Mietin, että kannattaisiko hakea masennuspillerit lääkäriltä. Poden ehkä (oma diagnoosi) lievää masennusta. Töissä jaksan sentään käydä vielä. Sillon tällön tavata kavereita. Mutta muuten tuntuu elämä jotenkin ahdistavalta ja toivottomalta. En hirveästi koe mistään enään iloa ja on aika tarmoton olo. Koko päivät menee vaan siihen että mietin että alkaisinko tekemään jotain, alkaisinko siivoamaan, lukisinko kirjaa, tekisinkö ruokaa, kävisinkö uimahallissa, lähtisinkö lenkille. Ja hyvin vaivalloisesti saan asiota aikaseks. Eniten kai mietin masennuslääkkeiden haittavaikutuksia? En halua lääkkeitä jotka lihottavat tai joihin jää koukkuun. Pelkään sitä että jos nyt aloitan lääkkeet, joudunko niitä syömään loppuelämäni. Jos aloitan nyt lääkkeet ja ne auttavat. Sitten joku päivä kun haluan ne lopettaa ja lopetan ne, paalaako mun olotila samaan pisteeseen. Mietin sitä että kannattaako niitä aloittaa lievään masennukseen. Luulisi että ainahan se on parempi mitä aikasemmin masennuksen hoidon aloittaa. Onko se myös niin että mitä aikaisemmassa masennus vaiheessa lääkkeet aloittaa, sen paremmin ne tehoaa? Joka tapauksessa mun olotila on sellainen, että haluan tähän muutokseen, en vaan kestä tätä. Millekkään terapeutille en halua mennä, kun en osaa sellaiselle ihmiselle puhua. Määrääkö niitä masennuslääkkeitä ihan tavallisetkin yleislääkärit. Kertokaa kokemuksia masennuslääkkeiden käytöstä, lopettamisesta ja minkä asteiseen masennukseen lääkkeet olette aloittaneet?
masennuslääkkeiden aloittaminen
apua masennukseen
4230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minä käyn töissä,suihkussa,koiran kanssa lenkillä ja hoidan lapseni: diagnoosi vaikea masennus. ja aivan kuten sinäkin tiedostin itse että kaikki ei ole kohdillaan. olen vain niin sitkeä että kyyneleistä huolimata jatkan,periksi en anna. hae apua. älä huoli muusta.
Kannattaa miettiä ennen kuin aloittaa masislääkityksen , eihän se elämä aina tunnu loistokkaalta mutta eihän sellaista olotilaa ole varmaan kenelläkään . Itselläni oli reilun neljän viikon kokeilu masennuslääkkeestä ja haittavaikutukset oli sitä luokkaa että lääkärin suosituksesta päätin lopettaa niiden käytön ja nyt olo on palautunut suht normaaliksi , ei mitään suuria ilontunteita mutta ei suurta surua eikä ahdistuksiakaan. Minulla apeus ja alavireisyys iskee aina keväällä ja menee itsestään ohi kun kesä lähestyy , ilmeisesti valon lisääntyminen pimeän talven jälkeen aiheuttaa minulle tuon ilmiön. Jokainen tekee oman ratkaisunsa mutta kannattaa koittaa sinnitellä josko se siitä kirkastuu itsestään, minusta lievään masennukseen ei kannata käyttää masennuslääkitystä.
Saatan olla hieman "vierestä vastaaja", mutta kerron nyt omien kokemusta pohjalta .Minulla on todettu toistuva keskivaikea masennus, ja olen eripituisia jaksoja yhteensä syönyt masennuslääkettä n 7 vuotta... se kuullostaa pitkälle ajalle, ja onkin pitkä aika, mutta näin jälkikäteen tiedän, etten olisi tässä kirjoittamassa, jos en tuota "tukikeppiä" olisi aikoinaan huolinut. Tosin lähes koko tuon ajan olen käynyt terapiassa, jota tukemassa tuo lääkehoito oli. Nyt en enää lääkettä syö ollenkaan, melkein vuoden olen ollut ilman, ja tosiaan on niin, että aikaisemmat lopetusyritykset vain pitkittivä mielen toipumista, kun sitten masentui taas ja ei meinannut jaksaa edes tavallista arkea. Minulla on todettu siis toistuva keskivaikea masennus, ja kun toisen kerran sairastuin stressin laukaisemana, päätin, että kaikkeni teen, ettei loppuelämä mene masentuneena ja kaikki aika siihen, että koittaa selviutyä päivästä toiseen. Minä ansaitsin helpomman olon ja elämän! Masennuksesta kuntoutumisessa tärkeää on pitkäjänteisyys.
Helppoa ei ollut myöntyä siihen, että piti aloittaa lääkitys, se tuntui nöyryyttävältä ja pelkäsin myös noita sivuoireita. Lihomista ei itsellä tullut, alkuun suu kuivui, hikoilutti, ja vapisutti käsiä, mutta ne menivät ohitse.
Pelkkä masennuslääke voi sinua auttaa ihan hyvin, mutta suosittelen koittamaan uudelleen jotain terapiaa, erikoissairaanhoitajan juttusilla tai muuten. Koska onhan masennus mielen reaktio pahaan oloon, ja sitä parhaiten voi "hoitaa" käsittelemällä asiat. En sano, että kaikilla toimii samoin, mutta tuleehan usein paljon paremmalle tuulelle ja mielelle, kun on jutellut jonkun kanssa pitkään. Terapiassa toinen henkilö on kuitenkin objektiivinen, ja suhtautuu objektiivisesti sinun ongelmiisi ja käsiteltäviin asioihin, että sillä tavalla voi vapaammin purkaa mieltä ja ammattilaisen kanssa keskustelu "ohjautuu" eri tavalla.
Hae apua, liian kauan ei kannata tosiaan sinnitellä, koska pitkään jatkuneesta masennuksesta kestää myös kauan toipua. Näin oman kokemuksen pohjalta todenneena.
Voimia sinulle :)
Tee beckin masennustesti. Siitä saat varmuuden masennukseesi ja pistemäärän perusteella voit kääntyä lääkärin puoleen ja varmasti saat lääkitystä.