unohdan tän koko homman ja alan elää taas. En aio hukata koko elämääni tähän haaveiluun. Maailma on miehiä täynnä, jos ei löydy sun veroista niin sit täytyy tyytyä huonompaan tai alkaa oppia nauttimaan sinkkuelämästä.
Kesällä viimeistään
sit on ihan pakko...
33304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Toi on ihan fiksua laittaa joku selkeä aikaraja. Mulla on sama juttu itsellä.
Ei voi loppuikää haaveilla toteutumattomista unelmista pakko hyväksyä jossain vaiheessa että se toinen ei ollut kiinnostunut. Onhan se surullista huomata jos "vuosisadan rakkaustarina" olikin vain minun kuvitelmaani, mutta ehkä se karu totuus on parempi vaihtoehto kuin ikuinen haaveilu.
Niin..siis nainen minäkin. Oli vaan niin sopiva kirjotus. Tämä epätietoisuus on raastavaa, tiedän sen. Yritetään tukea toisiamme täällä.
aika- ynnä muuta rajoja asetella, mutta tunteet elävät kyllä omaa elämäänsä eivätkä tiedä rajoista mitään, ikävä kyllä.
Itsekin olen jo sata kertaa päättänyt unohtaa erään naisen, mutta ei se vain ole onnistunut. Kun kerran tapaa niin sykähdyttävän ihmisen, ei häntä saa mielestään millään, vaikka kuinka yrittäisi.
Aina hänen olemuksensa nousee silmien eteen, vaikka en ko. ihmistä ole nähnytkään pitkiin aikoihin. Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että hän kulkee muistoissa mukanani sinne viimeiselle rajalle asti, siis vielä useita vuosikymmeniä.
Olen minä yrittänyt "elääkin" ja tutustunut joihinkin naisiin, mutta kun ei kiinnosta sen pitemmälle. Jos ei muutosta tapahdu, elelen yksin ja hänestä haaveillen loppuelämäni. Surullista mutta totta:(
sanat kuin edellisellä, paitsi että olen nainen.
Ja itse asiassaen edes halua unohtaa, koska uskon kaikesta huolimtta, että jossain vaiheessa kuitenkin päädymme yhteen. En hyväksy muita vaihtoehtoja.
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä on ihmisiä hyvinkin eri tianteissa. Oma ikäväni on kestänyt vasta reippaasti alle vuoden, mutta jos on turhaan itkenyt ja ikävöinyt jotain useita vuosia, niin saattaapi olla fiksumpaa yrittää jo unohtaa... En itse osaisi kuvitellakaan kirjoittelevani esim.. tänne kahta vuotta kaipaillen ja haikaillen...
Mä vaan odotan kesää et pääsee pörräilee mopedilla pitkin kartsoi, ei tarvii haaveilla muuta.
Olen valmis laittamaan kaiken peliin, että saan suhteeni takasin ja voin näyttää että pystyn korjaamaan nuo ongelmat. Olisko teillä antaa neuvoja miten saan toisen vakuutettua siitä? olisin maailman onnellisin mies jos saisin tyttöystäväni takaisin...vai olinko
korvike
-juha
i know we would fit in like a puzzle
No sitä minäkin pelkään etten vain pysty unohtamaan sitä miestä vaikka kuinka yrittäisinkin, jotenkin näyttää siltä että näin käy.
Minulla on samankaltainen tilanne, mutta en vaan pysty unohtamaan erästä naista. ja olenkin ajatellut, että se johtuu osittain siitä, koska silloin oli selvästi molemminpuoleista se kiinnostus. Siinä oli kuitenkin erinäisiä syitä, joiden vuoksi silloin mistään ei tullut mitään valmiimpaa...
Joten koska toivo kuitenkin vielä elää, en kai siksi pysty hänestä "luopumaan" tunnetasolla ja siksi hän edelleenkin sitkeästi pysyy mielessäni ja siksi häntä edelleen ikävöin!
No mikset sitten tee mitään sen sun naisen suhteen jos noin voimakkaasti tunnet? Yritä nyt edes hakeutua lähietäisyydelle tai tehdä jokin aloite. Yleensä me naiset ollaan sellaisia (jos siis itse kiinnostunut) ettei miehen tartte edes mitään aloitetta tehdä, kunhan tulee paikalle niin homma hoituu itsekseen. Näin mun kanssani ainakin kävisi jos hänet näkisin jossain.
Mulla on sellainen tarina etten tiedä sen miehen tunteista mitään. Jospa tää kaikki onkin vaan mun kuvitelmaa eikä ikinä johda mihinkään. Kyllä mä hänet haluaisin tavata, edes yhden ainoan kerran jotta näkisin hänen silmänsä.
Kyllä me palstan naiset sua autetaan jos tarviit vinkkejä miten saisit naiseesi yhteyttä neutraalisti jos pelkäät ja arastelet.
Ajattelin noilla aikarajoilla vaan sitä että oishan se aika outoa jos mä vielä viiden vuoden kuluttua täällä hänen peräänsä haikailisin.
Kiitos viestistäsi, se on jotenkin niin hellyyttävän lämminhenkinen ja empaattinen...:) Olen iloinen, että haluaisit auttaa minua saadakseni yhteyden siihen naiseen, mutta valitettavasti en usko, että se tämän palstan kautta mitenkään voisi onnistua. Olen ollut tämän palstan aktiivikäyttäjä jo pari vuotta, tehnyt silloin tällöin aloituksiakin, vastaillut joihinkin viesteihin ja seuraillut palstaa lähes päivittäin tänä aikana.
Se, miksi en kuitenkaan ole edistynyt, johtuu täysin itsestäni. Minulla on joku kumma fiksaatio ajattelutavassani: en juuri mistään hinnasta halua palata menneisyyteen, muuten kuin ajatusten voimalla. En siis jostakin syystä tunnu voivani ottaa yhteyttä ihmiseen, joka on "menneisyyttä". Siksi minun on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta tehdä tässä asiassa mitään konkreettista IRL.
Ehkä minulle riittää se, kun voin kertoa kaikille palstalaisille omasta "Vuosisadan Rakkaustarinastani" , josta olisi oikeasti voinut tulla sellainen.
Jos olet päättänyt ettet aio tehdä mitään niin eihän sille sitten mitään voi. Onhan se surullista, jos vuosisadan rakkaustarina jää vain kirjoitteluksi tänne palstoille. Luulen että sun haaveilusi loppuu siinä vaiheessa kun kohtaat elävässä elämässä sellaisen naisen joka vie sulta jalat alta.
Yleensä ihmiset menevät eteenpäin elämässä sillä tavalla. Haaveilu loppuu kun kohtaa oikean ihmisen jonka kanssa aloittaa oikean suhteen. En mitenkään usko että vuosikymmeniä haikailisit täällä vuosidan rakkaustarinasi perään.
Voin toki olla väärässäkin.
Vielä lisäisin. Tuli mieleen sinun (mies) kirjoituksista myöskin ihan vinkki itselle. Eli jos se mies josta haaveilen onkin samanlainen "palstahaaveilija" joka ei oikeasti ole koskaan ajatellutkaan meille oikeaa kanssakäymistä, niin siinäkin mielessä tuo aikarajan asettaminen haaveilun lopettamiselle on perusteltua.
Pelkään siis että mies ei ikinä halua aloittaa mitään minun kanssani jolloin kaikki tänne kirjoittelu on ollut turhaa haaveilua. Haaveilu joka ei johda oikeaan suhteeseen on taas näin naisnäkökulmasta katsottuna täysin turhaa.
Hmmm...pistipäs miettimään ihan oikeasti..että jos se mun ihastukseni onkin samanlainen. Enpä tullut ajatelleeksi. Kiitos. Nyt täytyy oikeasti miettiä mitä teen tämän asian suhteen.
Lopettaisin heti tänne kirjoittelun ja haaveilun jos saisin tietää että hän ei ikinä halua oikeaa suhdetta kanssani.
Katselen kyllä koko ajan ympärilleni "sillä silmällä", koska olisihan se taas pitkästä aikaa (1 1/2 vuotta) mukava aloittaa kiinteä parisuhde, mutta vaikka suloisia naisia olen joitakin jo tavannutkin, ei yksikään heistä ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin teki hän... Olin jo sen verran pitkään edellisessä parisuhteessa, että tiedän mitä se kaikkineen on. Siksi en hätäile ja voin vaikka olla yksinkin, jos sitä "jalat alta vievää" ei tule vastaan. Sellaista kuin eräs hän, jumalainen nainen...
Onhan se hyvä ettet ota ketään korvikkeeksi. Outoa jos hän on mielessäsi mutta et halua kanssakäymistä hänen kanssaan. Tottakai valinta on sinun.
Ei kukaan nainen tule onnelliseksi parisuhteessa jossa mies haaveilee toisesta naisesta.
Haluan heti sen verran tarkentaa, että tuskin ikinä olen toivonut mitään muuta enemmän, kuin sitä, että pääsisin ikävöintini kohteen kanssa oikeaan suhteeseen IRL!!! En vain itse tunnu pystyväni erinäisistä syistä (lähinnä pään sisällä olevista) johtuen tekemään aloiteta ja ottamaan häneen yhteyttä. Siitä se kiikastaa, ei siitä, etenkö haluaisi...
Kuten sanottua. Kiitän sinua vinkistä. Voihan se olla, että se mun ihastukseni on samanlainen eikä koskaan halua kanssani suhteeseen oikeassa elämässä jolloin tänne kirjoittelu ja täällä haaveilu on ollut täysin turhaa minun kannaltani.
Kun tarkemmin rupean ajattelemaan asioita niin saattaa olla että tämä sinun kirjoituksesi ratkaisi tämän minun elämäni suunnan. Eli hän ei ikinä ota minuun yhteyttä jos on samanlainen kuin sinä jolloin minun tulisi luopua haaveilusta ja ryhtyä elämään oikeaa elämää jossain muualla.
Kiitos vielä kerran sinulle. Sait silmäni avautumaan. En tiedä miksi ihastunut mies ei halua ottaa naiseen yhteyttä mutta näin naisnäkökulmasta katsottuna se näyttää siltä että mies ei ole kiinnostunut jolloin naisen on tietenkin syytä jatkaa elämäänsä ja luopumalla kyseisestä miehestä haavelusta.
Jos tuo täsmäisi minun ihastukseeni, niin heti lopettaisin tänne kirjoittelun ja näiden viestien lukemisen. En halua pilata elämääni virtuaalisuhteessa.
Nyt muuten oikeasti pelästyin tuota vaihtoehtoa. Noin sen täytyy olla. Hän ei ikinä ota yhteyttä. Tätä olen pelännyt kaiken aikaa. Aikaraja täytyy laittaa ja sitten itku ja parku ja unohtaminen. Vaikeaa, mutta pakko tehdä näin.
Kiitos sulle, avasit silmäni.
Tuossa alempana jo toiselle selvitin, mistä on kysymys, niin kopsaan sen tähän:" Haluan heti sen verran tarkentaa, että tuskin ikinä olen toivonut mitään muuta enemmän, kuin sitä, että pääsisin ikävöintini kohteen kanssa oikeaan suhteeseen IRL!!! En vain itse tunnu pystyväni erinäisistä syistä (lähinnä pään sisällä olevista) johtuen tekemään aloiteta ja ottamaan häneen yhteyttä. Siitä se kiikastaa, ei siitä, etenkö haluaisi... "
Jonkun haluaminen on aivan eri asia kuin jonkun saaminen. Jos ei vaan kerta kaikkiaan saa itsestään irti sitä tapaa, miten pääsisi hänen kanssaan suhteeseen, vaikka haluaisikin. Kopsaan vielä oman vastaukseni eräälle toiselle: "Haluan heti sen verran tarkentaa, että tuskin ikinä olen toivonut mitään muuta enemmän, kuin sitä, että pääsisin ikävöintini kohteen kanssa oikeaan suhteeseen IRL!!! En vain itse tunnu pystyväni erinäisistä syistä (lähinnä pään sisällä olevista) johtuen tekemään aloiteta ja ottamaan häneen yhteyttä. Siitä se kiikastaa, ei siitä, etenkö haluaisi... "
Tähän en osaa enää paljonkaan lisätä.
Sinä toki voit jatkaa elämääsi siten, kuin itse katsot parhaaksesi, mutta itse olen jähmettynyt ikuiseen ikävääni häneen...
Kuten sanottua, naisen näkökulmasta on ihan samantekevää miksen kelpaa miehelle seurustelukumppaniksi oikeaan elämään. Enhän minä voi tietää mikä on se syy ettei hän ota yhteyttä minuun. Tulkitsen asian siten etten ole miehen mielestä tarpeeksi kiinnostava. No, ei se minun tuntemani mies elä pitkään ilman naisseuraa joten jos hänestä ei kuulu mitään niin sitten täytyy vaan todeta etten minä ollut tarpeeksi kiinnostava hänen mielestään. Vaikea kuvitella että kyseinen mies olisi yksin syksyllä vielä. Eli joku toinen nainen sitten kiinnosti enemmän, esim. Viimeistään kesän jälkeen tämä asia ratkeaa luonnostaan.
Kyllähän minulle tulee niin paha mieli siitä jos en ikinä kuule hänestä mitään joten kyllähän se itku tulee jo ihan luonnostaan muutenkin. Sitten vain täytyy hyväksyä se etten ole tärkeä hänelle ja poistua ainakin näiltä palstoilta.
Tänne kirjoittelu ilman toiveita elävän elämän suhteesta on turhaa, turhauttavaa ja itsensä kiusaamista. Sellaiseen olotilaan en halua itseäni saattaa. Epätietoisuudessa roikkuminen lienee pahin kauhukuva minkä tiedän. Joka päivä odottaa yhteydenottoa jota ei koskaan kuulu...eihän sellaista voi kestää loputtomiin. Kai siinä tulee niin paha olla että pakko luopua haaveista jossain vaiheessa. Olen nähnyt täällä aika surullisia tarinoita.
Kiitän sinua valaisevista teksteistäsi. Annoit ajattelemisen aihetta.
totean, että luojan kiitos nimimerkki "Voihan niitä" ei voi olla se ikävöinnin ja tunteitteni palon kohde, koska emme tunteneet toisiamme vielä kaksi vuotta sitten :)
En ikinä usko voivani ihastua sellaiseen luuseriin ja vellihousuun, joka ei uskalla suoraa aloitetta tehdä ja joka tyytyy vaan vuosia kestävään ikävään, haikailuun ja nettikirjoitteluun. Siitä oikeastaan tiedänkin, ettei se mies minua halunnut. Olisi vastannut viestiini, jos olisi. Tai ennemminkin ottanut itse ensin yhteyttä... nyt vaan sydäntä paikkailen...
Toivon, että löydät onnesi joko hänen kanssaan, jota nyt ikävöit tai sitten jonkun muun miehen kanssa. Tärkeintä on se, että hän olisi sinulle hyvä, hellä, uskollinen ja ymmärtäväinen. Pitäisi sinua kuin kukkaa kämmenellä, mutta kuitenkin tasaveroisena kumppanina. Saisi sinut tuntemaan itsesi maailman onnellisimmaksi naiseksi ja rakastaisi sinua elämän loppuun asti.
Pitäisi sinua haluttavana ja lämpimästi lähellään myös sitten, kun aika jättäisi jälkensä sinuun. Olisi sinun täyden luottamuksen arvoinen, vaikka vastaan tulisi sinua nuorempia ja kauniimpia. Sinä olisit kuitenkin hänen silmissään ikuisesti paras ja ainoa.
Näin minä ajattelen hänestä...
On se surullista, jos se sinun ihastuksesi ei koskaan saa tietää kauniista ajatuksistasi. Mutta, itsehän päätit!
En tiedä miten minun tarinani etenee. Joku ratkaisu siihen tulee. Toivon tietysti että me saisimme toisemme, mutta olen varautunut siihen ettei hän ikinä ota yhteyttä minuun vaan tosiaan valitsee jonkun toisen naisen. (hän on komea eikä elä pitkään yksin ilman naisseuraa).
Mun täytyy vaan kestää tätä raastavaa epätietoisuutta siihen asti kunnes tulee ratkaisu. 1. hän ottaa yhteyttä 2. minuun sattuu niin paljon että lopetan palstoilla olemisen ja haaveilun 3. saan tietää että miehellä on toinen nainen.
Olen varautunut siihen että olin hänelle pelkkä unelmien kohde ilman konkreettista tavoitetta suhteesta. En ollut tarpeeksi kiinnostava seurustelukumppaniksi. Siitähän se naiselle kertoo jos mies ei ota yhteyttä. Rakastamastaan ihmisestä ei koskaan luovu vapaehtoisesti. Jos miehelle on samantekevää olenko hänen elämässään vaiko en, niin se kertoo kyllä välinpitämättömyydestä.
Tsemppiä meille kaikille. Mutta,sinähän jo päätit ettet ota yhteyttä. Minä vielä haaveilen hänestä. Kiitos vielä kerran valaisevista ajatuksistasi. Olit suureksi avuksi päätöksenteossani, ihan oikeasti.
Olen iloinen, että saatoin olla sinulle avuksi asioiden selkeyttämisessä. Olisin kaikkein onnellisin, jos voisin jotenkin saada kaikki toisiaan ikävöivät ihmiset yhteen ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Omasta kokemuksestani tiedän, kuinka sydäntä raastavaa on ikävöidä ja kaivata sekä elää epävarmuudessa. En haluaisi yhdenkään ihmisen kokevan sitä olotilaa! Miksi se on niin, mikä siinä on niin vaikeaa?
Naiset eivät yleensä tee aloitetta, vain aniharvoin kohdalleni on sellaista sattunut, niin käy vain kapakassa ja humaltuneena. Ja kun en siellä käy kuin harvoin. Silloin kyllä löytyy lähes aina nainen, joka tulee ehdottelemaan.
Miksi en pysty ottamaan yhteyttä häneen, jota rakastan enemmän kuin ketään koskaan? Miksi hän on vain haaveissani, ei arjessani? Rakastan liikaa... se tekee minut toimintakyvyttömäksi hänen suhteen...http://www.youtube.com/watch?v=q_rVmgRThZs
http://www.youtube.com/watch?v=q_rVmgRThZs
No mulle miehet ehdottelevat jatkuvasti mutta en ole kiinnostunut kun haaveilen vain hänestä. Minä en kestä kovin pitkään tätä raastavaa epätietoisuutta. Pian alan uskomaan ettei hän ikinä ota yhteyttä. Sinun juttusi vahvistivat epäilyksiäni siitä että on olemassa miehiä jotka kirjoittelevat nettiin mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Se on naisen kannalta turhaa, satuttaa itseään haaveilemalla miehestä jolle ei tosielämässä kelpaa. Siitähän on kyse aina jos mies ei ota yhteyttä. Minusta tänne kirjoittaminen on turhaa jos ei mitään tapahdu oikeasti.
Sun tarinasi on surullinen esimerkki siitä kuinka kaksi ihmistä on onnettomia. Sinä ja hän. En halua että se mun ihastukseni tekee mulle saman tempun kuin sinä hänelle.
Taidan nyt oikeasti kiristää aikarajaani sun juttujen perusteella. Eli sä kirjoitat tänne suurista tunteistasi joita et ole ikinä ajatellut kertoa hänelle. En tiennyt että sellainen on mahdollista. Nyt tiedän. Alkoi pelottamaan että se mun ihastus on samanlainen. Eli haaskasin aikaani tänne kirjoittamalla. Nyyh.
Olinko hänelle vain virtuaalinen laastarisuhde? Tulee tosi paha olo kun rupeaa ajattelemaan asiaa näin.
Kauniit ja muuten viehättävät naiset varmasti saavatkin jatkuvasti ehdotuksia miehiltä, koska meidän miestenhän kuuluu tehdä se aloite. Itse valitettavasti olen sen verran estynyt, etten juurikaan kykene aloitteellisuuteen, vaikka olisin kuinka kiinnostunut naisesta. Näin se vaan on ja olen jo hyväksynyt tämän "naismaisen" ominaisuuteni. Silti minullakin on naisia riittänyt, mutta nyt ei yli vuoteen, koska juuri sen eniten haluamani suhteen en saa itseäni liikkeelle...:(
Naisminen ominaisuusko? Enpä tiedä tuosta. Itse ajattelen asian käytännöllisesti. Jos et tee aloitetta et saa parhaita naisia ja näin ollen kärvistelet sitten yksin. Kuten tässäkin keskustelussa olemme huomanneet. Mutta, sinähän olit jo päättänyt joten ei voi mitään.
Sait minut ajattelemaan ja se on hieno juttu. Ehkä se mun ihastukseni on sitten samanlainen eikä välitä minusta eikä tee aloittta. Eli olin virtuaalinen laastarisuhde ja ihan turhaan tänne kirjoittelin. Masentava ajatus. Mutta, realistinen vaihtoehto jonka otan huomioon.
Raastava epätietoisuus ei tee hyvää. Tulee paha olla. En haluaisi kirjoittaa tänne yhtään turhaa viestiä.
Tässä kappale joka kertoo asiasta:
http://www.youtube.com/watch?v=maAyfcO-X3k
Voithan itse tehdä sen aloitteen.
Ehkä on parempi sitten niin...välimatkakin kasvaa kesän aikana on helpompi unohtaa...minä en edes enään haaveile.
Kenelläs miehellä ny meni papu nenuun noin pahasti :( voi pientä :)
No se on mukava jos ne haaveilut on noin helppo heittää romukoppaan, oliskin noin helppoa.
kun jokainen viesti ois just teille, voi Herranjestas teitä idioottia.
Sitku mä . Se sitku mä. Helppo siirtää asjoja eteen päin huomenna tai sit yli huomenna mä sit . sitä päivää saa odottaa. Miks ei sit ensi elämässä . Haaveile sinä miehistä näepäivä unia rakastajasta rajusta. Minä ikävissäni mutta en kuitenkaan ole jäännyt haaveilemaan vaan olen todellakin elänyt . sitku ihminen saamaton nahjus