Luin tänää aamul dösäs metro-lehden ja huomasin äkkiseltää sivua kääntäessäni jotain tuommoista. Pitääkö tämä paikkaansa vai luinko väärin?
Olen tämmönen ujohko ihminen joka ei koskaan puhu enkä halua oikein joutua sosiaalisiin tilanteisiin. Mua on kiusattu päiväkodista ysiluokkaan asti, olen siis nyt amiksen ekalla vuodella. Kouluun mentessä jos dösässä joka riviltä on paikka viety niin en mene viereen kuten muut tekevät ja katsovat hölmistyneenä kun seisoskelen lastenvaunutilassa ja ootan että rivi vapautuisi. Jos joku sattumaltakin puhuu, vastaan aina äkkiseltään "ahaa, ok" ja lähen melkeen kuin juosten karkuun paikalta.
Voiko tätä hallita mitenkää lääkkeillä tai jollain muulla? Haluisin kerranki elämässäni jonkun kaverin jonka kaa jutella, mut en vaan halua koska pelkään tyriväni kaverisuhteen olemalla tylsä.
Olen tämmönen ujohko ihminen joka ei koskaan puhu enkä halua oikein joutua sosiaalisiin tilanteisiin. Mua on kiusattu päiväkodista ysiluokkaan asti, olen siis nyt amiksen ekalla vuodella. Kouluun mentessä jos dösässä joka riviltä on paikka viety niin en mene viereen kuten muut tekevät ja katsovat hölmistyneenä kun seisoskelen lastenvaunutilassa ja ootan että rivi vapautuisi. Jos joku sattumaltakin puhuu, vastaan aina äkkiseltään "ahaa, ok" ja lähen melkeen kuin juosten karkuun paikalta.
Voiko tätä hallita mitenkää lääkkeillä tai jollain muulla? Haluisin kerranki elämässäni jonkun kaverin jonka kaa jutella, mut en vaan halua koska pelkään tyriväni kaverisuhteen olemalla tylsä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei.
Kerro enemmän. Tuleeko sinulle jännitysoireita ihmisten seurassa (punasteletko, vapiseeko ääni, vapiseeko kädet) ja häiritseekö se? Estääkö oireet sosiaalista rohkeuttasi? Vai onko niin, että olet enemmän mielensisäisesti kriittinen itseäsi kohtaan ja kynnys sanoa mitään nousee kohtuuttoman korkeaksi?
Minäkin olen ollut ihan hirveän ujo lapsena, nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin. Olin myös koulukiusattu leikkikoulusta lukioon asti. Ujous on helpottanut huomattavasti. Uskallan sanoa ja tehdä sen mitä haluan.
Lääkitys voi auttaa, mutta pelkkään lääkitykseen on ehkä sääli tukeutua. Lääkitys olisi jotakin propral-tyyppistä (poistaa niitä fyysisiä oireita eli esim. auttaa punastujaa) tai jotakin rauhoittavaa, joka tekee rennomman ja jotenkin huolettomamman olon sosiaalisiin tilanteisiin. Ellei sosiaalinen varmuutesi lääkkeiden avula muutu ja kasva, on riippuvuuteen jäämisen vaara olemassa. Lääkitys voi muuttaa pysyvämmin tilannetta sillä tavoin, että saisit hyviä kokemuksia ja ne kannustaisivat eteenpäin ja rohkeus lisääntyy. Riittävästi hyvää kokemusta tarustalla lääkityksen voisi sitten jättää pois.