Kävin ensiapu kursin ja meitä koulutettiin myös kertomalla shokin oireista ja mitä ihmiselle silloin tapahtuu. Kouluttaja kertoi että osa shokin oireista tulee myös paniikkikohtauksessa, mutta aina lievempinä. Se nyt tietenkin on ihan tapaus kohtaista. Itseäni on helpottanut se kun nyt tiedän mitä elimistössäni tapahtuu saadessai kohtauksen ja se on osaltaan helpottanut kohtauksia. Haluan siksi jakaa tietoani, josko joku saisi myös edes vähän helpotusta.
Eli joku saa aikaan aivoissa mantelitukkeelle hälytyksen. Normaalisti, jos mitään ei ole hätänä se rauhoittuu, mutta paniikkikohtauksessa se käyttäytyy poikkeavasti. Syytä ei vielä tiedetä. Eli se nyt kuitenkin tekee hermostolle hälytyksen ja hermosto käynnistyy.
Ensin se hermosto pysäyttää ruoansulatuksen eli voi tulla maha kipeäksi. Sitten tulee kauhea adrenaaliruiske, mikä saa sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään. Sitten se voi juoksuttaa vessassa joko useammalla pissalla tai paksummalla =) Jossain vaiheessa tulee sisäiset verensiirrot eli elimistö siirtää verta sisäelimille ja lihaksille iholta, jotta selviäisimme hätä tilanteessa.. Itseäni ainakin palelee silloin ihan pirusti. Ei täkki ja viltti ja villahousut riitä. Voi myös olla kummallinen kylmä ja kuuma, eikä tiedä kumpaa on. Sitten hengittää liikaa eli tulee myös puutumiset ja muut hyperventilaation oireet. Tämän kohtauksen kokonaisuuden voimakkuus ja kesto riippuu siitä kuinka itse säikähtää näitä oireita ja näin ylläpitää kohtausta. Jos saamme pois sen" apua mitä mulle tapahtuu, kuolenko- fiiliksen", jää kohtauksen voimakkuus vähäisemmäksi. Kun tulee oireet, ei tarvitse enää ihmetellä, vaan tietää sanoa itselle joo se hermosto taas käynnistelee itsekseen, että ei ole mitään oikeata hätää tms. sietää vain nämä oireet... niissä onkin sitten sietämistä. ja muistaa hengittää peiton läpi tai paperipussiin. Tällätavoin itse hallitsen omia kohtauksiani. Välillä mietin, kuin seuraisi pesukoneen ohjemien vaihtumista huuhtelusta linkoukseen, että jaa, nyt sitten juostaan pissalla ja palellaan. Pahin terä kohtauksesta on hävinnyt, enkä kärsi enää arjessa tulevan kohtauksen pelosta, sillä tiedän ettei se ole vaarallista. Kyllä se silti raskasta on. Nytkin valvon vielä kello 04.19. Tiedän ettei kaikilla ole näin yksinkertaista, mutta kerroin omasta kokemuksestani. Nuorena sain todella pahoja kohtauksia itsekkin. Luulin kuolevani ja tulevani ainakin hulluksi sillä hetkellä. Ahdistus kesti päiviä.
Ahdistus on vaikeampi työstää, mutta sain sekin loppumaan tälläviikolla ensimmäisen kerran. Mieheni oli läsnä ja tuki minua henkisesti. Mietin ahdistustani ja annoin tunteen tulla. Käsittelin ja hyväksyin sen verraten sitä suruun ja se meni pois. Olin tästä niin iloinen. Aina ei ole hyvin joten jos nyt näin positiivisiin tunteeseen lopetan ja yritän mennä nukkumaan.
Eli joku saa aikaan aivoissa mantelitukkeelle hälytyksen. Normaalisti, jos mitään ei ole hätänä se rauhoittuu, mutta paniikkikohtauksessa se käyttäytyy poikkeavasti. Syytä ei vielä tiedetä. Eli se nyt kuitenkin tekee hermostolle hälytyksen ja hermosto käynnistyy.
Ensin se hermosto pysäyttää ruoansulatuksen eli voi tulla maha kipeäksi. Sitten tulee kauhea adrenaaliruiske, mikä saa sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään. Sitten se voi juoksuttaa vessassa joko useammalla pissalla tai paksummalla =) Jossain vaiheessa tulee sisäiset verensiirrot eli elimistö siirtää verta sisäelimille ja lihaksille iholta, jotta selviäisimme hätä tilanteessa.. Itseäni ainakin palelee silloin ihan pirusti. Ei täkki ja viltti ja villahousut riitä. Voi myös olla kummallinen kylmä ja kuuma, eikä tiedä kumpaa on. Sitten hengittää liikaa eli tulee myös puutumiset ja muut hyperventilaation oireet. Tämän kohtauksen kokonaisuuden voimakkuus ja kesto riippuu siitä kuinka itse säikähtää näitä oireita ja näin ylläpitää kohtausta. Jos saamme pois sen" apua mitä mulle tapahtuu, kuolenko- fiiliksen", jää kohtauksen voimakkuus vähäisemmäksi. Kun tulee oireet, ei tarvitse enää ihmetellä, vaan tietää sanoa itselle joo se hermosto taas käynnistelee itsekseen, että ei ole mitään oikeata hätää tms. sietää vain nämä oireet... niissä onkin sitten sietämistä. ja muistaa hengittää peiton läpi tai paperipussiin. Tällätavoin itse hallitsen omia kohtauksiani. Välillä mietin, kuin seuraisi pesukoneen ohjemien vaihtumista huuhtelusta linkoukseen, että jaa, nyt sitten juostaan pissalla ja palellaan. Pahin terä kohtauksesta on hävinnyt, enkä kärsi enää arjessa tulevan kohtauksen pelosta, sillä tiedän ettei se ole vaarallista. Kyllä se silti raskasta on. Nytkin valvon vielä kello 04.19. Tiedän ettei kaikilla ole näin yksinkertaista, mutta kerroin omasta kokemuksestani. Nuorena sain todella pahoja kohtauksia itsekkin. Luulin kuolevani ja tulevani ainakin hulluksi sillä hetkellä. Ahdistus kesti päiviä.
Ahdistus on vaikeampi työstää, mutta sain sekin loppumaan tälläviikolla ensimmäisen kerran. Mieheni oli läsnä ja tuki minua henkisesti. Mietin ahdistustani ja annoin tunteen tulla. Käsittelin ja hyväksyin sen verraten sitä suruun ja se meni pois. Olin tästä niin iloinen. Aina ei ole hyvin joten jos nyt näin positiivisiin tunteeseen lopetan ja yritän mennä nukkumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitoksia tästä! Itsekin kävin ensiapukurssin ja mietin kuinka paniikkioireet saattavatkaan olla (lievän) shokin kaltaisia. Hyviä vinkkejä kohtauksien hillitsemiseksi. Paperipussimenetelmää en enää muistanutkaan, vaikka joskus sen joltain kuulinkin. Kiitoksia ja kiva kun jaoit oivalluksesi!