Onko muilla kokemusta psykoottisesta masennuksesta? Millaisia oireita on ollut? Ja miten kauan toipumiseen on mennyt?
Minun elämässä tuntui olevan kaikki suht. hyvin. Yksi huono päivä muutti kaiken, sillä yritin itsemurhaa. Tarkkailun jälkeen minut vietiin sairaalasta psykiatriselle osastolle, jossa olin vain yhden yön. Vanhemmat huolestuivat voinnistani, joten he valvoivat tarkkaan minua kolmisen viikkoa. Heti, kun valvova silmä vältti, yritin uudelleen itsemurhaa.
Toisen yrityksen jälkeen minut laitettiin pakkohoitoon suljetulle osastolle. Olen ollut osastolla reilut kolme viikkoa, eikä kotiutuksesta ole tietoakaan (nyt olen lomalla sillä ehdolla, että vanhemmat kyttäävät koko ajan minua).
Tämän hetkinen diagnoosi on siis psykoottinen masennus. Minulla ei kuulemma ole sairauden tunnetta (omasta mielestäni olen täysin terve), enkä ymmärrä itsemurhayritysten vakavuutta. Minusta tuntuu, etten elä omaa elämääni. En usko, että olen yrittänyt itsemurhaa ja olen pakkohoidossa suljetulla osastolla! Odotan koko ajan sitä, että herään todellisuuteen. Olen edelleen itsetuhoinen. Minua kiehtoo ajatus elämällä ja kuolemalla leikkimisestä.
Voisin vielä lisätä sen, että minulla diagnosoitiin vakava masennus jo vuonna 2006. En tiedä, ennätinkö koskaan parantua siitä.
Anteeksi kirjoitusvirheet. Minua väsyttää valtavasti, koska en ole muutamaan yöhön saanut nukuttua kunnolla.
Minun elämässä tuntui olevan kaikki suht. hyvin. Yksi huono päivä muutti kaiken, sillä yritin itsemurhaa. Tarkkailun jälkeen minut vietiin sairaalasta psykiatriselle osastolle, jossa olin vain yhden yön. Vanhemmat huolestuivat voinnistani, joten he valvoivat tarkkaan minua kolmisen viikkoa. Heti, kun valvova silmä vältti, yritin uudelleen itsemurhaa.
Toisen yrityksen jälkeen minut laitettiin pakkohoitoon suljetulle osastolle. Olen ollut osastolla reilut kolme viikkoa, eikä kotiutuksesta ole tietoakaan (nyt olen lomalla sillä ehdolla, että vanhemmat kyttäävät koko ajan minua).
Tämän hetkinen diagnoosi on siis psykoottinen masennus. Minulla ei kuulemma ole sairauden tunnetta (omasta mielestäni olen täysin terve), enkä ymmärrä itsemurhayritysten vakavuutta. Minusta tuntuu, etten elä omaa elämääni. En usko, että olen yrittänyt itsemurhaa ja olen pakkohoidossa suljetulla osastolla! Odotan koko ajan sitä, että herään todellisuuteen. Olen edelleen itsetuhoinen. Minua kiehtoo ajatus elämällä ja kuolemalla leikkimisestä.
Voisin vielä lisätä sen, että minulla diagnosoitiin vakava masennus jo vuonna 2006. En tiedä, ennätinkö koskaan parantua siitä.
Anteeksi kirjoitusvirheet. Minua väsyttää valtavasti, koska en ole muutamaan yöhön saanut nukuttua kunnolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on psykoottinen masennus, toipuminen on kestänyt kolme vuotta ja jatkuu edelleen. Itse olin suljetulla yli puoli vuotta. Kaikki on koettu: kymmenet lääkitykset, sähköshokit, terapiat, muut sairaalajaksot, kuntoutuskurssit ym. Toipuminen vie vuosia, mutta sairauden kanssa oppii elämään ja oireita hallitsemaan.