Tämä kuuluisi ehkä tuonne sinkut -palstalle, mutta siellä esiintyvän ilkeilyn ja kaiken maailman markkina-arvoteoreetikkojen takia en viitsi sinne tätä viestiä kirjoittaa. Olen siis nyt 28v mieshenkilö ja ongelmana on seurustelukumppanin, eli tyttöystävän löytyminen, joka tuntuu olevan lujassa. Olen tässä pohtinut, että onkohan mahdollisuuteni heikot löytää pidempiaikainen tyttöystävä, jonka kanssa viihtyisi ja olisi tyytyväinen. Pohtinut olen myös omaa tilannetta, ja sitä, että mistä se voisi kiikastaa. Kokematon en kuitenkaan ole, vaan ihan lyhyitä juttuja on ollut sekä muutamia yhden illan juttujakin. Kaiken puolin, ei pitäisi kovin isoa ongelmaa olla kumppanin löytymisessä, kun ajatellaan tilannettani. Ulkonäköä minulta löytyy, eli olen pitkä (187cm), en ole lihava, vaan paremminkin hoikka, mut ei voi ruipeloksikaan sanoa. Käyn kuntosalilla ja lihaksiakin löytyy. Usemmasti olen saanut kehuja ulkonäöstäni, ja söpöksikin on sanottu. En näytä myöskään epäsiistiltä. Käyn myös tuolla iltaelämässäkin silloin tällöin.
Yhtä syytä sinkkuuteeni olen pohtinut, että kun jotkuthan löytävät kumppaninsa kaveri tai tuttavapiiristä, mutta minulla ei oikein sellaista piiriä ole, jossa voisi naisia tavata, kun kaveripiiri on tällä hetkellä aika suppea. Joskaan se ei poissuljettu mahdollisuus ole, mutta aika epätodennäköiseltä se tuntuu, kun yksikin hyvä kaveri ei nykyisin lähde edes juuri mihinkään. Iltaelämässä käydessäni, aina olen saanut tanssia naisten kanssa, jos olen tanssipaikalla ollut, eikä yökerhoissakaan ole ollut useinkaan ongelmaa päästä tanssimaan, illan viimeisiä hitaitakaan. Mutta kuitenkin tuntuu, että ei tuolta baareista tahdo mitään pidempiaikaisempaa löytää, ja niin ovat sanoneet aika monet muutkin. Nettideiteillä olen ollut ja olen vieläkin, mutta ei se tahdo tärpätä sieltäkään. Nettideitit tuntuvat välillä ajanhaaskaukselta, kun siellä se meininkikin on vähän sellainen omituinen. Monet ihmiset ovat siellä hyvin kylmiä, eivätkä monestikaan vaivaudu edes vastaamaan jos yhteyttä yrittää ottaa. Nettideiteissä saa muutenkin näin kuvainnollisesti käydä melko pitkän seulan läpi, että ne johonkin johtavat, ja natsaavatko vielä sittenkään. Sellainen on turhauttavaa. Olen myös vähän ujo ottamaan kontaktia, mut en usko että se on päällimmäisin syy, kun en kuitenkaan ole pahimpia ujoja.
Näitä kun ajattelee, että kun baareista ja iltaelämästä ei tahdo löytyä, eikä nettideiteistä senkään vertaa, ja tuttavapiirissäkin aika epätodennäköistä, niin pistää ajattelemaan, että onkohan mahdollisuuteni heikot? Kun ajattelee sitten että kuinka paljon nuorilla ja nuorilla aikuisilla seurustelukumppaneita on, ja kun noita nuoria rakastuneen näköisiä pareja tuolla näkee, niin kyllä se vähän ihmetyttää että mistä ne niitä kaivavat? Vai onko se näin, että niillä on vähän paremmat kortit käytössä? Pitäisiköhän sitä olla joku paljon sosiaalista statusta omaava, vähän koviksen oloinen tatuoitu supliikkimies, tai jossain lajissa hyvin menestyvä, jotta nuoret naiset kiinnostuisivat. Tatuoinnin ottamista olen suunnitellut, et jos se vähän itsevarmuutta antaisi, mut en ole vielä aikaiseks saanut. Tällä hetkellä on vain korvis toisessa korvassa. Näiden rakastuneiden parien näkeminen etenkin kesäisin, aiheuttaa minussa kateutta ja katkeruutta, ja sitä aina ajattelee, että miksi aina jään tuosta paitsi. Haluaisin todellakin kovasti, että minullakin olisi joku jota rakastaa ja osoittaa tykkäävänsä, ja sen puute ei tunnu aina kivalle. Olisi nytkin kiva löytää joku, kun kesäkin tulee. Kaikesta huolimatta en ole luovuttanut, enkä periksi antanut, ja toiveikkaana olen pysynyt tämän asian suhteen.
Yhtä syytä sinkkuuteeni olen pohtinut, että kun jotkuthan löytävät kumppaninsa kaveri tai tuttavapiiristä, mutta minulla ei oikein sellaista piiriä ole, jossa voisi naisia tavata, kun kaveripiiri on tällä hetkellä aika suppea. Joskaan se ei poissuljettu mahdollisuus ole, mutta aika epätodennäköiseltä se tuntuu, kun yksikin hyvä kaveri ei nykyisin lähde edes juuri mihinkään. Iltaelämässä käydessäni, aina olen saanut tanssia naisten kanssa, jos olen tanssipaikalla ollut, eikä yökerhoissakaan ole ollut useinkaan ongelmaa päästä tanssimaan, illan viimeisiä hitaitakaan. Mutta kuitenkin tuntuu, että ei tuolta baareista tahdo mitään pidempiaikaisempaa löytää, ja niin ovat sanoneet aika monet muutkin. Nettideiteillä olen ollut ja olen vieläkin, mutta ei se tahdo tärpätä sieltäkään. Nettideitit tuntuvat välillä ajanhaaskaukselta, kun siellä se meininkikin on vähän sellainen omituinen. Monet ihmiset ovat siellä hyvin kylmiä, eivätkä monestikaan vaivaudu edes vastaamaan jos yhteyttä yrittää ottaa. Nettideiteissä saa muutenkin näin kuvainnollisesti käydä melko pitkän seulan läpi, että ne johonkin johtavat, ja natsaavatko vielä sittenkään. Sellainen on turhauttavaa. Olen myös vähän ujo ottamaan kontaktia, mut en usko että se on päällimmäisin syy, kun en kuitenkaan ole pahimpia ujoja.
Näitä kun ajattelee, että kun baareista ja iltaelämästä ei tahdo löytyä, eikä nettideiteistä senkään vertaa, ja tuttavapiirissäkin aika epätodennäköistä, niin pistää ajattelemaan, että onkohan mahdollisuuteni heikot? Kun ajattelee sitten että kuinka paljon nuorilla ja nuorilla aikuisilla seurustelukumppaneita on, ja kun noita nuoria rakastuneen näköisiä pareja tuolla näkee, niin kyllä se vähän ihmetyttää että mistä ne niitä kaivavat? Vai onko se näin, että niillä on vähän paremmat kortit käytössä? Pitäisiköhän sitä olla joku paljon sosiaalista statusta omaava, vähän koviksen oloinen tatuoitu supliikkimies, tai jossain lajissa hyvin menestyvä, jotta nuoret naiset kiinnostuisivat. Tatuoinnin ottamista olen suunnitellut, et jos se vähän itsevarmuutta antaisi, mut en ole vielä aikaiseks saanut. Tällä hetkellä on vain korvis toisessa korvassa. Näiden rakastuneiden parien näkeminen etenkin kesäisin, aiheuttaa minussa kateutta ja katkeruutta, ja sitä aina ajattelee, että miksi aina jään tuosta paitsi. Haluaisin todellakin kovasti, että minullakin olisi joku jota rakastaa ja osoittaa tykkäävänsä, ja sen puute ei tunnu aina kivalle. Olisi nytkin kiva löytää joku, kun kesäkin tulee. Kaikesta huolimatta en ole luovuttanut, enkä periksi antanut, ja toiveikkaana olen pysynyt tämän asian suhteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eiköhän se sieltä tule kun ei kerran suurempia ongelmia ole...
Naisen näkökulmaa ja kokemusta.
Olen 35vee ja noin puoli vuotta sitten avomieheni halusi erota. Olimme yhdessä yli 6v, joten tämä sinkkuilu tuntuu oudolta, etenkin tässä iässä. Vielä silloin kun tapasin exäni, olin hyvännäköinen nuori nainen, vaikka itse sanonkin. Mutta silti oli vaikeaa tavata sitä oikeaa. Mullakaan ei ollu suuria kaveripiirejä tms. Baareissa tutustui vain pölvästeihin, vaikka ei mulla mitään kreikkalais-jumala-vaatimuksia ollutkaan. Uskon, että ainakin miehet jostaki syystä PELKÄÄ kauniita naisia. Tuli mieleen, että ehkä sinunkin tapauksessa on samasta kyse, olet liian komea. Tytöt ajattelevat että olet varmastikin varattu tms, liian hyvä hänelle.
Lopulta sitten tapasin exäni kavereiden kautta. Ja minun tapauksessani ainakin mä osittain tyydyin siihen mitä oli saatavilla. Mä mielummin elin suhteessa 80% onnellisena kuin yksin.
Nyt markkina-arvoni on jo romahtanut: sairastuin psyykkisesti ja jouduin pois työelämästä, lihoin reilusti syvän masennuksen kourissa ja vanhenin vuosi vuodelta. Lopulta avomieheni muutti mielensä ja ilmoitti sittenkin haluavansa lapsia, minä en ole koskaan halunnut. Se oli sitten sen tarun loppu.
En ole ruma tai reilusti ylipainoinen, mutta haasteita riittää ihmissuhteen aloittamiselle. Ennakkoluulot mielenterveys-kuntoutujista istuvat vieläkin tiukassa - ala siinä sitten tutustumaan toiseen. Väliaikaisella eläkkeellä eli kuntoutustuella ei matkustella tai tuhlailla. Tulevaisuus on avoin. Vaikea fyysinenkin sairaus on tässä matkakumppanina. Ulkoapäin ei kukaan kuitenkaan arvaisi mitään näistä jutuistani.
Mitä siis sinulle sanoisin. Ainakin sen, että älä vain menetä toivoasi - olet komea nuori mies ja vaikutti siltä että aivosolusikin pelaavat! Ehkä vain rohkeammin jutulle muuallakin kuin baareissa, katsastaa vain ensin ettei ole sormusta. Vaikea sanoa mitään mullistavia ideoita kun itsekin ihmettelen mistä vielä löytäisin ukkelin.
Mutta tsemppiä paljon sinulle, et sinä tuollaisella motivaatiolla ainakaan vanhaksipojaksi tule jäämään! Ja kesä tulossa!