Eduskunnan oikeusasiamies on kehottanut Pääesikuntaa selvittämään uskonnon ja omantunnon vapauden käytännön toteuttamista ja kehittämistä Puolustusvoimissa. Asiasta on jo aiemmin käyty kanteluiden pohjalta kirjeenvaihtoa oikeusasiamiehen ja Pääesikunnan välillä.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyysi 28.12.2010 tekemässään päätöksessä Pääesikuntaa toimittamaan 31.5.2011 mennessä selvityksen erityisesti Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevien kohtien tulkinnasta ja tarkoituksesta sekä yleisemminkin siitä, mihin uskonnonvapautta edistäviin toimenpiteisiin hänen esittämänsä arviot ovat antaneet mahdollisesti aihetta.
Apulaisoikeusasiamies saattoi samalla Pääesikunnan tietoon käsityksensä puolustusvoimien kirkollista työtä koskevan ohjeistuksen ja käytännön nykytilasta ja erityisesti siitä, ettei perustuslaissa taattua negatiivista uskonnonvapautta ole selvitysten perusteella kaikilta osin tuotu esiin riittävän selkeästi.
Ohjeistus ja käytäntö olivat saadun selvityksen ja myös tarkastuksilla tehtyjen havaintojen perusteella jossain määrin tulkinnanvaraista ja epäyhtenäistä. Tarkempaa selvitystä ei ole esitetty siitä, mitkä osat kirkollisesta työstä ovat katsottavissa perustuslain 11 §:ssä tarkoitetuksi uskonnon harjoittamiseksi.
Missään kohdin ei ole nimenomaan tuotu esiin, että myös kirkkoon kuuluvilla olisi oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslain mukaanhan kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen omantuntonsa vastaisesti, ja jäsenyys kirkossa ei määritä kenenkään omaatuntoa eikä oikeuta määräämistä uskonnon harjoittamiseen.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyysi 28.12.2010 tekemässään päätöksessä Pääesikuntaa toimittamaan 31.5.2011 mennessä selvityksen erityisesti Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevien kohtien tulkinnasta ja tarkoituksesta sekä yleisemminkin siitä, mihin uskonnonvapautta edistäviin toimenpiteisiin hänen esittämänsä arviot ovat antaneet mahdollisesti aihetta.
Apulaisoikeusasiamies saattoi samalla Pääesikunnan tietoon käsityksensä puolustusvoimien kirkollista työtä koskevan ohjeistuksen ja käytännön nykytilasta ja erityisesti siitä, ettei perustuslaissa taattua negatiivista uskonnonvapautta ole selvitysten perusteella kaikilta osin tuotu esiin riittävän selkeästi.
Ohjeistus ja käytäntö olivat saadun selvityksen ja myös tarkastuksilla tehtyjen havaintojen perusteella jossain määrin tulkinnanvaraista ja epäyhtenäistä. Tarkempaa selvitystä ei ole esitetty siitä, mitkä osat kirkollisesta työstä ovat katsottavissa perustuslain 11 §:ssä tarkoitetuksi uskonnon harjoittamiseksi.
Missään kohdin ei ole nimenomaan tuotu esiin, että myös kirkkoon kuuluvilla olisi oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslain mukaanhan kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen omantuntonsa vastaisesti, ja jäsenyys kirkossa ei määritä kenenkään omaatuntoa eikä oikeuta määräämistä uskonnon harjoittamiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alla Yleisestä palveluohjesäännöstä muutamia yhdenvertaisen kohtelun sekä uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisia kohtia ja kommentejani niihin:
”Kenttähartaus
414. Katselmuksen jälkeen pidettävässä kenttähartaudessa on yleensä hymni, rukoukseen soitto, papin puhe ja rukous, virsi sekä rukouksen päätössoitto. Paraatin komentaja komentaa rukoukseen soiton jälkeen LAKKI - PÄÄSTÄ, LEPO. Kehotussanalla RUKOILKAAMME tehdään rukousasento ja päätössanalla AAMEN tehdään lepo. Paraatin komentaja komentaa rukouksen päätössoiton jälkeen LAKKI - PÄÄHÄN, LEPO.
415. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla on oikeus osallistua paraatikatselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen ja he tekevät RUKOILKAAMME kehotussanalla asennon. Osallistuessaan kenttähartauteen he menettelevät Sulkeisjärjestysohjesäännön mukaisesti Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta.”
Kommentti: Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla tulee olla oikeus osallistua paraatikatselmukseen ilman että siihen kuuluu kenttähartautta. Kohta ”Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta.” on voimakkaasti syrjivä ja ristiriidassa kohdan 77 kanssa uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen osalta.
Toinen kommentti: Perustuslain mukaan kirkkoon kuuluvienkaan ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen, mutta armeija ja Yleinen palveluhjesääntö ei mitenkään kunnioita ja tuo esiin tätä oikeutta.
”9.2 Sotilasvalan vannominen ja sotilasvakuutuksen antaminen
429. Ennen sotilasvalan vannomista tai sotilasvakuutuksen antamista asevelvollisille on selvitettävä sotilaan velvollisuuksia ja oikeuksia sekä opetettava heidät ymmärtämään valan ja vakuutuksen merkitys ja ero.”
Kommentti: Tässä ohjesäänössä voisi lyhyesti luonnehtia sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan eroa toteamalla, että sotilasvakuutus on uskonnoton ja sotilasvala on uskonnollinen (kristillinen). Merkkinä yhdenvertaisesta asemasta voisi pitää vaihtoehtojen esittämistä aakkosjärjstyksessä. Valan nostaminen vakutuksen edelle on merkki tosiasiallisesta valan suosimisesta ja vakuutuksen syrjimisestä.
”Sotilasvakuutus
443. Sotilasvakuutuksen antavat ne alokkaat, jotka ovat valinneet vakuutuksen valan sijasta. Sotilasvakuutus annetaan erillisessä tilaisuudessa, yleensä siten, että siihen osallistuvilla henkilöillä on mahdollisuus seurata valatilaisuutta ja osallistua ohimarssiin.#”
Kommentti: Sotilasvakuutuksen antajille suotu mahdollisuus osallistua ohimarssiin on selvästi parempi kohta kuin kohdan 415 räikeä syrjivyys, mutta silti voi kriittisesti kysyä miksi ohimarssiin osallistumiseen kytketään mahdollisuus - ja samalla välttämättömyys - seurata uskonnollista valatilaisuutta. Sen sijaan sotilasvalan antajille ei ohjesäännön mukaan järjestetä mahdollisuutta seurata sotilasvakuutuksen antamista.
”9.3 Jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet
446. Evankelisluterilaisia ja ortodoksisia jumalanpalveluksia sekä hartaustilaisuuksia järjestetään osana palvelusohjelmaa. Niiden sisältö ja järjestelyt määräytyvät olosuhteiden mukaan.
447. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla sotilailla on oikeus osallistua jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin. Niille, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi osallistu jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin, on järjestettävä ohjattua elämänkatsomustietoon tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa.”
Kommentti: Kohdassa 446 tulisi todeta, että uskonnon harjoittamiseen osallistumisen tulee olla vapaehtoisuutta, että pelkästään kirkon jäsenyys ei voi velvoittaa uskonnon harjoittamiseen.
Kohdassa 447 mainittu ohjauttu elämänkatsomustietoon ja etiikkaa liittyvä ohjelma on ilmesesti selvä edistysaskel esimerkiksi taannoin käytettyyn siivouspalveluun tai perunateatteriin verrattuna. Kuitenkin kohdassa ensimmäisenä mainittu lause korostaa ev.lut. ja ort. uskonnon harjoittamiseen osallistumista kyseisiin kirkkoihin kuulumattomille sillä tavalla, että sen voi käsittää ja esittää jopa suosituksena Käytännössä monissa joukko-osastoissa asia ilmeisesti esitetäänkin suosituksena niin, että kirkkoihin kuulumattomille tulee sosiaalista ja jopa sotilaallista painetta osallistua uskonon harjoittamiseen joukon mukana ja suuri osa heistä katsookin parhaaksi osallistua ollakseen herättämättä kiusallista huomiota mutta tosiasiallisesti vastentahtoisesti.
Onko jollakin ajankohtaisia esimerkkejä tai kommentteja tästä aiheesta?