Koko päivä mennyt itkemiseen

Kaikki siis sai alkunsa tämän vuoden alussa kun tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän on ehdottomasti kauneinta mitä olen eläessäni nähnyt, ja on vähän niinkin täydellinen, etten oikein ottanut häntä tosissani alkuun. Pidin häntä pelimiehenä. Jotenkin kuitenkin päädyimme heti samaisena iltana harrastamaan seksiä hänen luonaan (alkoholilla oli osuutta asiaan, en olisi muuten varmasti suostunut), ja aamulla minulla oli hyvin outo olo, koska en harrasta yhden yön juttuja. Mies käyttäytyi kuitenkin normaalisti ja halusi tavata minut vielä jatkossa. Hieman epäröiden suostuin. Ihmeellistä on, että hän olisi huoleti halunnut viettää kanssani vielä koko seuraavan päivän ja niin ollen olisi tullut vanhempieni luo syömään. En kuitenkaan halunnut esitellä häntä vanhemmilleni näin pian.
Tapasimme heti seuraavalla viikolla uudelleen ja mies oli jälleen täydellinen. Hän oli tehnyt minulle ruokaa, soitti minulle kitaraansa ja oli kaikin puolin hurmaava. Kukaan mies ei ollut koskaan aiemmin kohdellut minua niin hyvin ja huomasin pian, että olin hyvää vauhtia rakastumassa tähän mieheen. Samalla kuitenkin pelkäsin kuollakseni, että hän vain pelaa. En kokenut olevani tarpeeksi hyvä hänelle. Kutsuin hänet kuitenkin kahden kuukauden tapailun jälkeen kotiini tapaamaan perhettäni ja kaikki perheenjäseneni tuntuivat rakastavan häntä. Heti viikon päästä mies kutsui minut hänen perheensä luo. Päällimmäiseksi jäi jälleen ajatus, että hän on minua parempi. Hän asuu palatsissa, minä montun pohjalla.

Pian poikaystäväni sanoi rakastavansa minua. Sanat ovat hänelle helppoja, kun taas minulla ne juuttuvat kurkkuun. Sovimme seurustelevamme virallisesti.
Koko tämän ajan olen ollut tietoinen hänen kahdesta aiemmasta seurustelusuhteestaan (toinen kesti kaksi vuotta, toinen 9 kuukautta), mutta olen yrittänyt olla ajattelematta niitä. Poikaystäväni ei ole ottanut exiään monestikaan puheenaiheeksi.

Mutta sitten eilen. Olimme juhlimassa poikaystäväni ja hänen ystäviensä kanssa. Olin ainut tyttö. Pidin iltaa täydellisenä, meillä oli todella hauskaa ja tanssin paljon myös poikaystävieni ystävien kanssa. En nähnyt siinä mitään väärää. Myös poikaystäväni tanssi joidenkin minulle tuntemattomien tyttöjen kanssa, eikä asia vaivannut minua sen enempää. Mutta kun sitten lähdimme baarista, poikaystäväni halusi mainita minulle, että tanssi juuri erään exänsä, josta en ollut ennen kuullut. Vaikka hämmästyin hieman tästä maininnasta (en ymmärrä mitä tein tällä tiedolla), kysyin kohteliaasti suhteesta - esimerkiksi miksi se päättyi. Poikaystäväni alkoi selostaa suhdetta juurta jaksaen ja vaikka sanoin, ettei hänen tarvitse kertoa minulle kaikkea, hän päätti sitten hyvin yksityiskohtaisen paljastuksensa sanomalla, että hänellä oli juuri alkanut tulla tunteita tyttöä kohtaan, kun tämä oli jättänyt hänet. Heti samaisella viikolla, kun poikaystäväni oli eronnut exästään, hän oli tavannut minut...
Menin mykäksi. Mitä voin tuohon sanoa? Olin siis ollut laastari. Hän oli juottanut minut humalaan ja pannut. Ja silloin seuraavana päivänä hän oli vieläpä ollut valmis tulemaan MINUN VANHEMPIENI kotiin. Ja samalla, kun hän oli tapaillut minua, hän oli hakenut tavaroitansa pois exänsä talosta. En ollut tiennyt tästä mitään.
Kerroin hänelle myöhemmin yöllä (kun poikaystäväni uteli mikä minua vaivasi, kun väistin hänen suudelmansa), että tunsin oloni nöyryytetyksi ja loukatuksi. Siitä sitten alkoi poikaystävän vuolas anteeksipyyntötulva "rakastan sua, vain sua, anna anteeks kulta, en mä halua sua loukata". Kerroin hänelle, että tuo sana "rakastaa" on minulle selvästi voimakkaampi kuin hänelle. Hän väitti toisin. Sitten hän alkoikin syyllistää minua ja sanoi, että flirttailen avoimesti hänen ystäviensä kanssa. Erityisesti kuulemma yhden heistä, jolla on tunnetusti pelimiehen maine. Olin kuulemma provosoinut hänen flirttiään ja antanut hänen koskea minua liian läheisesti tanssiessamme.
Kysyin, oliko tämä poikaystäväni mustasukkaisuus syynä siihen, miksi hänen oli loukattava minua tuomalla exänsä mukaan kuvioihin. Hän myönsi kostaneensa, mutta vaikka saimmekin sovittua koko asian, minulle jäi kamalan paha mieli.
Kun tulin tänään kotiin, purskahdin itkuun, jotka olin pidätellyt koko eilisillan. Olen nukkunut koko päivän. Haluaisin eroon tästä suhteesta, koska poikaystäväni täydellisyys ja minun "kakkosluokkaisuus" tekevät minut hulluksi. Olin ennen itsevarmempi - miehet pyörivät minun ympärilläni, ei päinvastoin. Tämä suhde ei ole tehnyt itsetunnolleni hyvää.. Samalla pelkään kuollakseni menettäväni hänet. Rakastan häntä. Hän on parasta mitä elämäni on ikinä minulle tarjonnut. Ei kuitenkaan ole kivaa olla tässä suhteessa, joka saa minut näin heikoksi ja avuttomaksi... näinkin pienestä asiasta. Tänään en ole voinut ajatella mitään muuta kun että olen poikaystävälleni vain väliaikainen ratkaisu. Olin laastari... mielikuvani kaikesta suhteemme alkuvaiheen romanttisuudesta on murskaantunut.