Minkälaisia arjen tavoitteita asetatte itsellenne sairauden ollessa valloillaan? Itselläni on nyt vaikea aika menossa paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa ja pieniä tavoitteita joka päivälle koitan asettaa. Esim. eilen leivoin perheelle piirakan, viikonloppuna kävin suihkussa ja pesin koneellisen pyykkiä, tänään söin iltapalan perheen kanssa. On kyllä outoa, että näinkin pienten asioiden eteen joutuu ponnisteleen, kun terveenä ollessa ne oli ihan rutiinia. Huomenna pitäisi uskaltautua kotoa perheen kanssa autoajelulle, toivottavasti onnistuu. Jaksamista kaikille! =)
Arjen tavoitteita
pienin askelin
799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei!
Itselläni tavoitteet ovat lähinnä sellaisia, että kerään rohkeutta lähteä yksin lenkille tai yksin kauppaan, koska silloin alkaa yleensä huimaamaan ja tulee kuuma yms. Olen siis jo melkein parantunut paniikkioireiluista sillä saan elämässäni enään harvoin kohtauksia! Yksi syy siihen on ollut tämä netin keskustelupalsta jonne olen jakanut tunteitani ja olen huomannut sen muuttaneen minua parempaan suuntaan! :)
Mutta tsemppiä sinulle automatkaan! Ajattele,että et ole autossa yksin ja jos jotain tapahtuisi, perheesi auttaa sinua :)
Kuulostaa ihan hyviltä tavoitteilta,pienin askelin hyvä tulee.Minustakin tuntui oudolta kun ei pystynyt enää samaan kuin ennen sairauden puhkeamista mutta siinäpä se onkin...paniikin ja masennuksen yksi tarkoitushan on muuttaa elämääsi parempaan suuntaan koska jotain on ennen sitä ollut pielessä,
mulla esim kova stressi ja ylisuorittaminen.Nyt joudun opettelemaan
tosiaankin ajattelemaan että kun pesen koneellisen pyykkiä ja teen vaikka ruuan perheelle niin se riittää sille päivälle.Ennen sain tyydytyksen vasta kun olin heilunut aamusta iltaan mopin varressa,pessyt ikkunat, ollut töissä,siivonnut vaatekaapin plus vielä kaikki ruuanlaitot ja kaupassakäynnit,ja tämä siis yhtenä päivänä.Väsyin!!
Nyt jo tuntuu mukavalta kun onkin luppoaikaa ja lepo on juuri se mitä tarvitsee!
Jos vaikka loukkaantuisi onnettomuudessa niin ymmärtää että tarvitsee toipumisaikaa,tässä sama juttu.
Jee, reilun tunnin autoilu sujui mukavasti eikä tarvinnut rynnätä kertaakaan pihalle. Tosi hyvä mieli ja olo nyt. Lisäksi sain tänään siivottua pölyjä ja järjesteltyä leluja. Mulla sama juttu kun pirkkaliisalla, että normaalisti husaan aamusta iltaan ja odotan iteltäni hirveesti. Siksi varmaan oon sairastunutkin osaltaan. Huomiseksi on tavoitteena mennä perheen kanssa R-kioskille lainaamaan lastenleffa. Saa nähdä miten käy. Nyt jo annan itelleni luvan, että jos en pystykään niin se on ok.
Ajan kanssa se helpottaa.Alussa en pystynyt katsomaan leffoja ollenkaan,enkä tiedä johtuiko leffasta vai siitä että piti olla paikallaan pari tuntia mutta hirvee ahdistus iski.Nyt on mennyt vuosi tästä ja oikein nautin kun isäntä on jossain ja saan vuokrata kunnon rakkaus/nyyhkyleffan...jännäreitä en edelleen katso.
Onko teillä muuten poikkeavaa väsymystä...väsyttää koko ajan vaikka nukun ihan hyvin.Jaksan kyllä fyysisesti.Kevätväsymystä varmaan,kävin ostamassa monivitamiinivalmistetta,katotaan onko apua.
Hei pirkkaliisa ja muut! =) Mitä teille kuuluu? Mä olen pysytellyt ton autoajelun jälkeen vaan kotosalla, kun ei ole pakko ollut mennä mihinkään. Muuten on ollut kohtalaisia päiviä, mutta toissa yönä sain paniikkikohtauksen ja eilinen menikin siitä selvitessä. Olin sängyssä iltapäivään ja sit pystyin laittaan perheelle ruokaa ja viettään aikaa. Oon tässä päivittäin tehnyt joitain asioita. Maanantaina tein perheelle pannukakun ja kääretortun ruoan lisäksi, olen käynyt suihkussa viikonloppuna ja tänään laittelin kuivat pyykit kaappeihin ja laitoin pesukoneen päälle. Vielä koitan jaksaa tehdä iltaruoan jossain vaiheessa. Oon nyt syönyt n. 3vko lääkettä ja toimintakyky on noussut, mutta kyllä vaan on väsynyt olo ja paniikkihäiriö tuntuu olevan paljon läsnä. Tuntuu pitkältä matkalta tämän sairauden ja masennuksen kanssa eläminen. Unohdan aina sen armollisuuden itteäni kohtaan ja se varmaan pahentaa ahdistusta ja masennusta. Tuntuu kauhealta, etten voi esim. kauppaan mennä. Ostoksilla käyminen on ollut aina niin hauskaa ja kivaa ja nyt on tilanne tämä. Välillä on vaikea ymmärtää. Kaikille ihania keväisiä päiviä! =)
Ihana tajuta että tosiaan pitää hidastaa ja saa ottaa sen toipumisajan. Itsellä kamala stressi ja ahdistus kun mietin kokoajan saamattomuuttani ja kaikkea mitä pitäisi ja voisi tehdä. Ehkä tosiaan voin nyt ajatella että olen toipumassa eräänlaisesta "onnettomuudesta", eikä tarvitse esittää mitään tosielämän MacGyveriä. :) Luoti rinnassa uuteen taisteluun.
Moikka,
Ihan hyvää kuuluu.Tuntuu siltä kuin olisi paniikit ehken hellittäneet hiukan.
Olen tehnyt tosi paljon ajatustyötä ja koettanut levätä.Teen vain pakollisen ja sitäkin on vielä ihan liikaa.Kaikista eniten haluaisin vain olla lasteni kanssa enkä tiedä mikä minua estää...aina on muka jotain hommaa ja sitten onkin jo nukkumaanmenoaika.
Olen harjoitellut kylläkin NYTKU-elämää.Olen aina ollut SITKU- ja MUTKU-ihminen. Haluaisin olla enemmän hetkessä läsnä.Ahdistuneenahan on aina mieli jossain ihan muualla.Tänään itseasiassa tajusin että mun kroppa ja mieli on aina eri paikassa....se on stressaavaa.
kerran kokeilin meditoida,siis vain istuin ja yritin olla ajattelematta mitään.Sain paniikkikohtauksen ja se kyllä jo nauratti.Siis pelotti kai niin paljon vain oleminen....ei osaa enää kun on koko aikuisiän mennyt eestaas kuin ellunkana.Ei perskeles,nyt höllätään jookos vähän.Ei se elämä koskaan valmiiksi tule mutta ohi lipuu kaikkine velvollisuuksineen ja kiireineen.