En tiedä mitä enää tekisin. Lapsen synnyttyä minusta tuntuu tulleen miehelle ilmainen piika. Miestä ei kotitöihin oma-alotteisesti enää saa, mutta eniten käy hermoille se, ettei hän vaivaudu enää siivoamaan edes omia jälkiään. Asenne on selkeästi se, ettei mun mitään tarvi, vaimo on sitä varten. Minun vaihtoehtoni toimia tilanteessa ovat joko kulkea miehen perässä ja nalkuttaa ja huomautella asioista, siivota aikuisen ihmisen jälkiä (ja niitähän riittää) tai elää sekasotkussa. En erityisemmin pidä yhdestäkään vaihtoehdosta.
Kun puhun miehelle asiasta, hän joko naureskelee ja lyö koko asian vitsiksi, suuttuu ja kieltäytyy kuuntelemasta tai väittää kivenkovaan, ettei kyllä hän tekee. Mitään muutosta asiaan ei tule. Tämänaamuisen jälkeen itsellä on pinna niin kireällä, että tekisi mieli heitellä äijää lautasilla ja antaa tulla kaikki kiukku pihalle, myös verbaalisesti. Aivan sama, onko se rakentava tapa ilmaista itseään - eivätpä ne kauniitkaan sanat perille mene. Saisinpahan ainakin purettua mieltäni. Mutta eihän sitä lapsen aikana voi raivota.
Totta kyllä, että mies käy töissä ja tekee välillä pitkääkin päivää raskasta fyysistä työtä, kun taas minä olen lapsen kanssa päivät kotona. Ei minulla yleisesti ottaen mitään sitä vastaan olekaan, että kotityöt ovat tällä hetkellä pääasiallisesti minun vastuualuettani. Lapsi (11kk) vaan sattuu olemaan vilkasta ja liikkuvaista lajia, joka vaatii paljon sekä seurustelua että vahtimista, joten kotitöiden teko jää paljolti päiväunien varaan. Tyttö myös valvottaa edelleen paljon eikä miehestä ole siinä pahemmin apua. En siis kaipaa päiviini ylimääräisiä hommia, joihin lasken aikuisen miehen takapuolen pyyhkimisen. Tämä vaan ei mene miehelle perille. Ei, vaikka olen sanonut suoraan myös sen, ettei seksikään erityisesti houkuta, kun tunnen olevani enemmänkin laiskan teinipojan äiti kuin vaimo.
Tekisi mieli lähteä vähäksi aikaa jonnekin pois. En minä eroa mieti enkä halua, mutta pieni loma tuosta luupäästä tekisi hyvää. Ai
Kun puhun miehelle asiasta, hän joko naureskelee ja lyö koko asian vitsiksi, suuttuu ja kieltäytyy kuuntelemasta tai väittää kivenkovaan, ettei kyllä hän tekee. Mitään muutosta asiaan ei tule. Tämänaamuisen jälkeen itsellä on pinna niin kireällä, että tekisi mieli heitellä äijää lautasilla ja antaa tulla kaikki kiukku pihalle, myös verbaalisesti. Aivan sama, onko se rakentava tapa ilmaista itseään - eivätpä ne kauniitkaan sanat perille mene. Saisinpahan ainakin purettua mieltäni. Mutta eihän sitä lapsen aikana voi raivota.
Totta kyllä, että mies käy töissä ja tekee välillä pitkääkin päivää raskasta fyysistä työtä, kun taas minä olen lapsen kanssa päivät kotona. Ei minulla yleisesti ottaen mitään sitä vastaan olekaan, että kotityöt ovat tällä hetkellä pääasiallisesti minun vastuualuettani. Lapsi (11kk) vaan sattuu olemaan vilkasta ja liikkuvaista lajia, joka vaatii paljon sekä seurustelua että vahtimista, joten kotitöiden teko jää paljolti päiväunien varaan. Tyttö myös valvottaa edelleen paljon eikä miehestä ole siinä pahemmin apua. En siis kaipaa päiviini ylimääräisiä hommia, joihin lasken aikuisen miehen takapuolen pyyhkimisen. Tämä vaan ei mene miehelle perille. Ei, vaikka olen sanonut suoraan myös sen, ettei seksikään erityisesti houkuta, kun tunnen olevani enemmänkin laiskan teinipojan äiti kuin vaimo.
Tekisi mieli lähteä vähäksi aikaa jonnekin pois. En minä eroa mieti enkä halua, mutta pieni loma tuosta luupäästä tekisi hyvää. Ai
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä miehen kuuluu vähintäänkin omat jälkensä siivota. Et sinä ole hänen äitinsä. Ja kuuluu muutenki osallistua enemmän kodinhoitoon ja lapsenhoitoon. Surullista miten vieläkin niin monilla asiat niinkuin teillä :/ Itse en osaa neuvoa mitä pitäisi tehdä, kun ei ole ollut samanlaista ongelmaa ikinä. Ei ole tarvinnut erikseen käskeä siivoamaan tai hoitamaan lasta, vaan ihan on ollut alusta alkaen automaattisesti molemmille selvä, että molemmat hoitavat nämä asiat. Tietenkin miehen ollessa töissä, minä siivoilen yms enemmän kotia, mutta sehän nyt on vain oikein. Öisin kun vauva herää, niin nousemme ylös aika lailla vuorotellen. Että meillä onneksi toimii tämä homma. Enpä osaa sanoa kuin että yritä jotenkin sanoa ukollesi että nyt saatana jos ei asenne muutu nii joku päivä saat tulla töistä kotii paskaiseen kämppään jossa minä ja tyttö emme todellakaan enää ole..
vastaavasta tilanteesta lopulta. Lapsi oli 2v kun loppui jaksaminen ja pinna juuri kuvailemasi kaltaiseen mieheen. Sitä oli kestänytkin synnytyslaitokselta asti. Minusta tuli vauvan myötä myös kotipiika miehelle. Loppui kotitöiden teko ja kaupassa käynti, lapsen hoito ei kiinnostanut pätkääkään. En minäkään halunnut erota ensimmäiseen vuoteen, yritin vaan nalkuttaa ja saada miehen tekemään osansa ja olemalla osa perhettä. Toinen vuosi meni väkisin yrittäessä. Nyt on mitta tullut täyteen oktalo myynnissä ja lapsen kanssa uusi koti haussa. Tilanne meni vaan pahemmaksi kokoajan ja vaativa lapsi kun on ollut tuo pieni kokoajan minulta vaan loppui jaksaminen ja pinna. Nyt haluan erota, ihan vaan koska en voi enää sietää silmissä alati ilkkuvaa lapsellista ja itsekästä miestä joka ei lapsellekaan jaksa/halua olla yhtään mitään. Ei hoida ei leiki ei ota vastuuta kasvatuksesta ei perheen jaksamisesta ollenkaan. Saa mennä.
Ero ei tunnu hyvältä mutta helpottavalta. ei enää riitoja, lapsellakin ehkä mukavampaa kun äitiä ei kokoajan ota päähän isän itsekkäät menot ja tekemiset. Ajankäyttöön ja rahan käyttöön muutos ei vaikuta, yksin olen lapseni huoltanut tähänkin asti. Enkä tiedä tekisinkö mitään toisin vaikka ero tuli, edelleen olen sitä mieltä että minulla on lupa vaatia tietyt asiat mieheltä/isältä ja jos ei mielenkiintoa ole niin antaa olla sit koko juttu.
Meillä isä ei ole ottanut opikseen edes tästä että asiat meni halki poikki ja pinoon. Aiempi kihlauksen purku ym. "kiristykset" ei ole saaneet miestä tajuamaan että lähtökuopissa ollaan. Ja nyt sit lähdettiin. Paipai paska elämä.
tuntuu kuin tuo olisi tullut minun suustani. meillä oli ihan sama juttu ja olin valmis muuttamaan lapsen kanssa muualle. jossain vaiheessa tämä paskapää tajusi että olen tosissani ja puhuttiin asiat selviksi. nykyään siivoamme vkl kunnolla ja yleensä minä en tee mtn.
toivottavasti teilläkin rupee asiat sujumaan !!
Haha, hyvä kun kaikki aina sanoo että "ekaks meilläkin oli tollasta mut sit puhuttiin asiat ja sen jälkeen kaikki on ollu kuin saduista" MUTTA
jotkut vaan on niin luupäitä ettei asia mene jakeluun hyvällä eikä pahalla!
Mä olen nyt 8 v hokenut miehelle
-vähemmän kaljaa kiitos
-enemmän lasten kanssa oloa
-enemään kotitöihin osallistumista
-myös äidille omaa aikaa
mutta kun ei mene perille, niin ei mene perille!
Eikä se seksikään tosissaan ol ehoukuttanut enää pitkään aikaan kun koen olevani kotiorja ja mies ei persettään nosta esimerkiksi iltaisin kun lapsia kiikutan suihkuun ja nukkumaan vuorotellen. Perkele kun on niin pieni lämminvesivaraajakin että kaikki lapset pitää kylvettää 1/2 h välein...Iltanihan menee siis näin:suihkuun, puuroa, iltasatu, nukkumaan, suihkuun, iltapala, iltasatu, nukkumaan, suihkuun, iltapala, iltasatu, nukkumaan ja sitten alkaa tiskaus, pyykit kuivumaan, lelut kasaan yms siivousta, suihkuun ja nukkumaan. Ja lapset kaikki tarvitsevat sen oman hetkensä eli kun äidin kanssa käperrytään sohvalle lukemaan ja ainakin puol tuntia väliä edelliseen suihkuun. Tähän lapsiruljanssiin..menee siis sellanen 3 tuntia..ja mitä isä tekee tän välin?Katsoo telkkaria, tietty!Ne illat on helpoimpia kun ei tarvitse miettiä suihkua, eli joka toinen ilta on helpompi... mutta tuossakin auttais jos mies nostais sen perseensä sohvalta ja sulkis "vaaralliset ammatit" ja auttais äitiä...
En voi tähän muuta kommentoida kuin että mitä ihmettä teette lapsia tollasten luusereiden kanssa?! Jos olet siis ukollesi 8v höpöttänyt noita asioita mitä kerroit.
Ja kun kuitenkin sinun täytyy lapset (joita lyhyellä matematiikan opiskelullani laskin olevan 3) kylvettää, syöttää yms, niin lapset ovat siis ilmeisesti vielä melko pieniä..?
Jos ukko on vetänyt kaljaa jo ennen lasten hankkimista, niin luulitko todella ihan aikuisten oikeasti että hän lasten tultua muuttuu täydelliseksi perheenisäksi?!?
Että näin.
ihan vaan tiedoksi meillä ei ollu ku saduista! mies vaan rupesi yhtäkkiä siivoamaan, en sano että kaikilla näin menee. meillä on kaikkea muuta kuin satua. ero tulossa ja muutto käsillä :)
Luulin, tyhmä kun olin. Luulin myös että hän olisi isä kuka ottaisi lapsistaan ja perheestään vastuun..Luulin väärin..Mutta jostain syystä en pysty lähtemään..en tiä mikä siinä on..liekö oma tyhmyys vai mikä..
meilpäi sanottas "älä luule luuta lihaks,pässinpäätä paistikkahaks!"... mies ei muutu. olet sille äiti. se tekee sun kanssa vaikka tuhat lasta kunhan saa olla itte siin laumassa. eikai kukaan tääl luule et mies muuttus????? kjähkjäh!
Lukaisepa joku eepos narsismista, taitanee osua paikalleen.
Jos osuu niin kokemuksesta kerron että lähde karkuun, sitä tautia ei pysty parantamaan.
Surullista, että tosi monessa perheessä asiat on noin. Pääsääntöisesti sanoisin, että naisen elämä on huomattavasti helpompaa ilman miestä kuin miehen kanssa. Poikkeuksiakin toki on. Taloudellisesti tietysti yleensä helpottaa, että on toinen jakamassa sähkölaskut ja vuokrat/lainanlyhennykset, mutta jos vaan raha-asiat saa yksin järjestymään, ei naisella ole oikeasti mitään syytä pitää miestä riesanaan - ellei sitten satu ajattelemaan kuten minä, että lapsilla on kuitenkin parempi olla ehjässä perheessä kuin rikkinäisessä.
Itse koen, että mies on lähinnä taakka ja pärjäisin taloudellisestikin ihan hyvin lasten kanssa. En vaan kestä ajatusta siitä, että lapset joutuisivat juoksemaan kahden kodin väliä. Siksi yritän sinnitellä ja ajatella, että lähden sitten, kun pieninkin on täysi-ikäinen. Joku voisi ajatella, että heitän elämääni hukkaan, mutta itse elän mielestäni kuitenkin antoisaa elämää ja nautin elämästäni lasteni kanssa. Mies on pakollinen harmi, jota yritän kestää ja josta yritän lapsille kuitenkin säilyttää positiivisen kuvan. Mielestäni mies kotinurkissa on kuitenkin pienempi murhe kuin se, että lapset joutuisivat asumaan kahta kotia....
Älä tee sitä virhettä, että lähtisit vasta sitten, kun lapset täysi-ikäisiä.
Oma äitini aikoi lähteä sitten, kun olen tarpeeksi vanha, mutta ei koskaan lähtenyt. Kituutti isäni kanssa, joka ei osallistunut kotitöihin millään tavalla ja joi kaljaa joka ilta. Oli heidän suhteessaan paljon hyvääkin, mutta kyllä äitini on aika katkera ihminen... ja välillä kiukuttelee minulle, aivan kuin se olisi minun vikani, ettei voinut lähteä. Itsepähän teki päätöksen, toivon, että olisi päättänyt toisin...
Itse olin vastaavassa tilanteessa. Raivoaminen ja jatkuva nalkutus ei ainakaan auta. Pitää vaan sinnikkäästi jaksaa huomautella asioista. Esimerkiksi, jos astiat jää ruokailun jälkeen pöydälle, niin kutsuu miehen ja vinkkaa esim. katseellaan astioita. Jos ei tepsi, niin sanoo suoraan, että korjaatko pois astiasi. Jos ei tämäkään jakeluun mene, niin vie astiat miehet syliin. Tavoite on, että mies vie astiansa tiskialtaaseen tai -koneeseen ihan sama millä naamalla. Kun tarpeeksi pitkään tätä jaksaa tehdä, niin ennemmin tai myöhemmin asia menee jakeluun ja tulee tavaksi.
Äitini käytti tuota hiljaista hyväksyntää eli korjasi isäni astiat. Nykyään edelleenkin isä jättää tavaransa levälleen ja olettaa aina, että äitini kerää hänen ruoka-astiat, vaatteet, yms. eli äidilläni on yksi aikuinen lisälapsi.
Sinä, ap, päätä oma linjasi seurauksineen.