Olen tavannut 66 vuotiaan miesystäväni n. vuosi sitten. Hän on korkeasti koulutettu ihminen ja työelämässä edelleen. Elämä hänellä on varsin stressaavaa. Minua häiritsee, olen siitä kyllä sanonut hänelle että hän puhuu yksikseen tosi paljon. Huokailee, sanoo "jaha jassoo" peräjälkeen kymmeniä kertoja peräkkäin, varsinkin jos on hyvin stressaava tilanne tai kiire.
Mutinaa ja puhumista on lähes koko ajan, paitsi silloin kun hän oikein skarppaa esim. muiden ihmisten seurassa. Mitä tämä on?
Mutinaa ja puhumista on lähes koko ajan, paitsi silloin kun hän oikein skarppaa esim. muiden ihmisten seurassa. Mitä tämä on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Stressikäytös on ihmisillä erilainen. Toiset räpläävät/naputtavat toistuvasti jotain lukiessaan tai kirjoittaessaan koneella tms., joku mutisee, joku huokailee tai yskii alvariinsa jne.... Meitä kun on niin moneksi.
Olisi hyvä vähentää/rajoittaa työn aiheuttamaa stressiä. Sen mukana vähenisivät stressioireetkin. Myös rentoutumisen aakkoset on hyvä osata silloin kun työ stressaa, siten ei jatka stressikäytöstä vapaa-ajallakin.
Pitkittyessään stressi vaikuttaa väistämättä terveyteen, niin fyysiseen kuin henkiseenkin.
enosa sanoa
En näe tuossa mitään epänormaalia. Vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä. Moni ihminen pukee ajatukset sanoiksi miettien päivän askareiden parissa. Olet nyt tarttunut tähän tuohon epäkohtaan joka on ominainen piirre ihmisessä, ei siis vika kuten annat sen ymmärtään.
Hyväksy siis ihmiset sellaisena kuin ovat. Älä yritä tehdä toisesta kaltaistasi.
Tuota sanotaan esimerkiksi ääneen ajattelemiseksi tai hienommin ajatusten verbalisoimiseksi. Eli miesystäväsi stressi purkautuu ajatusten sanallistamisena. Se on hyvin tyypillinen stressinhallinnan keino, kuten joku jo sanoikin. Stressi helpottaa, kun jäsentää ajatuksia kuuluvaksi puheeksi. Aina ei ole kyse stressistäkään, koska ääneen ajatteleminen saattaa olla muuten vain rentouttavaa.
Itse katselin kerran pitkään, kun yksi nuori nainen kirjoitti jotain yliopiston tietokoneella, kuunteli kuulokkeilla musiikkia ja koko ajan ynisi ja ähki ja puhkui sen musiikin tahtiin. Kyllähän siitä sai aika hullunkurisen kuvan, mutta hänen kanssaan samassa soluasunnossa asuva nainen sanoi, että hän tekee sitä aina, kun kuuntelee musiikkia ja kirjoittaa opinnäytteitään.
Sitten oli eräs professori, joka sanoi kerran luennolla, että hän ei ymmärrä miten ihmiset kestää ajatusten vilinää päässään purkamatta sitä puheeksi. Hän kuulemma aina kirjoittaessaan tai opinnäytteitä tarkastaessaan mutisee ääneen ajatuksiaan.