Narsistihan tunnetusti valehtelee, mutta niin teen minäkin. Kun ystäväni kyselivät miten suhteessani menee (mies oli narsku), saatoin sanoa, että erinomaisesti. Harvoin sanoin, että hyvin tms. Olen todella rakastunut, onnellinen , kaikki on erinomaisesti. Minä liioittelin ja selitin usein, kuinka paljon rakastan miestäni. Yritin kai peitellä suhteemme todellista tilaa, mutta ystäväni arvasivat. En sanonut, että mies hakkasi taas yksi ilta tai haukkui huoraksi. Sitten kun olin miehen kanssa, niin esitin, että meillä menee hyvin: silityksiä, suutelua, halailua.
Valkoiset valheethan ovat joskus pakollisia. Asuin työn takia joskus eräällä toisella paikkakunnalla ja aina kun joku paikkakuntalainen kysyi, mitä pidän kaupungista, huomasin äänensävyni muuttuvan ja nousevan ja kerroin mahtipontisin sanakääntein, kuinka paljon kyseisestä kaupungista pidän. Todellisuudessa inhosin asua siellä ja ajattelin, että kun työsopimus päättyy niin häippäsen vähin äänin (vähän samalla tavalla ajattelin loppujen lopuksi elämästä narsistin kanssa).
Huomaan, että tällaisissa tilanteissa puhuu joku muu kuin minä. Kerron monotonisella ja/tai liioittelevalla äänellä, kuinka rakastan jotakin tai kuinka kaikki on hyvin. Ja tutut huomaavat siitä, että liioittelee tai puhetyylistä. Puheessa ei ole tunnetta mukana. Ja joskus sitä alkaa puhua kovemmalla äänellä. Elämäni narsistin kanssa oli epärehellistä, kulissin yllä pitoa ja suoranaista valehteluakin sekä asioiden peittelyä. Kun pääsin irti suhteesta, minun oli helpompi hengittää, koska ei tarvinnut enää salailla. Se tunne oli mahtava. Kerroin kaiken kaikille.
Vuosia esitin olevani joku, joka en ole ja pitäväni elämästä, jota vihasin. Kyllä sellaisessa tunteet kuolee kun yrittää näytellä elämäänsä. Kun muka-rakkaus ei tunnu miltään tai rakastelu muka-rakkaimman kanssa tuottaa vain tyhjyyden tunteen.
Valkoiset valheethan ovat joskus pakollisia. Asuin työn takia joskus eräällä toisella paikkakunnalla ja aina kun joku paikkakuntalainen kysyi, mitä pidän kaupungista, huomasin äänensävyni muuttuvan ja nousevan ja kerroin mahtipontisin sanakääntein, kuinka paljon kyseisestä kaupungista pidän. Todellisuudessa inhosin asua siellä ja ajattelin, että kun työsopimus päättyy niin häippäsen vähin äänin (vähän samalla tavalla ajattelin loppujen lopuksi elämästä narsistin kanssa).
Huomaan, että tällaisissa tilanteissa puhuu joku muu kuin minä. Kerron monotonisella ja/tai liioittelevalla äänellä, kuinka rakastan jotakin tai kuinka kaikki on hyvin. Ja tutut huomaavat siitä, että liioittelee tai puhetyylistä. Puheessa ei ole tunnetta mukana. Ja joskus sitä alkaa puhua kovemmalla äänellä. Elämäni narsistin kanssa oli epärehellistä, kulissin yllä pitoa ja suoranaista valehteluakin sekä asioiden peittelyä. Kun pääsin irti suhteesta, minun oli helpompi hengittää, koska ei tarvinnut enää salailla. Se tunne oli mahtava. Kerroin kaiken kaikille.
Vuosia esitin olevani joku, joka en ole ja pitäväni elämästä, jota vihasin. Kyllä sellaisessa tunteet kuolee kun yrittää näytellä elämäänsä. Kun muka-rakkaus ei tunnu miltään tai rakastelu muka-rakkaimman kanssa tuottaa vain tyhjyyden tunteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.