että että tiedä olitko (sinä mies) niin ujo (siis ei yleisesti ujo, vaan minun suhteen vaan) vai etkö vain jostain syystä ollut kiinnostunutkaan. Laitoin päätteetn "kaan" koska kyllä ainakin ilmaisit kiinnostustasi, mutta sen jälkeen ei mitään... miksi ei?
Tämä on se syy miksi asia jäi roikkumaan enkä osaa päästää irti...
Tämä on se syy miksi asia jäi roikkumaan enkä osaa päästää irti...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olemmeko olleet jo suhteessa? Vai puhutko jostain tapailusta?
ei kumpaakaan. Tutustuimme ihan muissa merkeissä eikä mitään koskaan alkanutkaan.
mielenkiintoista..on kai niitä monillakin, mutta kun vilkaisee peiliin ja kysyy, niin ei kyse olisi omalla kohdalla ujoudesta. Kiinnostusta on ollut ja on edelleen, haluisi rutistaa ja pitää hetken kiinni. Sitä haluaisi niin paljon kertoa, kuunnella jne, mutta pelkääköhän sitä vaan sit kuitenkin, että ei pysty vetämään rajaa ja tilanne menee omalla kohdalla liikaa fyysiseen suuntaan ja sit voi joutua todella kauaksi.
zzz...
niin paha asia jos ajatuisi niin kauaksi...
Olen kiinnostunut, vieläkin. Kadotin puhelinnumerosi, siitä johtuu.
Samanlainen kokemus täälläkin. Minäkin roikuin haaveissa samasta syystä pitkään juuri epätietoisuuden takia. Pähkäilin sekopäisenä, että mikä mahtaa olla se oikea vaihtoehto. Ei toisen pään sisään voi mennä, eikä kysyminenkään ollut mahdollista, joten laitoin nyt pisteen koko asialle. Päädyin siihen vaihtoehtoon, ettei kiinnostusta hänellä enää ole, jos aiemmin vähän olikin. Aika vapauttava olo, vaikka tuntuukin kurjalta ja surulliselta. Mutta miehen viimeaikainen käytös, tai sen puute, auttoi tekemään ratkaisun.
Voi miten samanlaisen tuntuinen kokemus on itsellänikin. Tänään (tai tarkalleen ottaen eilen) päätin lopulta päästää irti. Ei sitä kiinnostusta sitten kuitenkaan riittänyt hänen puoleltaan sen kummempaan. Eipä siitä muuta voinut päätellä. Fiksumpi olisi tajunnut päästää aiemmin jo irti, mutta piti lyödä päätä seinään tarpeeksi monesti, että meni lopulta tajuntaan. Ahdistus ainakin pääsi otteestaan. Ikävin helpottanee ajan kanssa. Surullinen olen kuitenkin, kun olisimme voineet olla toisillemme niin sopivat (omasta mielestäni).
Kai se olisi järkevintä vaan unohtaa. En voi muuta kuin kallistua sille linjalle, että jostain syystä se mies ei vaan sitten halunnut mua tai tykännytkään. Itse menetin sydämeni ja taisin vähän rakastua. Tästä tulee pitkä ja vaikea toipumisprosessi taas... huoh.
Tää oli tosi paska juttu :(