Tää kateus lähti siitä ku poikakaverini sai työtä...Asun vielä kotona vaikka olen just täyttänyt 18-vuotta,kun sain tässä jokunen kk sitte kuulla yksinhuoltaja äidiltäni(työtön kolmen pienen siskoni äiti myös)että en voi mennä tänä kesänä töihin ellen muuta omaan kämppään koska hänellä laskee asumistuki muuten,ja plää,plää,plää..jne asiaan joten saan olla tän kesän äitini ja isäni lompakolla jatkuvasti pummilla ja meillä ei todellakaan oo paljoa ylimäärästä rahaa eikä oo minun juoppo isälläkään,mutta ku en halua muuttaa omaankaan kämppään niin täytynee vaan kärsiä..niin ni Sitten poikaystäväni sai kesä töitä tos jokunen kk sitten no se oli musta vielä ihan ookoo,mutta sitten ku se rupes saamaan työstään palkkaa,ja jouduin aina olemaan makutuomarina sen vaate ostoilla ja sivusta katselijana sen tavaraostoksilla ja muutenki joudun väkisinki kattomaan vierestä sitä ku se hemmottelee jatkuvasti itseään ja vaikka rahat loppuiski niin lisää tulee pelkällä vinkkauksella hänen sukulaisiltaan ja nyt se on ruvennu viime aikoina vähä niinku ainaki mun silmissä leveilemään sillä ku on niin paljon rahaa,ja senki se tekee aina mulle ja sitte eileen se sain aitiltänsä 100 euroo niinku tosta vaan ku se on niin hyvä poika niin mulla alko vähä niinku tulee jo silloin,no sanotaan ny suoraan et melkeen ihan itkuu jo kurkkuun niinku pienellä kakaralla no ei siinä vielä mitään tää vasta oliki si viiminen pisara jo mulle ku se heitti vitsillä sen vanhempien edessä plus et minäki olin siinä vieressä "Emmä ihan turhan rikas oo ku mä voiki jo ruveta käyttää rahaa sätkäpapereina"oke mä oon kyl varmaan vähä lapsellinen tai sit oikeen kovaaki rairas ku en pysty enään iloitsemaan poikaystäväni onnesta,mutta mä tarviin kyl apua tähän masennukseen jos jollakin on hyviä neuvvoja mulle tai vastaavia tilanteita nii kirjottaakaa mulle.=/
Onko kateus omalle poikaystävälle sairautta?
-Terhi-
8809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
onhan tuokin jonkinlaista sairautta mutta tuntuu olevan hyvin yleistä varsinkin suomessa.
Ei se ole pahimmasta päästä mutta ei tollainen käytös ole ollenkaan kaunista. Katsele vähän muitakin poikia eikä vaan tota - jos näkyis paremmin käyttäytyviä.
Yksi kesä tietysti menee nopeasti vaikkei olisi töitä mutta katsele jos saisit töitä ja jos saisit kaupungilta asunnon. Jos sä muutat omaan kämppään niin ei se ole kokonaan kotoa lähtemistä - sä voit aina käydä kotona kun haluat.
Ja sä reagoit kunnolla ja oikein kun sä haluat auttaa äitiä asumistuen suhteen ja kestät tollaista poikaystävää - mutta sulla on oikeus omaankin elämään.
*onnea*
Eikö poikakaverisi osta sinulle mitään? Täytyyhän se todeta,että poikakaverisi on lapsellinen. Kyllä se karu todellisuus tulee eteen sillekin.Vanhemmat kyllä tekee karhunpalveluksen pojalle,kun antavat ylenmäärin rahaa. Ei muuta kun nokka pystyyn ja sinnikkyys parantaa mahdollisuuksia. Nythän näet poikakaverisi todellisen luonteen.Pidätkö siitä?kysy sitä itseltäsi.
Tietty jotkut hommat ovat ok mutta jumalauta
ja siksi että kertoo toiselle että pitää hänestä. Mutta sulle noi sanat taitaa olla outoja?
poikaystäväsi tottuu vielä "ei helppoon" arkeen, ja ettei kaikki tule aina olemaan yhtä helppoa ja tule kultalautasella eteen. olen itse oppinut pienestä pitäen yrittämään, ja tekemään itse. kesätöihin jo 14v.oma tili tuntui hyvältä.ja nykyään sitä osaa arvostaa enemmän ja omaa panostaan työelämässä j a yhteiskunnassa.
apua voi joskus tarvita jokainen mutta siihen ei saa totuttautua,koska aikuinen ihminen tulee toimeen ilman muiden taloudellista apua ja turvaa..yleensä. kunnon töihin vaan tuollaiset maaman pojat!ei naiset aina rakastu rahakkaisiin, jos rakastuu.onnea ei ole! good luck
Luultavasti tilanne on hänellekin uusi ja ihmeellinen, eikä vain tule siinä onnensa huipulla ajatelleeksi muita.
Yritä kertoa poikaystävällesi miltä sinusta tuntuu. Mutta yritä olla hienovarainen, sillä voi olla että häntäkin nolottaa moinen käytös kun tajuaa tilanteen. Lisäksi oman mokan myöntäminen voi olla vaikeaa 18v pojan itsetunnolla.
...omaan kämppään. Mikä siinä niin vaikeaa on? Itse olin juuri sinun ikäisesi kun muutin pois kotoa. Hitto, olisin muuttanut jo 17-vuotiaana, jos olisi jotain tukia maksettu vielä sen ikäisenä. Eikä tämä johtunut mistään huonoista väleistä vanhempiin tms. Halusinpahan vain itsenäistyä pian.