Tuntemieni yksinäisten ihmisten ongelma on seuraava:
-Eivät etsi aktiivisesti seuraa
-Jos etsivät niin kovin on tarkka hakuprosessi
-Löydettyään eivät osaa olla edelleenkään aktiivisia ja mm. ehdottaa tekemistä
Yksinäisten kanssa ollessa tekemisissä tulee olo että toista pitää koko ajan kannustaa näkemään ja lähtemään johonkin.
Tämä olipa toinen masentunut tai ei.
Ei kukaan ihminen jaksaa toista yrittää saada mukaansa jatkuvasti kuin riippakiveä.
Joten yksinäiset, yrittäkää löytää seuraa ja jos onni käy ja löydätte niin yrittäkää pitää kiinni siitä olemalla myös toiseen suuntaan aktiivisesti yhteydessä. Siten niitä ihmissuhteita muodostetaan ja pidetään yllä.
-Eivät etsi aktiivisesti seuraa
-Jos etsivät niin kovin on tarkka hakuprosessi
-Löydettyään eivät osaa olla edelleenkään aktiivisia ja mm. ehdottaa tekemistä
Yksinäisten kanssa ollessa tekemisissä tulee olo että toista pitää koko ajan kannustaa näkemään ja lähtemään johonkin.
Tämä olipa toinen masentunut tai ei.
Ei kukaan ihminen jaksaa toista yrittää saada mukaansa jatkuvasti kuin riippakiveä.
Joten yksinäiset, yrittäkää löytää seuraa ja jos onni käy ja löydätte niin yrittäkää pitää kiinni siitä olemalla myös toiseen suuntaan aktiivisesti yhteydessä. Siten niitä ihmissuhteita muodostetaan ja pidetään yllä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä oon aina yrittänyt aktiivisesti löytää seuraa. Lähinnä naisseuraa.Ja aikoinaan se helpompaa olikin kuin nykyään.
Mulla on fiksut harrastukset, oma kämppä, hyvä luonne ja täällä kun oon seuraa hakenut myöskin niin nihkeetä on ollut.
Nettiä oon käyttänyt, deittejä jne.. ja palstoja selaillut ja muutaman kerran jotkut ovat kirjoittaneet ja sitten jostain syystä mua ja mun ulkoista olemusta tietämättä päättäneetkin..en halua suhdetta tai on helpompi olla näin..yksin. Kirjoittaminen lopahtaa???? Ja vielä kerran?
Onko tämä jotain julmaa pilaa? Mikä vaivaa? Kyllä joku pitää vaivaa kun normaaleja mies/nainensuhteita ei voi edes yrittää. Kyllä yksinäisiä joku riivaa kun ei haluta ottaa mahdollisuuksista kiinni.
Olipa taas hyödyllisiä ohjeita aoittajalta, hohhoijaa. Jos olet yksinäinen, hanki itsellesi seuraa? Ai, enpä tullutkaan ajateelleeksi.
Miten olla aktiivinen, kun on liikuntakyvyttömänä kotona, edes kaupassa ei pysty käymään? Olen viimeisen vuoden lähetellyt viestejä, soitellut, mesettänyt, facebookannut ystäville, että nähdäänkö, mennääänkö kahville, oluelle, leffaan, uimaan, lenkille, tuutko käymään, voiko tulla kylään jne. Mutta aina minä kysyn, vastaukseksi saan katotaan tai pahimmassa tapauksessa ei vastata lainkaan. Vuoden "pommittamisen" jälkeen en enää jaksa pettyä ja anella seurakseni. Olen luovuttanut!
P.S. Kun en pääse edes kauppaan leikkaukseni jälkeen, onneksi asun alueella, johon kauppaostokset toimitetaan ovelle, kun tilaan netin kautta. Näin kovasti ystäväni minua auttavat!!!!
nuot 1 ja 3 pitää kyl mun kohdalla just paikkansa! oon niin ujo, et en kykene tutustuun uusiin ihmisiin, ja en saa tuttujenkaan kohdalla tehtyy aloitteita esim uloslähtemiseen :o tätä käyttäytymistä mun pitäs muuttaa, ja haluunki tehdä enempi aloitteita ystävien suhteen tulevaisuudes :)
Mä en taas tajua ujoja ihmisiä? Mikä siinä on niin vaikeaa? Mä oon niin vahva, että oon mieluummin itsekseni ku täysin aivottomien pellejen kanssa nauramassa jotain tyhjänpäivästä.
Tää kuulostaa jotenki tutulta. Olen yrittänyt saada kontaktia esim. netin kautta, kun yksinäisenä tuo on melkein ainoa vaihtoehto, mutta turhaan on ollut!
Jos, vaikka vastaa jolleki ja sopii et tutustutaan ja jutellaan meses, niin ei ne sit koskaan ole paikalla tai eivät hyväksy kutsua tai mitä hyvänsä. Juttelu ei oikein onnistu jos vain toinen on aktiivinen!
Musta vähän tuntuu, että kovinkaan moni ei täälläkään lopulta halua seuraa, vaan ovat täällä vain valittamassa yksinäisyydestä! Myönnän, että itsekkin siitä saatan valittaa, mutta ainakin olen yrittänyt tehdä jotain yksinäisyydelleni.
Olen tännekin ilmotuksen laittanu, mutta yhtään ei ole vastauksia tullut.
En jaksa enää yrittää, minä luovutan. Mehän synnytään ja kuollaan yksin, joten sama kait se on myös elää yksin!
Tätä juuri tarkoitin.
Eihän se nyt ole tietysti varmaa että sitä seuraa saa, mutta voihan sitä yrittää ja varsinkin jos löytää jonkun niin olisihan sitä hyvä olla aktiivinen sinne toiseenkin suuntaan.
:D
Eihän tuolle koko kirjoitukselle voi muuta kuin nauraa.
"-Jos etsivät niin kovin on tarkka hakuprosessi"
Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? :) kerro minulle.
Aloittajan kanssa olen sikäli samaa mieltä, että täytyy olla aktiivinen etsimään seuraa ja pitämään solmittuja kontakteja voimissaan. Omalla kohdalla olen tosin monesti huomannut, että minä olen se kontaktien ylläpitäjä. Jossakin vaiheessa onkin sitten tullut sellanen fiilis, että "pitäkää tunkkinne, jos minun täytyy olla kokoajan tekemässä aloitteita".
Tällä hetkellä ystäviä ei sitten enää olekkaan. Musiikkiharrastuksen kautta tuttuja kylläkin. Tilanteeni ei sinänsä häiritse itseäni, koska totta puhuekseni kaikki vapaa-aika tuppaa menemään musisoidessa treeniksellä. En myöskään koe jääväni mistään paitsi, koska jokaisen täytyy elää siten kuin mikä itsestä tuntuu hyvältä ja tän hetkinen tapani elää elämääni tuntuu oikein hyvältä ja antoisalta. Taaksepäin katsoessa nykyinen yksinäisen suden osa tuntuu hyvin loogiselta, koska en ole koskaan ollut megaseurallinen ja olen aina viihtynyt hyvin omassa seurassani. Nykyisin koen tilanteeni suorastaan vapauttavana ja eräänlaisena voimavarana.
Kyllä mä tulen ihmisten kanssa toimeen ja omaan käytöstavat, rennon luonteen ja huumorintajua sekä keskustelutaitoa. Mut ei mulla ole mitään erityistä tarvetta päästä tutustumaan uusiin ihmisiin tai hakeutumaan ihmisten seuraan. Meitä on moneen junaan. Tämä sopii minulle, mutta tiedän monen repivän pelihousujaan yksinäisyydessään. En muista kuka sanoi, että yksinäisyys on epäonnistunutta itsensä kanssa oloa. Minä olen sitten vissiin onnistunut olemaan itseni kanssa, koska en tunne olevani yksinäinen. Välistä on niin monta rautaa tulessa, että tekis mieli ottaa muutama lisätunti vuorokauteen.