Mitäkö tiedän masennuksesta? Jonkin verran. Kärsin siitä itse, ja olen tutkinut - omatoimisesti - sen syntymekanismeja noin 15v.
Olen päätynyt siihen lopputulokseen että kyseessä on lähinnä neurobiologinen häiriötila.
Aivojen stressinsietokyky vähenee, sitten se romahtaa. Tämän jälkeen aivot alkavat - kirjaimellisesti- näivettyä. Tämä juontaa kantasolu- varaston ehtymisestä.
Kantasoluilla on varasto - pooli. Tämä pooli on rajallinen. Aina kun aivot saavat trauman - esim. aivotärähdys - ja hermosoluja kuolee tarpeeksi, niin kantasolu- poolista vaeltaa kantasoluja tuhoalueelle. Sinne päästyään ne ottavat (n.21 päivän sisällä) tehtäväkseen kyseisen aivoalueen tehtävät. Niiden uudeksi tehtäväksi tulee mahdollista traumasta kärsineen aivoalueen toimintojen mahd. hyvä toiminta.
Miksi kantasolut hupenevat?
Tätä ei vielä tiedetä. (em. on tutkimustuloksista tehty referointi. ei omia mietintöjä)
Kyse saattaa olla siitä ettei kantasolut pääse oikeaan paikkaan. Ne voivat myös itse näivettyä, jos stressi jatkuu hillitsemättömänä.
Tutkimukset ovat todistaneet että stressi tappaa hermosoluja - ei siis pelkkä viina.
Ihminen jolla stressinsietokyky on heikko tai joka stressaantuu helposti on vaarassa masentua - pitkällä aikajänteellä. Mitä enemmän stressiä, sitä todennäköisemmin.
Monilla on kaiketi geneettinen taipumus heikohkoon stressinsietokykyyn.
Toisaalta, elämme hyvin hektisessä yhteiskunnassa. Meiltä vaaditaan jatkuvasti hyvin paljon, ja kaikki tekemämme arvostellaan. Stressinhallinta ei myöskään opeteta. Pitää vaan suoriutua, suoriutua ja suoriutua - ja sitä lopuksi riutua. (sana riutua kuvaa masennusta erittäin hyvin.)
Stressiä voi oppi hallitsemaan ja hillitsemään. Kognitiiviset metodit eivät kuitenkaan paikkaa biologisia ongelmia vaikka kuinka yrittäisimme.
Oman näkemykseni mukaan ihmisen psyko-fyysisyys on hyvin pitkälle liioiteltua - tämä on oma mielipiteeni.
Mielemme muodostuu hyvin pitkälle aivojemme biologisen neuroverkon varaan, eikä haluamisella olla muuta kun stressorin rooli.
Ihmisen "mind over matter- ajattelu" on siten todella kaukaa haettua. Se että meillä on tahto, ja että homma toimii, ei tarkoita sitä että tahtomme olisi jokin omnipotentti toimija.
- Vice versa. (päinvastoin)
Neuro-biologinen tutkimus viittaa päinvastaiseen;
ensin tulee hermosto, ja tämän varaan muodostuu mahdollisuus mielelle. Mielen kognitiivinen potentiaali on lähes kokonaan sidoksissa hermosolujen toimintaan - siihen miten tehokasta aivotoiminta on.
(kaikki ihmismielen kyvyt vaativat äärimmäisen monimutkaisen hermoverkon suht. häiriötöntä toimintaa.)
Eräs muistia tutkiva neurobiologian professori on kiteyttänyt asian hyvin:
-Edes muistaminen ei ole tahto asia.
(vaikka kuinka tahtoisimme muistaa, niin emme muista tai unohdamme, mikäli aivojemme biokemia ei toimi. pysyvä muistijälki pitää rakentaa - monimutkainen asia, jota ei vielä edes tunneta kovin tarkasti.)
Toivottavasti tämä ripustus saa oivaltamaan masennuksen luonteen. Se on elimistön häiriötila (myös eläin voi masentua).
Masennus on ennen kaikkea aivojen aineenvaihdunnallinen häiriö, vaikea sairaus, joka vaatii erittäin hyvää hoitoa.
Tärkein pointti - onko sellaista ?
Pakko olla, muuten kirjoitin turhaan;
- Masennus ei ole kenenkään vika. Kukaan ei voi aiheuttaa sitä yksin.
Yrittäkäämme siis olla syyllistämättä itseämme ja toisiamme.
Hyviä mahdollisuuksia parantua löytyy.
Uskallan jopa todeta:
- Tällä hetkellä masennuksesta parantumiselle on paremmat kertoimet kuin koskaan aikaisemmin.
Tsemppiä. (sitä tarvitaan.)
Olen päätynyt siihen lopputulokseen että kyseessä on lähinnä neurobiologinen häiriötila.
Aivojen stressinsietokyky vähenee, sitten se romahtaa. Tämän jälkeen aivot alkavat - kirjaimellisesti- näivettyä. Tämä juontaa kantasolu- varaston ehtymisestä.
Kantasoluilla on varasto - pooli. Tämä pooli on rajallinen. Aina kun aivot saavat trauman - esim. aivotärähdys - ja hermosoluja kuolee tarpeeksi, niin kantasolu- poolista vaeltaa kantasoluja tuhoalueelle. Sinne päästyään ne ottavat (n.21 päivän sisällä) tehtäväkseen kyseisen aivoalueen tehtävät. Niiden uudeksi tehtäväksi tulee mahdollista traumasta kärsineen aivoalueen toimintojen mahd. hyvä toiminta.
Miksi kantasolut hupenevat?
Tätä ei vielä tiedetä. (em. on tutkimustuloksista tehty referointi. ei omia mietintöjä)
Kyse saattaa olla siitä ettei kantasolut pääse oikeaan paikkaan. Ne voivat myös itse näivettyä, jos stressi jatkuu hillitsemättömänä.
Tutkimukset ovat todistaneet että stressi tappaa hermosoluja - ei siis pelkkä viina.
Ihminen jolla stressinsietokyky on heikko tai joka stressaantuu helposti on vaarassa masentua - pitkällä aikajänteellä. Mitä enemmän stressiä, sitä todennäköisemmin.
Monilla on kaiketi geneettinen taipumus heikohkoon stressinsietokykyyn.
Toisaalta, elämme hyvin hektisessä yhteiskunnassa. Meiltä vaaditaan jatkuvasti hyvin paljon, ja kaikki tekemämme arvostellaan. Stressinhallinta ei myöskään opeteta. Pitää vaan suoriutua, suoriutua ja suoriutua - ja sitä lopuksi riutua. (sana riutua kuvaa masennusta erittäin hyvin.)
Stressiä voi oppi hallitsemaan ja hillitsemään. Kognitiiviset metodit eivät kuitenkaan paikkaa biologisia ongelmia vaikka kuinka yrittäisimme.
Oman näkemykseni mukaan ihmisen psyko-fyysisyys on hyvin pitkälle liioiteltua - tämä on oma mielipiteeni.
Mielemme muodostuu hyvin pitkälle aivojemme biologisen neuroverkon varaan, eikä haluamisella olla muuta kun stressorin rooli.
Ihmisen "mind over matter- ajattelu" on siten todella kaukaa haettua. Se että meillä on tahto, ja että homma toimii, ei tarkoita sitä että tahtomme olisi jokin omnipotentti toimija.
- Vice versa. (päinvastoin)
Neuro-biologinen tutkimus viittaa päinvastaiseen;
ensin tulee hermosto, ja tämän varaan muodostuu mahdollisuus mielelle. Mielen kognitiivinen potentiaali on lähes kokonaan sidoksissa hermosolujen toimintaan - siihen miten tehokasta aivotoiminta on.
(kaikki ihmismielen kyvyt vaativat äärimmäisen monimutkaisen hermoverkon suht. häiriötöntä toimintaa.)
Eräs muistia tutkiva neurobiologian professori on kiteyttänyt asian hyvin:
-Edes muistaminen ei ole tahto asia.
(vaikka kuinka tahtoisimme muistaa, niin emme muista tai unohdamme, mikäli aivojemme biokemia ei toimi. pysyvä muistijälki pitää rakentaa - monimutkainen asia, jota ei vielä edes tunneta kovin tarkasti.)
Toivottavasti tämä ripustus saa oivaltamaan masennuksen luonteen. Se on elimistön häiriötila (myös eläin voi masentua).
Masennus on ennen kaikkea aivojen aineenvaihdunnallinen häiriö, vaikea sairaus, joka vaatii erittäin hyvää hoitoa.
Tärkein pointti - onko sellaista ?
Pakko olla, muuten kirjoitin turhaan;
- Masennus ei ole kenenkään vika. Kukaan ei voi aiheuttaa sitä yksin.
Yrittäkäämme siis olla syyllistämättä itseämme ja toisiamme.
Hyviä mahdollisuuksia parantua löytyy.
Uskallan jopa todeta:
- Tällä hetkellä masennuksesta parantumiselle on paremmat kertoimet kuin koskaan aikaisemmin.
Tsemppiä. (sitä tarvitaan.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos paljon tästä tekstistä!! Minulla on juuri diagnosoitu masennus.. tämä selvensi minulle tärkeitä asioita..
Kiitos! Kaikki eteenpäin suuntaava tuo toivoa. :) Miten olette selviytyneet masennuksestanne? MIkä auttaa?
Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä elämää, sikäli kuin se itsestä riippuu. Olen tk-eläkkeellä masennuksen takia eikä minulla ole perhettä, joten voin hyvin paljon itse päättää päivieni kulusta.
Toisaalta, ikävystyminen ja tylsyys on myös stressitekijä!
Siis: omia resursseja kuunnellen sopivasti henkistä ja fyysistä toimeliaisuutta.
Lääkkeisiin suhtaudun hyvin kriittisesti. Oma kokemukseni niistä vertautuu norsuun posliinikaupassa. Ruokavaliolla ja liikunnalla on parempi virkistysvaikutus.
Oli todella asiallinen teksti. Monet kivusta kärsivät potilaat kärsivät vähintään
keski-vaikeasta masennuksesta, jonka kipu on aivoissa saanut sen aikaan.
Voisitko kuvailla tarkemmin vielä tätä, kun tunnut olevasi asiantuntija?
Kiitos
Hyvä teksi. Vuosikausia masennusta takana ja olen huomannut kuinka muistini ja ajattelukyky on näivettynyt. Kyse ei ole vain väliaiaikaisesta stressin aiheuttamasta sekavuudesta vaan pitkän ajan kuluessa tapahtuneesta tylsistymisestä. Se mielestäni osoittaa, että jonkinlaista fyysistä vikaa on aivoissa oltava.
Stressi aiheuttaa kemiallisia reaktioita jotka rasittavat aivoja. Aivot sietävät kyllä stressiä väliaikaisesti, mutta jos se jatkuu viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä, aivot eivät kestä tätä "myrkkyä". Ja mitäpä muuta masennus loppujen lopuksi olisi kuin stressiä?
Saahan sitä kaikenlaista mieltä olla, mutta näyttö puuttuu.
Tällä kertaa kemisti olikin tätä mieltä, ensi viikolla taas eri ei mitään mieltää(
on myös elimellisiä sairauksia jotka vaikuttavat aivojen toimintaan! esim.KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA JA LISÄMUNUAISTENTOIMINTA vaikuttavat aivotoimintaan.aivot tarvitsevat kilpirauhashormoneja ja jos on vajaatoiminta aivot eivät saa niitä kilpirauhashormoneja jotka vaikuttavat serotoniini ym.toimintoihin..on arvioita joitten mukaan 70-80prosenttia masennuspotilaista kärsisikin vain kilpirauhasen vajaatoiminnasta joka on hoisettavissa kilpirauhashormooneilla(thyroxin,mutta yleensä tarvitaan sian kilpirauhasesta tehtya hormonivalmistetta(ARMOUR THYROID,ERFAN THRYOID)jotta parannuttaisiin kokonaan kilpirauhasen aiheuttamista oireista esim.vakava masennus.
myös vakava b12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa pahoja ruumiillisia ja psyykkisiä oireita.
Totta. Nuo fysiologiset vaivat, jotka aiheuttavat masennusoireita, on testattavissa. Potilaan lääkehoitoa aloitettaessa olisi viimeistään tärkeää sulkea muut mahdolliset sairaudet pois testeillä. Mielialalääkkeillä ei kilpirauhasvaivaa hideta esmes....
Itse olen toipumassa masennuksesta...Olen ollut kahdeksan kuukautta sairaslomalla, nyt menin Kelan osa-aikaisella sairaslomarahalla takaisin duunipaikalle. Kolmas viikko menossa ja olen ihan viihtynyt.
Edelleen on sellaisia päiviä, että ei jaksais nousta sängystä. Positiivinen ajattelu on välillä haastavaa yms...
Toivotan kaikille teille voimia toipua depiksestänne ja kiitän ketjun avaajaa erinomaisesta tekstistä...