Eikö olekin jännittävää, kuinka paljon ihminen voi rakentaa kuvitelmia mielessään? Olettaa toisen pienistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä ne tahtovat kertoa? Maalata pumpulisia pilvilinnoja pienistäkin kosketuksista ja kauniista sanoista? Kuvitella katseen uppoavan syvälle? Aistia ihastumisen tunteen toisessa?
Minulle nämä jäivät vain oletuksiksi, joihin kuumeisesti unettomina öinä etsin vastausta. Olimme molemmat ujoja, harkitsevia. Näimme lähestulkoon joka päivä, mutta silti jokainen kohtaamisemme kipinöi. Et uskaltanut koskettaa minua enkä minua sinua. Jäinkö sinulle liian kylmäksi? Anteeksi, en niin halunnut. Enkä minä uskaltanut sinua lähestyä.
Olemme hyvin samanlaisia, jossain määrin jopa pelottavan samanlaisia. Mutta silti, sinulla on oma elämäsi kiinnostuksenkohteineen, mitä arvostan. Meitä kuitenkin yhdistää moni asia. Tiedät sen. Nauramme yhdessä mustalle huumorille, löydämme arjesta upeita, ihania hetkiä. Meillä on hyvä kauneudentaju.
Pelkään nähdä sinua. Emme ole pitkään aikaan nähneet. Mitä ajattelet vielä, kun minut näet? En saata olla kuvittelematta, mitä meistä kahdesta olisi tullut. En halua vangita sinua itselleni, mutta haluaisin sinut rinnalleni. Jakamaan kokemuksia, elämään, iloitsemaan ja itkemään arjessa. Uppoudun syvälle kauniisiin silmiisi, ne suorastaan vangitsevat.
Toivon, että kun seuraavan kerran näemme, voisimme olla hetken lähekkäin. Kuulla ja puhua ilman sanoja toisillemme. Voisimmeko koettaa, edes kerran, miltä tuntuu, kun voi vaan olla toisen vierellä?
Minulle nämä jäivät vain oletuksiksi, joihin kuumeisesti unettomina öinä etsin vastausta. Olimme molemmat ujoja, harkitsevia. Näimme lähestulkoon joka päivä, mutta silti jokainen kohtaamisemme kipinöi. Et uskaltanut koskettaa minua enkä minua sinua. Jäinkö sinulle liian kylmäksi? Anteeksi, en niin halunnut. Enkä minä uskaltanut sinua lähestyä.
Olemme hyvin samanlaisia, jossain määrin jopa pelottavan samanlaisia. Mutta silti, sinulla on oma elämäsi kiinnostuksenkohteineen, mitä arvostan. Meitä kuitenkin yhdistää moni asia. Tiedät sen. Nauramme yhdessä mustalle huumorille, löydämme arjesta upeita, ihania hetkiä. Meillä on hyvä kauneudentaju.
Pelkään nähdä sinua. Emme ole pitkään aikaan nähneet. Mitä ajattelet vielä, kun minut näet? En saata olla kuvittelematta, mitä meistä kahdesta olisi tullut. En halua vangita sinua itselleni, mutta haluaisin sinut rinnalleni. Jakamaan kokemuksia, elämään, iloitsemaan ja itkemään arjessa. Uppoudun syvälle kauniisiin silmiisi, ne suorastaan vangitsevat.
Toivon, että kun seuraavan kerran näemme, voisimme olla hetken lähekkäin. Kuulla ja puhua ilman sanoja toisillemme. Voisimmeko koettaa, edes kerran, miltä tuntuu, kun voi vaan olla toisen vierellä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ai kuinka kaunis viesti. Jos sanoisin koskettava, se on juuri sitä ilman fyysistä kosketusta sillä ymmärtää sen kuinka iho aistii ollessa toisen ihon vieressä usein enemmän kuin mitä suu äänellään voi edes kertoa. Ja yhtä paljon voi myös iho huutaa kosketusta päästämättä ensimäistäkään näkyvää värähdystä.
Älä pelkää näkemistä äläkä vierelle päästämistä kun kohtaat sen kenelle kirjoitat tuon tekstin. Jossain vaiheessa uskallat mennä pidemmälle ja voit toteuttaa Kirkan kauniin laulun "ota lähelle peiton alle, pidä sylissäsi suudellen...".
Kiitos sinullekin rohkaisevista sanoista!
Ihmisten välinen viestintä on ihmeellinen asia. Sitä ei voi ymmärtää, se täytyy tuntea.