En oikein jaksa uskoa, että elämä olisi niin ruusunpunaista ja ihanaa 10-15 lapsen äitinä kuten moni täällä väittää. Itse olen yhden lapsen äiti ja olen kokenut yhden synnytyksen. Synnytys ja raskaus on erittäin raskas kokemus naiselle niin henkisesti kuin fyysisesti. Naisen vartalo muuttuu jokaisen synnytyksen jälkeen ja synnytys voi olla vaikea ja kivulias. Sitten on myös suuri vastuu tuosta pienestä ihmisenalusta. Varmaan suurperheessä tulee helposti ajatelleeksi, että "sisarukset kasvattaa". Mutta näin ei saisi olla. Vanhempien tehtävä on kasvattaa ei lasten! Kasvatukseen kuuluu paljon muutakin kun ruoka ja puhtaat vaatteet. Siihen kuuluu muun muassa lapsen huomiominen yksilönä ei ryhmän jäsenenä! toimiiko tämä suurperheessä? Tuskin lapsuus on kovin onnellista perheessä jossa äiti on jatkuvasti väsynyt uudesta raskaudesta. Äidillä ei ole aikaa kaikille lapsille puhumattakaan miehestä joka ei saisi unohtua. Entä työelämä? jos on kotiäitinä niin kauan kun on hedelmällinen niin on vaikea saada enää töitä 50-vuotiaana. Lapset eivät ole mitään keräilykohteita. Uskon, että lapsi on paljon onnellisempi perheessä jossa äidillä ja isällä on paljon aikaa häntä varten ja jossa lapsi saa huomiota, kuin perheessä jossa kukaan ei jaksa kuunnella lasta ja hänen täytyy jatkuvasti kilpailla huomiosta sisarusten kesken!
-Onnellinen poikavauvan äiti-
Väsynyt suurperheen äiti vai onnellinen kahden lapsen äiti?
24
5982
Vastaukset
- äitix4
En ymmärrä, miksi täällä feikit kirjoittelevat lapsilistojaan ja kehuskelevat saavutuksillaan. Jos aikoo pitää laumansa ja kotinsa edes jonkinlaisessa kurissa, järjestyksessä, ruoassa ja puhtaissa vaatteissa, ei todellakaan ole aikaa kirjoitella joutavia netissä. Harva suurperheen äiti on ihan oikeasti pullantuoksuinen kotihenki. Useimmat joutuvat kärsimään työelämäsyrjintää ja kokemaan riittämättömyyttä, kun aika ei riitä kaikkeen. Lapset tappelevat ja kiukuttelevat, itselle ei ole aikaa, saati parisuhteelle.
Onneksi hyviäkin hetkiä löytyy ja sisarukset ovat sellainen rikkaus ja voimavara lapselle, että sitä ei voi millään rahalla tai aikuisen antamalla laatuajalla korvata. Pahimpia kiusaajia ja marisijoita ovat ne ainoat lapset, jotka eivät voi opetella empatiaa ja yhdessäeloa muiden samanikäisten kanssa kotona.
Yhden lapsen vanhempana voi hurskastella miten paljon vain, joku viisas sanoi, että kun ei ole yhtään lasta, on monta teoriaa lapsenhoidosta, kun lapsia on monta, ei ole jäljellä enää yhtään. Kun on vain oma totuus, ei voi tietää muiden elämästä mitään.
Antakaa lapselle sisaruuden lahja.- äiti
En ole Todellakaan väittänyt, että lapsella ei saisi olla sisaruksia. Kaikki eivät voi saada enemmän kuin yksi tai 2 lasta! Kaikilla ei ole varaa kasvattaa suurta lapsilaumaa ja miksi he sitten hankkivat paljon lapsia jos eivät jaksa kasvattaa heitä? on varmasti vl keskuudessa sellaisiakin jotka eivät halua paljon lapsia mutta heidän on tavallaan "pakko" synnyttää koska perhesuunnittelu on kielletty. Sääliksi käy näitä äitejä.....
- äiti
Niin ja unohdin vielä mainita, että itselläni on 4 sisarusta eli meitä on 5 lasta. Itsekin haluan useamman lapsen mutta rajansa kaikella.. myös lapsiluvulla.
- äitix4
äiti kirjoitti:
Niin ja unohdin vielä mainita, että itselläni on 4 sisarusta eli meitä on 5 lasta. Itsekin haluan useamman lapsen mutta rajansa kaikella.. myös lapsiluvulla.
Kaikesta ehkäisystä huolimatta olen saanut neljä toivottua vahinkovauvaa vuosien varrella. Onneksi näin, sillä muutoin minäkin olisin kaltaisesi hurkastelija. Eihän naiselle ole koskaan oikea aika tai oikea tilisaldo/asunto saada lapsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että omia lapsia en ala tappamaan (abortti) vain sen vuoksi, ettei se nyt sovi minulle. Elämässä kuitenkin pärjää kaikesta huolimatta, vaikka väsyttää ja lasten kitinä käy hermoille. Miksi tänne kirjoittelet, kun et suurperhettä edes halua? Kyllä arkunkantajat pitää olla omasta suvusta....
- -P-
"Pahimpia kiusaajia ja marisijoita ovat ne ainoat lapset, jotka eivät voi opetella empatiaa ja yhdessäeloa muiden samanikäisten kanssa kotona."
Äläpä yleistä. Sitä empatiaa ja yhdessäoloa voi harjoitella mm. päivähoidossa.
Meidän lapsemme on - sattuneista syistä - perheemme ainoa lapsi. Ja päiväkodista ja koulusta saamamme palautteen perusteella hän on ryhmänsä/luokkansa esimerkkilapsi mitä toisten huomioon ottamiseen tulee! Hän osaa olla myös epäitsekäs, oikeudenmukainen ja jakaa karkkinsa jne. muiden kanssa. Viime viikonlopun pihatalkoissakin eräs naapurin rouvista sanoi, että lapsemme on hänen mielestään pihan parhaiten käyttäytyvä, suloinen lapsi!
Suurperheen kasvattina olen nähnyt, että isossa perheessä oppii empatian jne. lisäksi myös "huonoja" ominaisuuksia. Esimerkkejä elävästä elämästä:
1) Meillä kilpailu vanhempien huomiosta sai meidät muksut käyttämään mitä kierompia keinoja toisiamme kohtaan (syytettiin viatonta/puolustuskyvytöntä jostakin mitä oltiinkin itse tehty).
2) Suurperheenä olimme suht´ vähävaraisia ja kun koskaan mitään ei saatu tarpeeksi, opimme olemaan "nopeita" ja ottamaan esim. jäätelöä ensiksi ja niin ison palan, ettei hitaimmille (yl. pienimmille) jäänyt mitään! Eli se siitä epäitsekkyydestä ja empatiasta...
Isossa perheessä vastuu nuoremmista taitaa kaatua liiaksi vanhempien lasten harteille. Esim. meillä äiti sairastui (väsyi) ja joutui olemaan paljon kotoa poissa, jolloin vastuu nuoremmista (nuorimmat 2- ja 3,5-vuotiaita) jäi meidän isompien niskoille (minä 15 ja isosiskoni, perheen vanhin lapsi 16 v.); jouduimme isompien kesken tekemään jopa "yövuoro-hoitolistan" itkuisen kuopuksen takia. Monesti mentiin siitä mistä aita oli matalin, eli tehtiin vain välttämätön (esim. vaihdettiin vaippa, vaikka pikkusisko olisi ollut enemmän syliä kuin vaipanvaihtoa vailla). Nuoruudestani ei paljon muita muistoja olekaan kuin ainainen kakkapyllyjen pesu, pyykkäys ja siivoaminen! Toki siinä oppii vastuuntuntoa, mutta mielestäni sisarusten ei kuulu olla "äiteinä" toisilleen etenkään kun ovat itse vielä lapsen iässä.
Että löytyy niitä varjopuolia molemmista, sekä yhden että useamman lapsen perheistä. - Mina vain..
-P- kirjoitti:
"Pahimpia kiusaajia ja marisijoita ovat ne ainoat lapset, jotka eivät voi opetella empatiaa ja yhdessäeloa muiden samanikäisten kanssa kotona."
Äläpä yleistä. Sitä empatiaa ja yhdessäoloa voi harjoitella mm. päivähoidossa.
Meidän lapsemme on - sattuneista syistä - perheemme ainoa lapsi. Ja päiväkodista ja koulusta saamamme palautteen perusteella hän on ryhmänsä/luokkansa esimerkkilapsi mitä toisten huomioon ottamiseen tulee! Hän osaa olla myös epäitsekäs, oikeudenmukainen ja jakaa karkkinsa jne. muiden kanssa. Viime viikonlopun pihatalkoissakin eräs naapurin rouvista sanoi, että lapsemme on hänen mielestään pihan parhaiten käyttäytyvä, suloinen lapsi!
Suurperheen kasvattina olen nähnyt, että isossa perheessä oppii empatian jne. lisäksi myös "huonoja" ominaisuuksia. Esimerkkejä elävästä elämästä:
1) Meillä kilpailu vanhempien huomiosta sai meidät muksut käyttämään mitä kierompia keinoja toisiamme kohtaan (syytettiin viatonta/puolustuskyvytöntä jostakin mitä oltiinkin itse tehty).
2) Suurperheenä olimme suht´ vähävaraisia ja kun koskaan mitään ei saatu tarpeeksi, opimme olemaan "nopeita" ja ottamaan esim. jäätelöä ensiksi ja niin ison palan, ettei hitaimmille (yl. pienimmille) jäänyt mitään! Eli se siitä epäitsekkyydestä ja empatiasta...
Isossa perheessä vastuu nuoremmista taitaa kaatua liiaksi vanhempien lasten harteille. Esim. meillä äiti sairastui (väsyi) ja joutui olemaan paljon kotoa poissa, jolloin vastuu nuoremmista (nuorimmat 2- ja 3,5-vuotiaita) jäi meidän isompien niskoille (minä 15 ja isosiskoni, perheen vanhin lapsi 16 v.); jouduimme isompien kesken tekemään jopa "yövuoro-hoitolistan" itkuisen kuopuksen takia. Monesti mentiin siitä mistä aita oli matalin, eli tehtiin vain välttämätön (esim. vaihdettiin vaippa, vaikka pikkusisko olisi ollut enemmän syliä kuin vaipanvaihtoa vailla). Nuoruudestani ei paljon muita muistoja olekaan kuin ainainen kakkapyllyjen pesu, pyykkäys ja siivoaminen! Toki siinä oppii vastuuntuntoa, mutta mielestäni sisarusten ei kuulu olla "äiteinä" toisilleen etenkään kun ovat itse vielä lapsen iässä.
Että löytyy niitä varjopuolia molemmista, sekä yhden että useamman lapsen perheistä.Pakko heittää kommentti! Kuulostaa ihan minun lapsuudelta, ole 4:ksi vanhin joten jouduin jo pienestä pitäen hoitamaan pienempiä, meitä on 10. Lopuksi meidät huostaan otettiin kun isä lähti, toivon edelleen että se olisi tapahtunut aikaisemmin. Ja ihan totta että isossa perheessä tapeltiin huomiosta kynsin ja hampain, kirjaimellisesti..
- äiti
äitix4 kirjoitti:
Kaikesta ehkäisystä huolimatta olen saanut neljä toivottua vahinkovauvaa vuosien varrella. Onneksi näin, sillä muutoin minäkin olisin kaltaisesi hurkastelija. Eihän naiselle ole koskaan oikea aika tai oikea tilisaldo/asunto saada lapsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että omia lapsia en ala tappamaan (abortti) vain sen vuoksi, ettei se nyt sovi minulle. Elämässä kuitenkin pärjää kaikesta huolimatta, vaikka väsyttää ja lasten kitinä käy hermoille. Miksi tänne kirjoittelet, kun et suurperhettä edes halua? Kyllä arkunkantajat pitää olla omasta suvusta....
Olet ymmärtänyt minua ihan väärin! en ole mikään abortin kannattaja. Minkä kokoinen on mielestäsi suurperhe? En ole keskusteluissani tarkoittanut perheitä joissa on 3-5 lasta vaan viidestä ylöspäin. Vai,että en halua suurperhettä? No toivon saavani 3-4 lasta ja sekö ei ole suurperhe?! Nykyisin se on suurperhe vaikka itse olen sitä mieltä, että suurperhe on viidestä lapsesta ylöspäin, Siitäkin voidaan olla monta mieltä......
- ope
äiti kirjoitti:
Olet ymmärtänyt minua ihan väärin! en ole mikään abortin kannattaja. Minkä kokoinen on mielestäsi suurperhe? En ole keskusteluissani tarkoittanut perheitä joissa on 3-5 lasta vaan viidestä ylöspäin. Vai,että en halua suurperhettä? No toivon saavani 3-4 lasta ja sekö ei ole suurperhe?! Nykyisin se on suurperhe vaikka itse olen sitä mieltä, että suurperhe on viidestä lapsesta ylöspäin, Siitäkin voidaan olla monta mieltä......
Eli asiasta voidaan todellakin olla montaa mieltä. Mitä jos joku väittäisi sinulle että haluamasi lapsiluku on väärä etkä jaksa niitä kunnolla hoitaa. Sanoisit varmaan että asia on omasi ja jaksat kyllä. Niin sanovat suurempienkin perheiden äidit. Eli asia on perheiden oma ja uskon että henkisesti terve aikuinen kyllä jaksaa hoitaa kaikki lapset jotka hankkii/saa. Mutta henkisesti epätasapainoinen aikuinen ei kykene hoitamaan kunnolla yhtäkään.
- äiti
ope kirjoitti:
Eli asiasta voidaan todellakin olla montaa mieltä. Mitä jos joku väittäisi sinulle että haluamasi lapsiluku on väärä etkä jaksa niitä kunnolla hoitaa. Sanoisit varmaan että asia on omasi ja jaksat kyllä. Niin sanovat suurempienkin perheiden äidit. Eli asia on perheiden oma ja uskon että henkisesti terve aikuinen kyllä jaksaa hoitaa kaikki lapset jotka hankkii/saa. Mutta henkisesti epätasapainoinen aikuinen ei kykene hoitamaan kunnolla yhtäkään.
En ole väittänyt, että äidit ei jaksais hoitaa kaikkia lapsia. Kysymys on siitä haluavatko he kaikki todellakin niin paljon lapsia? vai joutuvatko he "pakosta" synnyttämään. Siinä on iso ero!! Jos joku haluaa vapaaehtoisesti 15 lasta ok mutta on myös paljon äitejä jotka jättävät lapset sisarusten hoidettavaksi. Itse tiedän perheen jossa oli 10 lasta. Nyt heitä on 9 poika teki itsemurhan äiti kuoli viinaan. Äiti oli aina väsynyt eikä jaksanut huolehtia lapsista lapsilla oli likaiset vaatteet ja usein nälkä!
- Minttumaaria
äiti kirjoitti:
En ole väittänyt, että äidit ei jaksais hoitaa kaikkia lapsia. Kysymys on siitä haluavatko he kaikki todellakin niin paljon lapsia? vai joutuvatko he "pakosta" synnyttämään. Siinä on iso ero!! Jos joku haluaa vapaaehtoisesti 15 lasta ok mutta on myös paljon äitejä jotka jättävät lapset sisarusten hoidettavaksi. Itse tiedän perheen jossa oli 10 lasta. Nyt heitä on 9 poika teki itsemurhan äiti kuoli viinaan. Äiti oli aina väsynyt eikä jaksanut huolehtia lapsista lapsilla oli likaiset vaatteet ja usein nälkä!
on niin kamalaa jos jollakin on esim.10 lasta?
Minä tiedän myös todella monta perhettä jossa on n.10 lasta, eikä kukaan ole tappanut itseään.
Eipä ole näissä perheissä päihdeongelmiakaan.
Ei kukaan pakota synnyttämään kymmentä lasta, ei edes uskonnollinen vakaumus. Lapset on otettu vastaan omasta tahdosta.
Ei kukaan voipakottaa esim.olemaan uskossa, siinä ollaa omasta tahdosta. Painostaa voi muttei pakottaa.
Mikäs probleema tämä toisten suuri lapsikatras on sinulle?
Jokainen tehköön valintansa itse, kenenkään pakottamatta.
Itse uskon, että kymmenen lapsen äiti voi olla onnellinen laumansa kanssa, varmaankaan yhtään ei katraastaan pois antaisi. - Anonyymi
ope kirjoitti:
Eli asiasta voidaan todellakin olla montaa mieltä. Mitä jos joku väittäisi sinulle että haluamasi lapsiluku on väärä etkä jaksa niitä kunnolla hoitaa. Sanoisit varmaan että asia on omasi ja jaksat kyllä. Niin sanovat suurempienkin perheiden äidit. Eli asia on perheiden oma ja uskon että henkisesti terve aikuinen kyllä jaksaa hoitaa kaikki lapset jotka hankkii/saa. Mutta henkisesti epätasapainoinen aikuinen ei kykene hoitamaan kunnolla yhtäkään.
Kaikki yllamainitut ovat vanhempien hoitamattomuutta ei ole opetettu yhtään mitään. Aikuisen pitää jakaa jäätelöt yms herkut opetellaan toisten huomioimista ettei syödä itse kaikkea. Jakaminen on suurperheen lasten opittava. Vanhempien huomion on ainakin meillä tasapuolista päivässä on oma aika jokaisella kertoa päivän tapahtumista. Meillä lapset istuvat isolla sohvalla ja jokainen pääsee isän tai äidin kainaloon jokaisella on tähankin oma aika. Kukaan ei ole ulkopuolinen. Me vanhemmat opetamme neuvomme miten riidat hoidetaan. Jos kiusaa tai sanoo toiselle ilkeästi joutuu pyytämään anteeks. Meillä kaikki lapset tietävät miten sisaruksia kohdellaan. Leikit sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Meillä ei kiroilla meillä ei istuta tietokoneella päiväkausia siihen on tietty aika. Meitä on nyt 12 lasta ja vanhemmat. Meillä joutuu n. s jäähylle jos rikkoo yhteisiä sääntöjä. Kaikilla on puhelimet laatikossa niitä ei jatkuvasti ole käsissä sama laki on myös meillä vanhemmilla. Kaikki on kyllä kiinni vanhempien kasvatuksesta opetuksesta. Lasten lempipaiva on leipomispaiva. Silloin leivotaan ja paljon leivotaankin ja kaikki saa herkkuja
- ope
Sivusta seuranneena tiedän sanoa, että yksilapsisen perheen vesa voi olla yksinäinen ja jäädä ilman aikuisen huomiota ja ison perheen 10-20 lasta saattavat olla hyvinkin tasapainoisia ja onnellisia ja saavat paljon aikuisen huomiota. Tiedän molempia tapauksia. Tiedän myös onnettomia suurperheitä ja onnellisia pieniä perheitä. Ajankäyttö ei ole kiinni perheen koosta vaan vanhempien elämänhallinnasta!
- Toinen ope
aivan naulan kantaan.Yleistyksiä kun ei pitäisi mennä tekemään.Mikä on hyvä yhdelle,ei ole toiselle jne.
Itselläni on "vain" ykköskappale,8-vuotias tytär,ja hän on hyvin sosiaalinen ja tulee juttuun isossa joukossakin.Sitten serkullani on 9 lasta,ja heillä elämä sujuu mainiosti isonkin lapsikatraan kanssa.Annetan kaikkien kukkien kukkia.
- Tyttö24
Aattelin minäkin kirjottaa omia ajatuksia jonon jatkeeksi.
Esikoista odottelen, kaikki on sujunu kivasti, mitäny olen viikolla 30 eikä pahoinvointi ole loppunut, odotan innolla synnytystä.
Toisesta lapsesta ollaan puhuttu, parin vuoden ikäero olis meistä ihanteellinen ikäero.. mutta kattoo ny siirtääkö "synnytysjärkytys" ja/tai työt sitä kuinka..
Ollaan puhuttu että lapsia olis hyvä olla 3-4, eli suurperhe haaveissa.
Ittelläni on 3 sisarrusta, miekkosellani 4. Molempien perheissä arkea on helpotettu sillä että lapset laitetaan tekemään kotitöitä sitä mukaa kun kasvaa.
Miekkoseni äiti käytti käytösrangaistuksena roskien vientiä (roskikselle matkaa n. 500 m), sen kun tekee 3-5 kertaa päivässä niin miettii tekemisiään..
Kasvatus tottakai kuuluu vanhemmille, mutta arjen pyörittäminen mahdollisesti yksin saattaa käydä raskaaksi ja päivät täynnä siivousta ja huolehtimista jos lapset ei osallistu mihinkään. Tietenkin valintana on laittaa lapset leikkimään keskenään, jolloin vanhimmat lapsista hoitaa vahtimisen ja äiti saa keskittyä omiin juttuihinsa..
Arjen sujuvuus on musta se seikka mikä määrää vanhempien jaksamisen ja se taas vaikuttaa lapsiin ja takaisin vanhempiin.
Eli yksikin lapsi voi olla liikaa jos arki ei toimi, elämä ei olekaan ruusuja, miten se voisi olla sitä viiden lapsen kassa? -Ei kenelläkään ole ruusunpunaa pelkästään eläminen (toivottavasti), mutta arjen suunnittelu saattaa olla paremmin hallinnassa!- Anonyymi
Lapset opetan auttamaan osallistumaan perheen töihin iän mukaisesti. Astapesukoneen tyhjennys täyttö pyykinpesukoneen samoin. Lasten on hyvä oppia taidot pärjää sitte kun elää omillaan. Samoin ruuanlaitto meillä on ruuanlaitossa mukana 2 v tekee oman tasoisesti mutta mukana tykkää kovasti. Näin ei tule uusavuttomia lapsia. Mukaan kodin askareisiin
- äiti
Täällä on paljon sellaisia jotka lukevat vain nopeasti tekstin jonka olen kirjoittanut ja ymmärtävät sanomisiani aivan väärin!! En ole todellakaan väittänyt, että on helpompi kun on vähemmän lapsia!! Tekstilläni haluan herättää ajatuksia ja mielipiteitä siitä kun lapsia on enemmän kun jaksaa hoitaa. Tietysti on äitejä jotka jaksavat ja haluavat paljon lapsia. Mutta on myös äitejä jotka eivät halua paljon lapsia ja silti synnyttävät. Voitte käydä lukemassa alla olevan tekstin niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tarkoitin tekstilläni vanhoillislestadiolaisia äitejä jotka ovat uskontonsa uhreja. Joten jos haluatte lukea tekstini vain rivien välistä en voi sille mitään. toivottavasti joku äiti kuitenkin ymmärtää mitä tarkoitin! Lopuksi: Mulle on aivan sama hankkiiko ihmiset 10 tai 1 lasta kunhan hoitavat heitä.....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000002444404- Tyttö24
Onko lestadiolaisnaiset uhreja? En tunne yhtään vl.ää, mutta tuskin ovat uhreja... Tunnetko sinä heitä, vai oletko sivusta seurannut ja tullut siihen tulokseen että ovat uhreja?
- ömpsis
Tyttö24 kirjoitti:
Onko lestadiolaisnaiset uhreja? En tunne yhtään vl.ää, mutta tuskin ovat uhreja... Tunnetko sinä heitä, vai oletko sivusta seurannut ja tullut siihen tulokseen että ovat uhreja?
Tunnen henk. koht muutamia vl- äitejä ja joitenkin kohdalla kyllä uskaltasin puhua pakosta tehdä lapsia.... vai miltä kuulostaa että äiti itkee ja masentuu raskaudesta kun ei enää millään jaksaisi, sitten ei itse (siis oman perheen voimin) jaksa hoitaa kotia vaan joutuu turvautumaan usein kodinhoitajaan. Nämä äidit ovat toisinaan aivan yli väsyneitä ja itsekkin toivoisivat ettei enää lapsia, mutta pakko vaan on tehdä... En nyt yleistä, ei kaikilla ole tälläistä, mutta joukkoon mahtuu näitäkin, ainaskin kaksi tunnen henk. koht jotka ovat sanoneet että kun ei enää jaksaisi tai kun ei enää tulisi enempää lapsia....
Niin, julkisestihan näistä ei puhuta, koska kaikki lapset täytyisi ottaa ilolla vastaan, hehän ovat Jumalan lahja.... itse en vaan käsitä jos se täytyy tehdä äidin terveyden/mielenterveyden kustannuksella... - äiti
Täällä tulee jatkuvasti väärinkäsityksiä joita ei millään jaksais korjata. Jos kirjoittaa, että "jotka ovat uhreja" tarkoitin, että jotku voivat olla mutta ei kaikki. Pyydän anteeksi jos kieliopillisesti yleistin muuta näyttää siltä, että vaikka kuinka selitän niin siitä huolimatta joku ymmärtää aina väärin. Vai onko kyse siitä, että halutaan ymmärtää väärin?? Kun jokaista lausetta ei lueta tarkkaan niin tulee väärinkäsityksiä.
- nipsu
äiti kirjoitti:
Täällä tulee jatkuvasti väärinkäsityksiä joita ei millään jaksais korjata. Jos kirjoittaa, että "jotka ovat uhreja" tarkoitin, että jotku voivat olla mutta ei kaikki. Pyydän anteeksi jos kieliopillisesti yleistin muuta näyttää siltä, että vaikka kuinka selitän niin siitä huolimatta joku ymmärtää aina väärin. Vai onko kyse siitä, että halutaan ymmärtää väärin?? Kun jokaista lausetta ei lueta tarkkaan niin tulee väärinkäsityksiä.
Yksinpuhelua on kiva harrastaa, varsinkin peilin edessä...
- Anssi
Mielestäni lapsi on yksinäinen ilman sisaruksia. 10-15 lapsen perheitä on todella vähän ja kyllä se minullekin olisi liikaa. 4 lastakin on vielä aika harvinasita, mutta kolmea löytyy jo monilta. Suunta näkyy olevan nykyään sellainen että lapsia on joko yksi tai sitten kolme. Itse olen sitämieltä että kolme lasta onkin aika hyvä määrä. Sisarusten kanssa lapset oppii asioita, joita ei vanhempien kassa opita. Laseten touhutessa keskenään, he oppivat paljon sosiaalisemmisi ja oppivat jakamaan asioita ja ottamaan toiset huomioon.
Jos aikoo tehdä useamman lapsen, niin ensimmäisen tekemistä ei kannata jätää kolmenkumpin ikään. Näkyy olevan niin että jos lapsi tehdään kolmekymppisenä niin se jää ainoaksi. - Anssi
Joskus tuntuu että kaikkein väsyneimpiä on ne vähän vanhemmalla iällä yhden lapsen tehneet. Lapsi on koko ajan kiinni vanhempien hihassa, kun ei ole tappelu-/leikkikaveria.
- Äityli
Itselläni on 7 lasta ja aika tyhjältä tuntuis jos ois vaikka 2 lasta.Itse jokainen joutuu tiensä valitsemaan, siksi en ymmärrä niitä jotka netissä valittavat että ei jaksa ja miksi lapsia tulee.. Omin voimin en varmaan jaksaiskaan vaan niin ovat sinun voimasi kuin ovat sinun päiväsi. En väitä etten olisi itse välillä ollut väsynyt ja tuntunut että karkuun tekis mieli juosta. Ei se lapsimäärästä ole kiinni miten elämään asennoituu itse olen saanut parhaan tuen toisilta suurperheen äideiltän, he ymmärtävät parhaiten ja kannustavat.Kodin ulkopuolisia harrastuksia kannattaa olla vaikka kirjastossa käyminen, uimahalli ym. Joskus pitää ottaa vapaapäiviä ja lähteä yksin tai toisen äidin kanssa jonnekin. Jos jollekin ulkopuoliselle on asenneongelma, se on hänen ongelmansa. Lapset ovat lainaa, muutama vuosi ja he lentävät pesästä. En yksinkertaisesti ehdi paljon näillä palstoilla käydä, ei ole aikaa ja eipä oikein ole mieltäylentävääkään se, mitä paljon ison perheen äideistä näkyy mielipiteitä olevan.Itse tunnen tulleeni vaikeuksien kautta vahvemmaksi ja siitä riittää energiaa niin että monet asiat tuntuvat pikkuasioilta.
- Anonyymi
Yhden lapsen äiti 38 vuotiaana lapseni saanut. Ei lapsi roikkunut puntissa kiinni. Oli tarhassa päivät paljon kavereita ei ollut yksinäinen. Kävin töissä lapsi tietysti hoidossa. Ikäni ei ollut mikään ongelma. Nyt jo aikuinen lapseni menestynyt niin työssään kuin opiskeluissaaankin. Olin kypsä aikuinen kun tulin äidiksi ja uskon että olin jopa parempi äiti kuin joku keskenkasvuinen nuori. Kannoin vastuuni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voi luoja miten haluaisin
jutella kanssasi nyt. Harmittaa, että pidin estossa, mutta silloin olisin ollut riekaleina pienistäkin syytöksistä tai537639Hermanni taitaa hyötyä oikein isot rahat
https://letco.fi/finnish/ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010933843.html Tällainen suomalaismulkeroko edustaa noita982455- 1341902
Syvästi levoton
Muistat varmaan sinäkin. Ei sitä olisi koskaan toivonut omalle kohdalle tämmöistä. Mutta kyllä minä selviän kuten ennenk121457Stefan muuttopuuhissa
Stefan on luonut kuvakollaasin instaansa. Suurin osa kuvista fiksuja otoksia vuosien varrelta sopivan musiikin kera. Es2291173Mihin menet itäsuomalainen ja Helsinkiläiset jos sota syttyisi ?
Minne kuvittelitte sieltä kerrostaloistanne lähtevän kun rytinä alkaa ? Mun tiloihin ette ainakaan tule !86972Oon oikeasti vältellyt
Sua viime aikoina mutta ainoastaan siitä syystä että oon voinut niin huonosi etten ole halunnut että näät mua ollenkaan58904Pikkulinnut lauloi että olet rakastunut mies...
Se kieltämättä selittää paljon, mutta annan sinun olla nyt rauhassa. Aikamme tulee vielä 🤭44889- 54875
- 156850