selitellä töissä miksi tarvitsee vapaata:)

Ihanaa odotusta sinulle:)

T. äippä 40-v

Minun mielestäni tässä ei suoranaisesti ole kyse äidin itsenäisyydestä vaan siitä, että odotetaan yhteistä lasta. Jos isä haluaa osallistua ja on kiinnostunut, minusta hänelle pitää antaa siihen tilaa ja mahdollisuus. Biologisista syistä lapsi kasvaa äidin sisällä, mutta muuten lapsi tai raskaus ei ole pelkästään äidin juttu.

Meillä neuvola-ajat olivat pääasiassa (meidän molempien töiden takia) aamulla kahdeksalta ja siitä lädimme omille työpaikoillemme. Työn teko ei estä neuvolassa käyntejä, jos asian haluaa järjestää.

Meille lapsen saaminen ja odotus on yhteinen asia. Mielestäni käyntiä ei voi verrata yleislääkärillä käyntiin kun menet sinne jonkin vaivan takia.. Nyt ei ole kyse vaivasta jota yritetään poistaa.
Neuvola kun on muutakin kuin niitä verenpaineita ym.. keskustelua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
On eriasia jos tulevalla äidillä on jotain murheita josta haluaisi jutella kahdestaan neuvolantädin kanssa, mutta on hyvä jos pystyy juttelemaan monesta myös miehensä kanssa. Jokainen toki tekee niin kuin parhaalta tuntuu..

Mulla mies on ollu mukana ultrissa ja alussa yhden kerran kun sydänäänet kuunneltiin. Lääkäri on myös kaksi kertaa kopeloinut alapään miehen läsnäollessa, mikä tuntui hieman vaivaannuttavalta mun mielestä (ei mieheni kuulemma) mutta sinänsä kyllä mies on synnytystäkin tulossa seuraamaan ja yhteinen homma tää on. Mielummin sitäpaitsi antaisin mieheni tunnustella kohdunsuun tilanteen kuin jonkun vieraan lääkärin, jos tarkemmin rupee miettimään.

Mä olin ekalla käynnillä yksin kun ajattelin että juttuja lähinnä mulle vaan, mutta samalla kuunneltiin sydänäänet ja kuului hyvin. No toisella käynnillä mies tuli mukaan mutta oli jossain piilossa ettei sydänääniä kuullut. Kerran kävin päivystävällä ja mies oli silloin töissä, samalla oli eka ultra mutta sain sitten kuvan miehelle kotiin mukaan. Viime kerralla eka virallinen aika oli äitiysklinikalle ja mies tuli mukaan ja näki ultrasta ekaa kertaa maha-asukin. Huomenna toinen aika ja mies tulossa kanssani mukaan :) Se on aina yhdessä koskettava hetki :) Jos pelkät jutteluhetket on jotka lähinnä koskevat vain minua niin niihin menen yksin, uskoisin että siellä mies voisi hieman tylsistyä kun ekallakin kerralla vaan kyseltiin allergioista, lääkkeistä, mitä ehkäisyä käytetty, veri- ja pissakoe otettiin , verenpaine mitattiin. Ainoa yllätys oli vain ne sydänäänet.