Pakko kirjoittaa tänne tästä. Tuntuu, että olen ihan idiootti, sanon kaikkea tyhmää ja olen ihan liian henkilökohtainen muille. Tuntuu, että ihmiset usein välttelee mua, vaikka olen ystävällinen ja auttavainen. Käyttäydyn usein tosi spontaanisti ja sanon mitä mieleen juolahtaa ja ihmiset tuntuu pelkäävän minua, luulisin syyn olevan se, että olen melko arvaamaton. Yritän opiskelutilanteissa kannustaa ja auttaa muita, mutta sekin otetaan päällepäsmäröintinä. Mikään mitä teen ei koskaan kelpaa muille, vaikka tekisin kaiken koko sydämestäni. Olenko liian kiltti? Ihmiset usein puhuvat minulle ongelmistaan, mutta alkavat tämän jälkeen välttelemään minua, jos taas itse yritän puhua omista tuntemuksistani ihmiset kaikkoaa. Tämä tuntuu hyväksikäytöltä.
Usein olen niin maissa ihmissuhteiden takia, etten jaksa tehdä koulutehtäviä, useimmin syynä on se, että ajattelen olevani niin tyhmä, etten osaa kuitenkaan, joten jätän ennemmin hommat tekemättä.
Tämä kaikki tuntuu todella pahalta.
Usein olen niin maissa ihmissuhteiden takia, etten jaksa tehdä koulutehtäviä, useimmin syynä on se, että ajattelen olevani niin tyhmä, etten osaa kuitenkaan, joten jätän ennemmin hommat tekemättä.
Tämä kaikki tuntuu todella pahalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ilmeisesti ulotat oman minäsi hieman liian laajalle taholle.
tarkoitatko, että annan itsestäni liikaa muille?
Mun terapeutti opetti, että ongelma johtuu siitä että otan vastuun toisen tunteista. Eihän se ole mun vastuullani! Kuten ei sunkaan. Eikä nekään ole vastuussa meidän tunteistamme.
Ei kannata yritää miellyttää. Se voi ärsyttää loppujen lopuksi muita. Ei saa olla liian joustava ja kiltti. Silloin antaa luvan toisille käyttää itseään hyväksi. Pitäisi oppia arvostamaan itseään... Ei ole helppoa, mutta kyllä sitä itsetuntoa voi parantaa!
Vaatii pirusti opettelua, mutta niitä tilanteita kannattaa analysoida jälkeenpäin. Miksi käyttäydyit niin, miltä se tuntui, miksi? Kirjoita ylös niitä tunteita mitä tilanteet sinussa herättävät.
On hyvä olla kiltti, mutta kääntyykö jo tungettelevuudeksi? Vähennä henkilökohtaisia kysymyksiä ja toisten elämään puuttumista.
Luulen että asia on sillä autettu.
Ole iloinen spontaanisuudestasi ja empaattisuudestasi, mutta käyttäydy kokeeksi tietoisesti hieman hillitymmin.
Sinussa ei ole varmasti mitään vikaa. Elämä antaa tunteikkaalle ihmiselle paljon enemmän kuin jollekin öykkärille joka ei välitä toisista pätkääkään.
P.S. jos välitön luonteesi saa toiset avautumaan ja kertomaan henkilökohtaisia, jopa arkojakin asioita, voi vastavaikutuksena seurata, että heitä hävettää jälkikäteen ja siksi kaihtavat seuraasi.
Tai sitten olet ruvennut liikaa puheissasi "järjestelemään" heidän asioitaan.
Ihan kiva tunnut olevan, itselläni on ollut sama ongelma ja kokenut saman joten ymmärrän. Tapaan sanoa että minä olisin saanut syntyä jossain toisessa maassa jossa spnttaanisuus on joka päiväistä ja olen sen huomannut ulkomailla käydessäni että siellä on ihan erinlaista ihmiset ovat todella ihmisiä eikä ohjelmoituja nukkeja joilla on säännöt päässä miten pitää olla, kukahan sellaisia sääntöjä oikein lataa tähän maailmaan. Itse en ole koskaan ennakkoluuloinen uusiin ihmisiin nähden ja siksi voin sanoa pitäväni niin monesta ihanasta ihmisestä. Ole vaan oma itsesi ja silloin näet kuka on todellinen ystäväsi .TYHMÄ ET OLE.