Sitä samaa jo ties

Vähitellen alkaa usko mennä. Olen jo sentään 43-vuotias. Alkaa usko mennä koko elämään. Ei mitään uutta odotettavissa. Ihmis-suhteet ovat mitä ovat, onneksi on muutama hyvä ystävä, mitäpä minä kymmenillä tekisinkään. Naisystävää ei ole ollut vuosikausiin. Syy ei todellakaan ole minussa, olen yleensä se, joka tekee aloitteen. Ei vain tunnu naisia kiinnostavan minun seura, ollaan sitten yksin. Töitä sentään onneksi on, ainakin vielä. Olen väsyttänyt itseni loppuun muiden takia. Nuorena sanottiin, sinä ehdit vielä, olet vasta niin nuori, enää tuota hokemaa ei kuule. Kaikki unelmat ovat jääneet toteutumatta. Ei minulla mikään ole mennyt suunnitelmien mukaan. Nuorena olin koulukiusattu. Epäonnistunut suhde ex-kihlattuun jne. Aina olen kokenut olevani huonompi kuin muut, vaikka oikeasti en ole sitä. Tässä taspäitten maassa kaikkien vain tulisi olla samanlaisia ja samalla tavalla käyttäytyviä ja minä kun en sitä ole ollut. Voittaisipa lotossa, saisi ainakin olla vähän aikaa tekemättä yhtään mitään, ei olisi pakko tehdä töitä. Saisin levätä ja nukkua, rahalla saisi myös itselleen elämänkumppanin. Ei nykynaisia kiinnosta kuin raha ja materia, se on nähty monta kertaa. Pinnallisuus jyllää joka puolella.
Ystävätkin kaikkoavat jos minusta ei ole heille mitään hyötyä. Olisipa vaan kuollut, ei tarvitsisi jaksaa tätä samaa paskaa päivästä ja vuodesta toiseen.