Olimme aikoneet koko perhe ilmoittautua Klaus Helmisen Merimyyrän Merikouluun. Mutta kuin sattuman oikusta selailin huhtikuun Vene-lehdestä sivulta 88 lukiolaisten purjehdusjutun. Huh, huh olipa Helminen varsinainen kauppamies! Pilkkasi heti ääneen päästyään Suomessa eniten myytyjä purjevenitä "ranskapulliksi ja sakasanseisojiksi". Satamasta pitää päästä ulos purjeilla jne. Ei ollut kovin järkevää tekstiä ainakaan meidän perheen purjehtijoille.
Mutta toisen vahinko on toisen onni. Meidän perhe kehittää purjehdustaitojaan ensi kesänä Kesäpurjeen kurssilla. Olemmehan me uuden ranskanpullan onnellinen omistajaperhe.
PS Onko tuolla Merimyyrällä jotain tekemistä sen taannoisen ARC:n hitaimman X:n kanssa? Taisi hävitä monelle Bavariallekin?
Mutta toisen vahinko on toisen onni. Meidän perhe kehittää purjehdustaitojaan ensi kesänä Kesäpurjeen kurssilla. Olemmehan me uuden ranskanpullan onnellinen omistajaperhe.
PS Onko tuolla Merimyyrällä jotain tekemistä sen taannoisen ARC:n hitaimman X:n kanssa? Taisi hävitä monelle Bavariallekin?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Samasta syystä meidänkin perhe ei mennyt Merimyyrän merikouluun. Todella ala-arvoista kommentointia!
Ja kun mä luulin olevani ainoa, joka valitsi toisen palveluntuottajan noiden ala-arvoisten ja halventavien kommenttien vuoksi.
Oletteko tosikkoja? En voi ymmärtää, että "homeskandi", "uppotukki", "saksanseijoja", "ranskanpulla" tms olisivat mitään muuta kuin leikillisiä venetyyppien nimittelyitä. Aloittaja piti negatiivisena myös sitä, että purjekouluttajan vene oli lähtenyt satamasta purjein. Eikö nimenomaan manöövereitä purjein tule harjoitella opettajan johdolla? Jos koskaan et harjoittele veneen hallintaa ilman moottorin apua, voit olla "kusessa" sitten kun koneesi ei jonain päivänä toimikaan!
En tunne Merimyyrän koulua enkä edes muista nähneeni ko. venettä. Silti en ymmärrä haukkumisten syytä. Ja mitä se muuten haittaa, jos ko vene ei menestynyt kärkisijoille asti Atlanttia ylittäessään? Ehkä itse pärjäätte uudella "ranskanpullallanne" paremmin ARC:ssa, kun olette purjehduskoulunne käyneet ja vähän treenanneet muutenkin...
Olikohan närkästymisenne sittenkin pikkusieluista yliherkkyyttä?? Itse seilaan hienolla "uppotukilla" enkä ole kokenut nimitystä koskaan pilkaksi tai halventamiseksi.
Voisi olla kiva koota eri veneiden leikkimielisiä kutsumanimiä. Ruvetkaahan kertomaan parhaita!
Hyvä purjehtijaveli,
arvosteluni kärki kohdistui kouluttajan myyntikykyihin. Mielestäni järkevä yrittäjä ei hauku tai nimittele halventavasti suurimman potentiaalisen asiakaskohderyhmänsä venevalintoja.
Kun HÄNESTÄ puhutaan, olemme me purjehtijat ehkä hieman herkkänahkaisia. Toinen, oikea purjehtija kyllä tietää sen.
Ymmärrän kyllä ongelmasi, jos olet vanhemman pohjoismaissa valmistetun veneen omistaja. Sinulle noiden suosittujen ja mukavien veneiden halventava nimittely saattaa maistua mukavalta. Ehkä hieman lohduttavalta?
Et näytä ymmärtävän että palveluammatissa pitää olla palvelukäytös. Palvelu on vaikeaa suomalaiselle. Tälläisesä erikoisbisneksessä jota purjehdusmatkailu on osaaminen on hieman tavanomaisen matkaoppaan tasoa korkeammalla, monelle nousee homma hattuun ja kuvitellaan että asiakkasta kiinnostavat palvelijan henkilökohtaiset mielipiteet.
Tässä onkin yksi pointti, ranskanpulla ja saksanseisoja ovat kovin usein SE, ikä HÄN. Eikä se johdu veneestä, vaan veneen omistajista. Faktisesti ne veneet suurina sarjoina tuotettuina ovat persoonattomampia ja nitä ostavat enemmän ihmiset, joille ne ovat vain NIITÄ. Moniko niiden omistajista osaa hetkeä miettimättä sanoa, kuka veneen on suunnitellut.
"Moniko niiden omistajista osaa hetkeä miettimättä sanoa, kuka veneen on suunnitellut. "
Miksi tuollainen asia pitäisi tietää? Mitä väliä sillä on? En minäkään tiedä, kuka on suunnitellut 1980-luvulla tehdyn skandini, enkä välitäkään tietää. Ei merkitse minulle mitään. Valmistajan nimen tiedän, vaikkei sekään oikeastaan tärkeätä ole.
Ja vaikka pidän kovasti veneestäni, käytän sitä paljon ja aion veneillä sillä loppuikäni, niin kyseessä on silti ehdottomasti SE, ei HÄN. Ihmisellä, jolle mikään eloton esine, olipa se talo, auto, vene tai vaikka hieromasauva, on HÄN, on ehdottomasti todellisuudentajultaan jotenkin nyrjähtänyt. Ei sillä ole mitään väliä, onko vene jonkun "veistäjämestarin rakkaudella yksittäiskappaleena tekemä" tai monituhantisen teollisen sarjan #3789, se on joka tapauksessa eloton esine, tavara.
Juuri tuota tarkoitinkin. Koska sinulle vene on vain esine, ei sen alkuperälläkään ole väliä eikä sillä ole tarinaa kerrottavana. Enhän sanonut, että on oikein suhtautua veneeseen niin tai näin. Sanoin, että erilaisia suhtautumistapoja on. Minulle taas on arvo tuntea veneeni historia piirustuspöydältä lähtien. Suunnittelijan toista nimeä en kylläkään tiedä.
Saat toki pitää todellisuudentajuani nyrjähtäneenä, kun pidän persoonallisesta suhtautumisesta veneeseeni. Omistankin veneen, jota on valmistettu vain kaksi kappaletta ja minulle on merkitystä sillä, että se on yksilö, ei yksi suuresta sarjasta.
http://www.youtube.com/watch?v=8alNxLjCBJc
Jos tämä on sama kuin ARCiin osallistunut Merimyyräx, niin en ole erityisen vaikuttunut miehen kipparoinnistakaan. Kunnon kippari nimittäin tsekkaa kyllä säätiedot ennen merelle lähtöä, eikä jätä huomioimatta myrskyvaroituksia, eikä vie miehistöään ehdoin tahdoin tahallaan myrskyyn ja hajota veneestä osia tällaisella rämäpäisellä toiminnalla. Se on silkkaa typeryyttä ja holtittomuutta. Machoilu ei kuulu merelle.
Eikö kukaan tiedä varmistaa, onko sama mies kyseessä?
on se sama mies. huono asenne.
Koska en tiedä Merimyyraxin edesottamuksista enkä purjehduskouluista juuri mitään, esitän lisäkysymyksiä ja kommentteja:
1) Kommentti: ARC:ssä starttipäivä ja -aika on aina tiedossa etukäteen niin kuin kisoissa yleensä. Myrskyvaroitusta ei ollut ainakaan siinä heikkotuulisessa ARC:ssa, johon Merimyyräx osallistui. Ei tietenkään ole pakko startata edes kisoissa, jos kippari katsoo miehistön ja veneen merikelpoisuuden riittämättömäksi. Miten ARC ylipäätään liittyi purjehduskouluun? Oliko purjehduskoulu Atlantilla vai kotimaassa?
2) Jos ”myrskyvaroituksista piittaamattomuuden” katsoit koskeneen jotakin purjehduskoulutuksen tilaisuutta, kerro päivämäärä. Purjehduskauden aikana meidän vesillämme on kovin harvoin myrskyjä. Hetkellisiä puuskia voi tietysti olla, mutta myrskynä pidetään keskituulta 21m/s tai enemmän. Ilmatieteen laitoksen sivuilta löydät tuulitilastot ja myrskypäivät. Kannattaa katsoa vaikka jälkikäteen oliko syytöksesi "tahallaan myrskyyn lähtemisestä" sittenkään perusteltu. Aloittelevalle purjehtijalle navakka kesätuuli voi tietysti tuntua "myrskyltä".
3) Minkä veneen hajottamisesta oli kysymys ja miten vene hajosi tai hajoaa kovassa tuulessa? Hajosiko Merimyyräx "typeryyden ja holtittomuuden takia" koulutuspurjehduksessa vai ARC:ssa?? Kerro lisää!
4) Minusta olisi hyvä, jos purjehduskoulutukseen sisältyisi kovan tuulen purjehdusta: reivaaminen merellä, turvavaljaiden ja juoksuliinan käyttö, myrskyfokan nosto, veneen laittaminen piihin, mereen heitetyn fendarin tai pelastusrenkaan hakeminen merenkäynnissä jne. Hyvä olisi harjoitella myös ankkurointia/rantautumismanöövereitä ilman moottorin starttaamista. Ehkä brittien yachtmaster-koulutus/tutkinto voisi olla esimerkkinä meidänkin purjehduskouluissamme?
Uudella veneelläsi voit joutua ukkospuuskiin jo ensimmäisen lomapurjehduksen aikana tai ehkä veneesi moottori alkaa yllättäen reistailla. Eikö silloin tuntuisi turvallisemmalta, että näitä tilanteita on etukäteen harjoiteltu opettajan johdolla?
Mikä purjehtimisessa on ”machoilua”? Riippuuko se tuulen nopeudesta? Yli 8 m/s?? Olisiko spinnun käytön opettaminen machoilua? Vai olisiko navakassa tuulessa luoviminen machoilua? Kerro!
Pelkkä koneajo ja purjeiden kokeilu heikkotuulisessa kesäkelissä ei taida vaatia kovin laajaa opinto-ohjelmaa ;-)
Merimyyräxin kippari karkotti machoilullaan ja säätiedoista piittaamattomuudellaan jo ennen ARCia (matkalla Kanarialle) miehistönä olleen kokeneen purjehtijapariskunnan. On eri asia joutua pitkällä purjehduksella huonoon säähän kuin ehdoin tahdoin lähteä satamasta pahaan keliin, varoituksista välittämättä. Ja niin kiire oli muka lähteä paiskomaan vastaiseen myräkkään, ettei ehtinyt sen vertaa satamassa huilata, että vuotavan keulaluukun saisi korjattua. Todellista kiirettä ei siis ollut, vene oli vasta matkalla Kanarialle ja ARCin starttiin oli vielä kuukausia aikaa. Kyse ei siis tällöin ollut koulupurjehduksesta vaan perusmatkapurjehduksesta, mutta kipparin toiminta paljasti luonteen ja asennevamman jo tuolloin. Seurasin aikoinaan veneen matkantekoa blogin kautta.
Toisekseen, herran ylimielinen ja avoimen halveksiva asenne erityyppisiä veneitä kohtaan häiritsee minua. Ei siksi, että minulla olisi ranskalainen ja saksalainen massatuotantovene (ei ole), mutta periaatteesta. Helppo haukkua muita, mutta todellisuudessa "ranskanpullille" ja "saksanseisojille" on paikkansa maailman merillä, ja varsinkin Euroopan rannikkoalueilla. Monille ne tarjoavat mainion vaihtoehdon oman purjehdusharrastuksen toteuttamiseen. Kaikki eivät kaipaa sporttista venettä, kaikkia ei kiinnosta kilpailu. Purjehdusta se on rauhallinen, miellyttävä purjehduskin, kaikin mukavuuksin varustetussa väljässä veneessä. Omastaan saa olla ylpeä, mutta hyökkäämättä lausunnoillaan muiden kimppuun. Jos oma on niin ylivertainen, niin kaipa se tulee esiin ilman että muita tarvitsee halveerata.
PS. Beneteaulla on käyty Antarktiksella ja kierretty Kap Horn, ja eikös parhaillaankin joku Bavaria ole Patagonian seutuvilla, eli tunnetusti hyvin haastavilla vesillä?
Rantautumismanöövereistä ilman moottorin starttaamista: monissa satamissa/marinoissa on KIELLETTY edes satama-altaaseen tuleminen muulla kuin konevoimalla. Jos on konerikko, pitää ottaa etukäteen yhteyttä ja sopia hinausjärjestelyistä. Mm. Portugalin Cascaisiin yksi kaveri yritti ilman konetta, joutui jäämään marinan ulkopuolelle määräyksistä johtuen.
Nykypäivänä paha keli ei voi päästä enää yllättämään, jos yhtään viitsii ottaa selvää säätiedoista. Edes ukkospuuskatkaan eivät ilmesty ihan puun takaa, jos ollenkaan osaa tulkita säätietoja ympäröivää maisemaa. Toisekseen, ne tuppaavat olemaan lyhytkestoisia ja kokonaan eri asia kuin oikea myrsky. Monelta "merihädältä" ja yhteiskunnan resurssien tuhlaamiselta, puhumattakaan merellä tapahtuneista vahingoista ja miehistön pinnan kiristymiseltä olisi vältytty, jos säätietoihin kiinnitettäisiin jotain huomiota. Yllättävän moni "kokenut kippari" viittaa kintaalla asialle, joka on kuitenkin mielestäni yksi tärkeimpiä merenkulussa, niin purjehduksen mukavuuden kuin turvallisuudenkin kannalta.
Itsellä on kokemusta purjehduskurssista Välimerellä, mukava, rauhallinen ja huumorintajuinen purjehduksenopettaja, rennolla ja sopuisalla asenteella, oikein fiksusti osasi opettaa ja kokemus kaiken kaikkiaan täys kymppi. Oli tyyntä ja oli kovempaa keliä, oli reivausta ja turvavaljaita, vene laitettiin piihin ja MOB-harjoitusta (oikealla ihmisellä, ei fendarilla, kuumalla kelillä oli useampikin vapaaehtoinen uimari tarjolla). Kyllä mielestäni opettajan oma persoonallisuus on tärkeä tekijä ja vaikuttaa ratkaisevasti oppimiseen. Ei kenestä tahansa ole opettajaksi, vaikka itse hallitsisi purjehdustaidot täydellisesti. Valitettavasti moni ei tätä ymmärrä, vaan kuvittelee olevansa hyväkin opettaja vain sillä perusteella, että itsellä on purjehduskokemusta.
Vaikka sääennusteet ovat parantuneet oleellisesti, eivät ne vieläkään pärjää luonnonvoimille. Useimmiten tiedetään sataako vai paistaako, monesti jopa viikko etukäteen. Aina eivät sääilmiöt käyttäydy mallien mukaan ja varsinkin tuulen nopeudessa on usein heittoa ennustettuun. Erityisesti paikallisia eroja syntyy, vaikka isommassa mittakaavassa näyttäisikin ennuste toteutuneen. Eikä ero ennusteen ja todellisuuden välillä aina tarvitse olla numeerisesti niin iso kuin käytännön ero. Otetaanpa esimerkiksi viimevuotinen Suursaaren kierto. Perjantaina startin aikaan ennustettiin jopa 17 m/s tuulta, lauantaina tuli yli 20 m/s. 3 metriä sinne tänne ei ole paljon, mutta varsin tuntuva silti, varsinkin, kun paikallisesti mentiin vähän reippaamminkin yli kahdenkympin. 17 m/s on kova tuuli sekin, mutta vain sellainen ikävän kova. Ja tuo oli vain kevyemmästä päästä esimerkki. Tunnen melkoisen joukon niitä kippareita, mutta en yhtäkään sellaista, joka viittaisi kintaalla säälle.
Ja siitä moottorittomuudesta. Vaikka jossain olisi kielletty purjein operointi, ei taidosta ole vähääkään haittaa.
"kuvittelee olevansa hyväkin opettaja vain sillä perusteella, että itsellä on purjehduskokemusta"
Matkapurjehdus on yksinkertaista puuhaa, kenestä tahansa tulee kouluttaja kotivesille näillä kysymyksillä:
Purjehduskoekysymykset
Veneenkäsittely
1. Mikä on vähintään turvallinen meriveden syvyys, jossa 1.5. - 2.0 metriä syvä vene purjehtii?
2. Kuinka kallis, pitkä, leveä ja painava on käyttämäsi vene?
3. Miten laiturista lähdetään purjehtimaan?
4. Miten saavutaan peräpoijulla tai -tolpalla varustettuun laituriin?
5. Miten kone käynnistetään ja sammutetaan?
6. Miten valitaan keulapurje?
7. Miten purjeet nostetaan ja lasketaan?
8. Miten vene käännetään purjein tuulen kautta, eli tehdään vastakäännös?
9. Miten vene kääänetään purjein myötätuulen kautta, eli tehdään myötäkäännnö eli jiippi?
Navigointi
1. Mitä kartassa tarkoittavat syvyyskäyrät?
2. Mitä tarkoittaa kartassa merkit , T ja _L ?
3. Miten otetaan ristisuuntima ja merkitään sijainti karttaan?
4. Miten kartasta otetaan kurssi, jota kompassin avulla ohjataan?
Ottamatta mitenkään kantaa vanhan X:n ylivertaisuudesta saksalaisiin ja ranskalaisiin veneisiin verrattuna, olen sitä mieltä että kommentti oli myyntipuheeksi harvinaisen ylimielinen. Itse kiertäisin muutenkin kaukaa tuon Klasu messipojan koulun.
Parempi olisi varmaan jättää tämä ketju kommentoimatta, mutta en malttanut.
Ihan mukava juttu se Vene-lehden juttu oli. Piti kaivaa se esiin tämän parjausketjun nähtyäni. Iloisen näköisiä lukiolaistyttöjä purjehtimassa. En huomannut jutussa mitään pilkkaa. On kai se luonnollista olla hieman omasta veneestään ylpeä. En tulkinnut sitä ylimielisyydeksi.
Olihan se tietty jonkinlaista tekstimainontaa, mutta sellaista sisältöähän noista venelehdistä on totuttu lukemaan.
Ettei olisi vain kilpaileva yrittäjä tämän parjauskampanjan takana.
Sama tuli itsellekin mieleen, liekö joku kilpailija kirjoittanut eri nimimerkeillä nuo kaikki parjaukset. On purjehdusyrittäjän arki kovaa, kun asiakkaista pitää näin taistella.
Viittaan aloitukseeni ja täsmennykseeni.
Olen kokenut purjehtija, aloittanut retkipursilla 80-luvun lopulla. Jonkinverran on myös kilpailutaustaa.
Se, että perheemme menee purjehduskoulun kurssille, johtuu teini-ikäisistä lapsistamme, joiden oletamme olevan paremmin vastaanottavaisia ulkopuolisen kouluttajan opeille. En halua kuitenkaan ottaa sitä riskiä, että kouluttaja vaikuttaisi negatiivisilla asenteillaan lastemme orastavaan kiinnostukseen purjehduksesta ja veneestämme. Edellisestä skandinaavisesta veneestämme lapset eivät kovin paljon piitanneet. Viime syksynä ehdimme sen verran vesille uudella veneellämme, että ehdimme havaita merkkejä potentiaalisesta kiinnostuksesta.
Meillä ei todellakaan ole minkäänlaisia henkilökohtaisia suhteita mihinkään purjehduskouluun. Toivottavasti meillä ensi kesänä sellainen syntyy.
Onhan ne nyt vähän eri asioita olla ylpeä omastaan ja pilkata/ivata muiden veneitä. Kyllä se minunkin silmääni osui juuri tuo lause ja siitä tuli sellainen olo, että tuollaisen jätkän kanssa ei halua olla missään tekemisissä. Kaikkein vähiten maksaa hänelle jostakin.
Ranskis 16 6! Olette onnellinen uuden veneen omistajaperhe, mutta onko kyseessä teidän ensimmäinen oma vene?
Kaikki viisi venettämme ovat olleet omia. Kaksi niistä oli ostettu käytettynä. Miksi kyselet?
Taidat elätellä turhaa toivoa. En nimittäin usko, että voisit ostaa teini-ikäisten lasten innostuksen tarjoamalla lisää mukavuutta ja viemällä purjehduksesta sen purjehdusosion pois. Missään tapauksessa mukavuustaso ei yllä kotiolojen tasolle. Mitä purjehduskoululla olisi annettavaa, mitä heille ei olisi jo pienestä pitäen tarjolla ollut?
Toivottavasti et ole unohtanut ottaa lapsia mukaan tekemiseen silloin kun he olivat vastaanottavaisia. Kaikki lapset eivät tietenkään ole purjehtijoita tai sellaisiksi tule. Eikä kenestäkään tule purjehtijaa, jos ei osallistumiseen aktiivisesti tarjota mahdollisuuksia. Jonkinlaista actionia tarjoamalla ehkä olisi ollut vielä pienet onnistumisen mahdollisuudet, mutta olisi tosiaan voinut tuottaa pettymyksen sitten oman veneen suhteen.
Viisi omaa venettä, kokenut purjehtija, myös kilpailutaustaa... ja menossa purjehduskouluun :-) Lasten takia purjehduskouluun meneminen ei ole mikään selitys sillä hehän ovat varmasti olleet ikänsä merellä niillä teidän viidellä veneellä.
Eli tästä on helposti pääteltävissä, että olet joko kilpaileva yrittäjä joka haluaa mustamaalata kyseistä yrittäjää tai sitten vaan pelkkä provo.
Todennäköisempää on, että nimimerkin "etap" takana piilee joko Merimyyrän omistaja tai mutuen lähipiiriin kuuluva, joka yrittää puolustaa öykkärimäisiä lausuntoja pelätessään asiakkaiden kääntymistä pois.
Teini-ikäiset lapset = mitä tahansa välitlä 12-17. Ei mitään pakottavaa syytä, että olisivat osallistuneet aktiivisesti veneenkäsittelyyn aiemmissa veneissä, vaikka olisivatkin olleet ikänsä veneessä. Sitäpaitsi tuo "aloittanut retkipursilla 80-luvulla" ja "kilpailutaustaa on" voivat vallan hyvin viitata siihen, että nykyistä tai sitä edeltänyttä venettä aiemmat ovat olleet sellaisia, joihin ei perhettä ole ikinä vietykään.
Ja vielä: jos oikein tarkoiksi ruvetaan, niin mikään aloittajan tekstissä ei tee välttämättömäksi sitä, että hänen perheensä, johon nuo lapset kuuluvat, olisi ollut hänen perheensä esimerksi viisi vuotta sitten.
Niin tai näin, messipoika-Klasu on tosi spede ukko. Silloin kun lähtivät Merimyyräxillä pallonkiertoon messipoika-Klasu, sen eukko ja toinen pariskunta niin toinen pariskunta taisi saada Klasun spedeilystä tarpeekseen jo Itämerellä. Klasu voi kyllä opettaa, miten spedeillä merellä.
Itse vietin kesäni perheen purjeveneessä 4-vuotiaasta alkaen, mutta silti koin myöhemmässä teini-iässä käydyn purjehduskurssin hyväksi ja hyödylliseksi. Lapsena en käytännössä osallistunut purjehdukseen, rantautuessa laitoin fendarit ja sillä hyvä. Teininä en ollut kiinnostunut ottamaan ohjeita ja neuvoja vanhemmiltani. Purjehduskurssi herätti mielenkiinnon purjehdukseen ihan uudella tavalla. Omalla kohdallani oli hyväksi, että oppia oli jakamassa joku muu kuin oma vanhempi, ja se tapahtui muutenkin oman veneen ja oman perheen ulkopuolella. Lisäksi se toi itsevarmuutta ja osaamisen iloa. Eli ei se mikään huono idea ole!
Toisekseen, kyllä itse teini-iässä arvostin perheeseen silloin hankitun isomman veneen mukavuutta, omaa hyttiä, yksityisyyttä, ja muita mukavuuksia kuten kuumavesisuihkua ja isoa jääkaappia. Niillä oli itse aiassa hyvinkin suuri merkitys, ja koska muutenkin tykkäsin kyllä merellä olosta ja matkapurjehduksesta, niin kyllä mukava vene tarjosi itse jotakin muuta, mutta ei mitenkään alemman tasoista kuin kotiolot.
Komppaan, ei teinejä kannatta pakottaa purjehtimaan. Motivoida kannattaa lupamalla vene käyttöön, kunhan osaa navigoida ja hallita veneen rutiinit. Meidän teini on vauvasta asti purjehtinut ja tuuliviirimäistä on viimeaikaiset mielialat purjehduksen suhteen, viime kesänä ei homma maistunut, mutta nyt taas maistuu, jos pääsee uusien kavereiden kanssa purjehtimaan ilman vanhempia. Ensin kuitenkin pitää läpäistä navigaatio ja veneekäsittelytesti ja se motivoi teiniä purjehtimaan vanhempien kanssa ja oikeasti oppimaan purjehdusta.
Eihän teini-ikäiseltä kannatkaan odottaa tällaisissa asioissa stabiilia kiinnostusta. Kun on pienestä asti jotain tehnyt, pitää siitä hetkeksi riistäytyä irti, jotta voi tulla takaisin omana ideanaan. Perustyö tehdään siitä alkaen kun lapsi oppii kävelemään ja optariin istuttaminen seuran kurssille on mainio lisä. Vaikkei jollapurjehdus kipinää synnyttäisikään, on hetki itse pinnassa ja täysivaltaisena kipparina hyvää kasvatusta tuleville vuosille. Toisin käydessä voi kyllä seurata irtautuminen vanhempien kanssa purjehduksista jo varhaisessa vaiheessa omiin kilpailuihin. Ei paha vaihtoehto sekään.
Ehkä se on parempi jos lopetatte koko harrastuksen. Jos teitä nurisijoita alkaa näkyä enemmänkin ensi kesänä niin siirryn lopullisesti Tanskan salmien Länsipuolelle lomailemaan. Uskomatonta miten porukka kiehuu jonkun itsestään meteliä pitävän skönärin meripuheista. Käykää Hankoniemeä kauempana ja tulkaa vasta sitten nirisemään.
Mikä hätänä?