Ujoutta vai estynyt persoonallisuushäiriö?

Niin, luin siis eilen vasta ensimmäistä kertaa erilaisista persoonallisuushäiriöistä tarkemmin, ja teinpä pari testiäkin. Tuo estynyt personallisuushäiriö kuulosti hyvin tutulta ja testien tuloksistakin sain sen kohdalta korkeat pisteet.

Olen aina ajatellut olevani vain ujo ja hiljainen, mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään voiko tämä edes olla pelkkää ujoutta. Musta tuntuu oikeasti kuin olisin ihan estynyt. En yksinkertaisesti vain OSAA puhua ihmisille..
Itsetuntokin on hyvin alhaalla, suurimman osan ajasta koen olevani aivan täysi nolla. Sosiaaliset tilanteet muutenkin jännittävät (esim. kaupassa käynti), mutta muutaman kuukauden lääkityksen jälkeen (Optipar) tilanne sen suhteen kuitenkin on tasoittunut..

Mutta siis tämä varsinainen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa...Sitä en vain osaa. Olen ongelmani tiedostanut jo useita vuosia sitten, pakottanut itseäni sellaisiin tilanteisiin ja koittanut siten rohkaistua, mutta ei auta. Musta tuntuu, että jonkun täytyisi oikein opettaa mulle henkilökohtaisesti kuinka jutela muille, osallistua keskusteluihin jne.

No joo, pahoitteluni sekavasta tekstistä, kirjoitin tämän kauheassa kiireessä.
Tarkoitukseni oli kuitenkin kysyä, että osaako kukaan vetää minkäänlaista rajaa sille, milloin on kyse ujoudesta ja milloin tästä estyneestä persoonallisuushäiriöstä?
0321
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


saparosika kirjoitti:

Niin, luin siis eilen vasta ensimmäistä kertaa erilaisista persoonallisuushäiriöistä tarkemmin, ja teinpä pari testiäkin. Tuo estynyt personallisuushäiriö kuulosti hyvin tutulta ja testien tuloksistakin sain sen kohdalta korkeat pisteet.

Olen aina ajatellut olevani vain ujo ja hiljainen, mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään voiko tämä edes olla pelkkää ujoutta. Musta tuntuu oikeasti kuin olisin ihan estynyt. En yksinkertaisesti vain OSAA puhua ihmisille..
Itsetuntokin on hyvin alhaalla, suurimman osan ajasta koen olevani aivan täysi nolla. Sosiaaliset tilanteet muutenkin jännittävät (esim. kaupassa käynti), mutta muutaman kuukauden lääkityksen jälkeen (Optipar) tilanne sen suhteen kuitenkin on tasoittunut..

Mutta siis tämä varsinainen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa...Sitä en vain osaa. Olen ongelmani tiedostanut jo useita vuosia sitten, pakottanut itseäni sellaisiin tilanteisiin ja koittanut siten rohkaistua, mutta ei auta. Musta tuntuu, että jonkun täytyisi oikein opettaa mulle henkilökohtaisesti kuinka jutela muille, osallistua keskusteluihin jne.

No joo, pahoitteluni sekavasta tekstistä, kirjoitin tämän kauheassa kiireessä.
Tarkoitukseni oli kuitenkin kysyä, että osaako kukaan vetää minkäänlaista rajaa sille, milloin on kyse ujoudesta ja milloin tästä estyneestä persoonallisuushäiriöstä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu