Täällä tuntuu olevan paljon sanaharkkaa teiniäitydestä ja siitä voiko he olla hyviä vanhempia. Sitten heitä tuomitaan täällä. Mitä luulette tapahtuvat kun heitä vain tuomitaan ja haukutaan? Auttaako se olemaan parempi vanhempi? Saako se tapahtumaa pois?
Pikkusiskoni sai lapsen kun oli 15-vuotias. Todella nuori, vielä lapsi itsekkin. Äitini suuttui, haukkui, tuomitsi, ei antanut mitään tukea vaan haukkui ja halveksui. Hän heitti sisareni kotoa pois. Minä yritin vähän tukea, olin ainoa. Kaikki muut tuomitsi ja hylkäsi. Tuttua teiniäidille vai? Mutta miten lapsi itsekkään pystyy kasvamaan äidiksi, ottaamaan vastuuta, pysyä järjissään koko tilanteessa jos häntä vain halveksutaan eikä saa tukea?? Tarina päättyi siihen, että hän yritti kasvaa samalla itse ja kasvattaa lasta ja yrittää selvitä yksin sen kaiken. Hän masentui kun lapsi oli muutaman kuukauden, otti takaisin nuoruuttaan ja lapsi oli paljon "kavereilla" hoidossa. Äitini ei viitsinyt auttaa mitenkään, eikä minullakaan resurssit kunnolla riittänyt. Lopputulos oli, että lapsi joutui monesti olemaan yökylissä ja isäpuolet vaihtuivat. Se tietysti heijastuu lapsen käytökseen ja hän onkin aika vilkas ja teininä hän juo ja poikaystävät vaihtuvat ja elää vähän riehakasta elämää (siis normaalia menevämpää). Ilmeisesti hänellä on myös jotai huumekokeiluja ym.Eikä tämä bilevaihe ole mennyt ohi vaikka on jo aikuinen.
Oma lapseni kertoi minulle kun oli 16-vuotias, että odottaa lasta. Päätin toimia erilailla kuin äitini ja tuin tytärtäni koko ajan enkä tuominnut. Hän elää lapsen isän kanssa ja heillä menee hyvin, he saivat opsikelut ja työt järjestettyä, autoin heitä siinä ja tuin heitä. Lapsen lapseni on saanut hyvän kodin ja vanhemmat, jotka huolehtivat hänestä ja he ovat kokoajan saaneet tukea ja he oat voineet puhua minulle huolistaa ja kaikista tunteistaan. Se on auttanut heitä myös itse kasvamaan aikuiseksi ja vanhemmiksi. Ottamaan vastuun myös toisesta, ei vain itsestään.
Joten toivoisin nyt teidän ihmisten ymmärtävän, että nämä nuoret kaipaavat tukea ja kannusta eikä tuomitsemista. Heillä on oikein kaikkiin tunteisiin ja minusta he voivat vaikka täällä niitä purkaa jos siitä on apua. Se auttaa heitä olemaan hyviä vanhempia. Vaikka joistakin saattaa tuntua, että typerää kun lapset tekevät lapsia niin vahinkoja voi sattua kaikille, jopa näin isoja, jokainen tietää että MIKÄÄN ehkäisy ei ole 100% ja seksuaaliset halut heräävät jo tosi nuorina ja heitä kuuluu tukea ja neuvoa, ei kieltää ja huutaa, koska kaikkihan me tiedetää, että jos vanhemmat kieltävät jotakin, he tekevät sen varmasti. En tarkoita, että meidän tulee sanoa lapsille "harrasta seksiä" vaan jos he sitä tekevät ja tuntevat että ovat valmiita, siitä pitäisi keskutella ja käydä niitä asioita yhdessä läpi, mikä myös auttaa ehkäisyn hoitamisessa!
Pikkusiskoni sai lapsen kun oli 15-vuotias. Todella nuori, vielä lapsi itsekkin. Äitini suuttui, haukkui, tuomitsi, ei antanut mitään tukea vaan haukkui ja halveksui. Hän heitti sisareni kotoa pois. Minä yritin vähän tukea, olin ainoa. Kaikki muut tuomitsi ja hylkäsi. Tuttua teiniäidille vai? Mutta miten lapsi itsekkään pystyy kasvamaan äidiksi, ottaamaan vastuuta, pysyä järjissään koko tilanteessa jos häntä vain halveksutaan eikä saa tukea?? Tarina päättyi siihen, että hän yritti kasvaa samalla itse ja kasvattaa lasta ja yrittää selvitä yksin sen kaiken. Hän masentui kun lapsi oli muutaman kuukauden, otti takaisin nuoruuttaan ja lapsi oli paljon "kavereilla" hoidossa. Äitini ei viitsinyt auttaa mitenkään, eikä minullakaan resurssit kunnolla riittänyt. Lopputulos oli, että lapsi joutui monesti olemaan yökylissä ja isäpuolet vaihtuivat. Se tietysti heijastuu lapsen käytökseen ja hän onkin aika vilkas ja teininä hän juo ja poikaystävät vaihtuvat ja elää vähän riehakasta elämää (siis normaalia menevämpää). Ilmeisesti hänellä on myös jotai huumekokeiluja ym.Eikä tämä bilevaihe ole mennyt ohi vaikka on jo aikuinen.
Oma lapseni kertoi minulle kun oli 16-vuotias, että odottaa lasta. Päätin toimia erilailla kuin äitini ja tuin tytärtäni koko ajan enkä tuominnut. Hän elää lapsen isän kanssa ja heillä menee hyvin, he saivat opsikelut ja työt järjestettyä, autoin heitä siinä ja tuin heitä. Lapsen lapseni on saanut hyvän kodin ja vanhemmat, jotka huolehtivat hänestä ja he ovat kokoajan saaneet tukea ja he oat voineet puhua minulle huolistaa ja kaikista tunteistaan. Se on auttanut heitä myös itse kasvamaan aikuiseksi ja vanhemmiksi. Ottamaan vastuun myös toisesta, ei vain itsestään.
Joten toivoisin nyt teidän ihmisten ymmärtävän, että nämä nuoret kaipaavat tukea ja kannusta eikä tuomitsemista. Heillä on oikein kaikkiin tunteisiin ja minusta he voivat vaikka täällä niitä purkaa jos siitä on apua. Se auttaa heitä olemaan hyviä vanhempia. Vaikka joistakin saattaa tuntua, että typerää kun lapset tekevät lapsia niin vahinkoja voi sattua kaikille, jopa näin isoja, jokainen tietää että MIKÄÄN ehkäisy ei ole 100% ja seksuaaliset halut heräävät jo tosi nuorina ja heitä kuuluu tukea ja neuvoa, ei kieltää ja huutaa, koska kaikkihan me tiedetää, että jos vanhemmat kieltävät jotakin, he tekevät sen varmasti. En tarkoita, että meidän tulee sanoa lapsille "harrasta seksiä" vaan jos he sitä tekevät ja tuntevat että ovat valmiita, siitä pitäisi keskutella ja käydä niitä asioita yhdessä läpi, mikä myös auttaa ehkäisyn hoitamisessa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa todella hyvä teksti!!!!
Miksi tukisin yhtäkään teinivanhempaa? Itse ovat ongelmansa aiheuttaneet, kestäköön ne myös itse
Avaus on luultavasti trolli. Aikuinen ei kirjoita noin lapsenomaisesti.
Kuvitellaan nyt kuitenkin hetki, että avaus olisi totta. Leikitään niin.
Sisar oli jo alunperin liian nuori äidiksi. Hänen ei missään nimessä olisi pitänyt leikkiin ryhtyä. Ilmiselvästi isää ei kiinnostanut lapsen tuottamansa jälkeläisen tilanne.
Avaajalla itsellään kävi oman lapsensa kanssa sama tilanne. Noh, ongelmathan periytyvät oikeassa maailmassa juuri näin.
Kirjoittaja on todellisuudessa alaikäinen tyttönen, joka joko on raskaana tai haaveilee raskaudesta ja pelkää saavansa kotoa negatiivista palautetta. Järjen ääni ei ole ihqu...
Hienoa tekstiä, olet aivan oikeassa! Harmittavaa kun kaikki eivät pysty eikä halua sisäistää tuollaista asiaa.
Tuttu tarina. Äitini sai isosiskoni teininä, joutui hylätyksi, mokasi ja lapsi kasvoi isällään. Isosiskoni sai esikoisensa teininä, äitini tuki kokemuksesta ja hienosti ovat pärjänneet. Siskoni poika on samanikäinen kanssani (äitini sai mut lähes 40-vuotiaana) ja nyt ollaan tuon siskoni pojan kanssa vähän yli parikymppisiä. Siskoni poika on oikeasti elämässä pärjäävä ja fiksu kaveri. Itsekin olen, koska äitini oppi virheestään ja vanhempana onnistui kasvatuksessa täysin eri tavoin. Mulla ja miehelläni (jonka äitinsä sai teininä, onnistui kasvatuksessa hyvin äitinsä tuen avulla). Se henkinen tuki tekee paljon, eikä sitä pitäisi ikinä väheksyä. Ei todellakaan ole isovanhempien tehtävä maksella mtn tai hoitaa lapsia tms, vaan vain olla läsnä: jos on paha olla jostain tai ahdistaa jokin, jokin epäilyttää ja kaipaa neuvoja, niin tiedän voivani aina soittaa äidilleni. Soitan myös, kun lasten kanssa tapahtuu jotain tosi hienoa tai oppivat uutta, koska on helppo jakaa asiat jonkun sellaisen kanssa, joka ne on itsekin joskus kokenut ja joka niitä oikeasti arvostaa. Viime vuoden aikana monet ystäväni ovat tulleet äideiksi ja nyt heistä on juttukavereiksi lapsiaiheisiinkin. Teineillä kuitenkin harvemmin on kavereita, joilla jo olisi lapsia ja nimenomaan tämän vuoksi vanhempien kanssa juttelu on tärkeää
Kyllä se ottaa 30 vuotiastakin äitiä koville, jos perhe jostain syystä tuomitsee ja hylkää. Jokainen vanhempi tarvitsee tukea enemmän tai vähemmän, ja teinit tarvitsevat sitä todella paljon.
Ap:n äiti teki elämänsä suurimman ja halveksittavamman mokan, jätti oman alaikäisen lapsensa ja lapsenlapsensa törkeästi heitteille. Ei sellaisesta seuraa mitään kaunista.