Hei,
haluaisin kysyä arvon foorumilaisilta kulutusneuvontaa.
Tässä oma tilanteeni. Meitä asuu kaksi opiskelijaa ja koira saman katon alla. Asunto on vanhemmiltani vuokrattu ja sen vuokra on varsin kohtuullinen 550e/kk.
Itse jouduin jäämään pois töistä viime kesänä, kun post-traumaattinen neuroosini veti psykoosiin. Vaimo on kovin masentunut ja kärsii paniikkioireista, eikä ole siksi voinut edistää AMK opintojaan Kelan toivomalla tavalla. Sillä on nyt mennyt pari vuotta yli odotetun valmistumisajan ja siitä syystä Kela ei maksa opintotukea. Opinnot kuitenkin etenevät, vaikkakin hitaasti.
Itseltäni Kela vei asumistuen, koska asunto on vanhempieni nimissä. Meidän tulot on siis noin 295e/kk.
Itselläni menee puhelinlaskuun noin 9e/kk, vaimolla n. 19e. Televisiota ei ole, mutta opintomme on vaatinut nettiyhteyden, siitä maksamme 25e/kk.
Koira ei allergioidensa vuoksi voi syödä kuin raakaa lihaa, mutta ei sitä kennel lihaa, vaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja lihoja, nautaa, sikaa ja kanaa.
Minulla menee mieliala-, rauhoittaviin- ja unilääkkeisiin noin 40e/kk. Intensiivipsykoterapia maksaa Kelan tukeman osuuden jälkeen 40e/kk ja psykiatrin käynnit opiskelijaterveydenhuollon kautta 6e/kk. Vaimon lääkitys on kalliimpaa, noin 60e/kk.
Ostimme kaksi vuotta sitten sohvan asuntoomme luotolla, se jäi työttömyysjakson vuoksi maksamatta, siitä laskutetaan 60e/kk. Vain minä saan opintolainaa edellä mainituista syistä, mutta se meni vuoden alussa maksamattomien vuokrien kuittaamiseen.
Meillä on käyttöoikeus henkilöautoon, jota tarvitsemme, koska vaimon vanhemmat asuvat 300km päässä, jonne ei kulje junat, eikä ison koiramme kanssa pääse bussille. Lisäksi vaimon paniikkikohtausten takia joudun usein kuskaamaan häntä autolla kouluun. Itse kuljen bussilla, joka maksaa 33e/kk/henkilö.
Asunnon ja auton vakuutukset on noin 1000e/vuodessa. Lisäksi ölhynvaihdot ja koska auto on toista kymmentä vuotta vanha, menee myös huoltoon paljon rahaa.
Sanomattakin selvää, että vaatteita emme ole ostaneet ainakaan vuoteen. Itse olen käynyt parturissa kaksi kertaa viimeisen vuoden aikana, vaimo ei kertaakaan (en olisi itsekään mennyt, mutta työhaastattelujen vuoksi oli pakko). Harrastuksia ei ole, ulkona emme syö, kahvilla emme käy, eikä elokuvissa tai muuallakaan.
Yleistä asumistukea ei saa, koska asunnossa on liikaa neliöitä kahdelle, mutta harvassa asunnossa kuitenkaan on näin halpa vuokra vaikka muuttaisi pienempään. Yksiöissä olisi, mutta tämä on ollut parempi vaihtoehto, koska vuokra on saanut olla välillä myöhässä, onneksi.
Mutta asiaan. Kohtuullisen kulutuksen raja on jossain 500-600 e/kk asumismenojen lisäksi. Tuo vaikuttaa tosi irvokkaalta vitsiltä minun korviini. Onko siis jotain etuutta, jota olisimme oikeutetut anomaan? Menoja ei ole oikein jäljellä karsittavaksi. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Aloittaa pikavippikierre ja hirttäytyä sitten kun tulee maksun aika?
haluaisin kysyä arvon foorumilaisilta kulutusneuvontaa.
Tässä oma tilanteeni. Meitä asuu kaksi opiskelijaa ja koira saman katon alla. Asunto on vanhemmiltani vuokrattu ja sen vuokra on varsin kohtuullinen 550e/kk.
Itse jouduin jäämään pois töistä viime kesänä, kun post-traumaattinen neuroosini veti psykoosiin. Vaimo on kovin masentunut ja kärsii paniikkioireista, eikä ole siksi voinut edistää AMK opintojaan Kelan toivomalla tavalla. Sillä on nyt mennyt pari vuotta yli odotetun valmistumisajan ja siitä syystä Kela ei maksa opintotukea. Opinnot kuitenkin etenevät, vaikkakin hitaasti.
Itseltäni Kela vei asumistuen, koska asunto on vanhempieni nimissä. Meidän tulot on siis noin 295e/kk.
Itselläni menee puhelinlaskuun noin 9e/kk, vaimolla n. 19e. Televisiota ei ole, mutta opintomme on vaatinut nettiyhteyden, siitä maksamme 25e/kk.
Koira ei allergioidensa vuoksi voi syödä kuin raakaa lihaa, mutta ei sitä kennel lihaa, vaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja lihoja, nautaa, sikaa ja kanaa.
Minulla menee mieliala-, rauhoittaviin- ja unilääkkeisiin noin 40e/kk. Intensiivipsykoterapia maksaa Kelan tukeman osuuden jälkeen 40e/kk ja psykiatrin käynnit opiskelijaterveydenhuollon kautta 6e/kk. Vaimon lääkitys on kalliimpaa, noin 60e/kk.
Ostimme kaksi vuotta sitten sohvan asuntoomme luotolla, se jäi työttömyysjakson vuoksi maksamatta, siitä laskutetaan 60e/kk. Vain minä saan opintolainaa edellä mainituista syistä, mutta se meni vuoden alussa maksamattomien vuokrien kuittaamiseen.
Meillä on käyttöoikeus henkilöautoon, jota tarvitsemme, koska vaimon vanhemmat asuvat 300km päässä, jonne ei kulje junat, eikä ison koiramme kanssa pääse bussille. Lisäksi vaimon paniikkikohtausten takia joudun usein kuskaamaan häntä autolla kouluun. Itse kuljen bussilla, joka maksaa 33e/kk/henkilö.
Asunnon ja auton vakuutukset on noin 1000e/vuodessa. Lisäksi ölhynvaihdot ja koska auto on toista kymmentä vuotta vanha, menee myös huoltoon paljon rahaa.
Sanomattakin selvää, että vaatteita emme ole ostaneet ainakaan vuoteen. Itse olen käynyt parturissa kaksi kertaa viimeisen vuoden aikana, vaimo ei kertaakaan (en olisi itsekään mennyt, mutta työhaastattelujen vuoksi oli pakko). Harrastuksia ei ole, ulkona emme syö, kahvilla emme käy, eikä elokuvissa tai muuallakaan.
Yleistä asumistukea ei saa, koska asunnossa on liikaa neliöitä kahdelle, mutta harvassa asunnossa kuitenkaan on näin halpa vuokra vaikka muuttaisi pienempään. Yksiöissä olisi, mutta tämä on ollut parempi vaihtoehto, koska vuokra on saanut olla välillä myöhässä, onneksi.
Mutta asiaan. Kohtuullisen kulutuksen raja on jossain 500-600 e/kk asumismenojen lisäksi. Tuo vaikuttaa tosi irvokkaalta vitsiltä minun korviini. Onko siis jotain etuutta, jota olisimme oikeutetut anomaan? Menoja ei ole oikein jäljellä karsittavaksi. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Aloittaa pikavippikierre ja hirttäytyä sitten kun tulee maksun aika?
Vastaukset 3
Vanhimmat
työpaikan saaminen ratkaisisi ongelmat parhaiten, toimeentulotukien ehtoina on monesti auton hävittäminen mutta käytännön elämässä se on monelle tarvekalu vaikka kallis ylläpidettävä.
Yhteiskunnan tuet muutenkin on niin epärealistiselle "kulutus"tasolle laskettu että ei niillä käytännössä tule toimeen kukaan paitsi jos suunnilleen nukkuu kotonaan kaiket päivät ja yöt mutta sehän ei ole mitään elämää.
Halvempiakin nettiyhteyksiä varmasti on mutta säästö on ehkä kympin luokkaa, no ehkä pienikin säästö auttaa jotain.
Kotieläimetkin ovat yllättävän kalliita ylläpitää.
Käykää sossussa keskustelemassa ja myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa, osaavat neuvoa ja opastaa sekä avustuksiakin voisi saada, esim. harkinnanvaraista.
Tätä ei ole kiva ehdottaa, mutta olisiko mahdollista luopua koirasta? Siitä teille tulee isoja kuluja. Voisivatko vanhemmat ottaa koiranne edes joksikin aikaa tai sitten antaisitte sen pysyvästi jonnekin? Koiralla on terapeuttinen merkitys, joten onko koira hankittu terapiakoiraksi vai muuten vain?
Apua voi kysyä myös ev. lut. kirkon lisäksi pelastusarmeijalta, adventtikirkolta, Suomen vapaakirkolta ja helluntaiseurakunnalta. Joillakin paikkakunnilla nämäkin kirkot auttavat vähävaraisia.
Jos muuttaisitte jonkun muun omistamaan asuntoon, saisitte kaikki tuet täytenä. Vanhempien omistamaan asuntoon niitä tukia ei saa, kuten kerroitkin.
Lisään vielä pari vinkkiä, joilla voisi yrittää säästää rahaa.
Puhelinliittymä kannttaa vaihtaa halvempaan, jos mahdollista. Itselläni Saunalahden liittymä, jossa kuukausimaksu on alle euron. Minulle tulee puhelinlasku 3 kk:n välein ja se vaihtelee noin 9-20 euron välillä. Soitan normaalisti kaikki tärkeät puhelut ja muut jutut sitten hoidan netin kautta ja sähköpostilla.
Vaihdoin kalliin laajakaistan mokkulaan/nettitikkuun ja maksan netistä nyt reilun kympin kuussa. Laajakaista olisi maksanut meidän alueella lähemmäs kolmekymmentä euroa.