Elämäsi rakkaus?

Sanot, että 'kumpikaan meistä ei halua erota'. Minusta se on aika selkeästi sanottu; Te elätte kiireisintä ja rankinta vaihetta elämässänne, kun työelämä on aika raskasta ja perhe-elämä vie voimat - eikä parisuhteelle jää rauhallista aikaa tarpeeksi. Mutta minä vanhempana ihmisenä sanon, että tuo kyseinen aika oli minun elämäni parasta ja antoisinta aikaa.

Teettekö yhdessä kotitöitä ja hoidatteko yhdessä lapsianne? Ja muutoinkin, pyrittekö perheasioissa yhteisymmärrykseen? Onko teillä lastenhoitoapua, että edes joskus pääset miehesi kanssa yhdessä leffaan, ulos syömään tai vaikka pienelle hemmottelulomalle?

Lapsesi ovat ihanassa iässä ja heidänkin kanssaan voi liikkua jo luontopolulla, retkikohteissa, ruokailemassa, matkoilla jne (tietysti lasten ehdoilla) niin, että virkistyy itsekin.

Usein myös kanssakäyminen ja seurustelu toisen lapsiperheen kanssa antaa virikkeitä ja piristää kummasti - sitä näkee, että arjen sujuminen on tärkeää myös muillekin ja antaa voimia elämään.

Riitely on tietenkin repivää ja väsyttävää, joten pariskunnan pitäisi puhua toistensa kanssa. Usein lapsetkin vaistoavat vanhempien huonot välit ja saattavat kiukutella ymmällään saadakseen huomiota ristiriitojen keskellä.

Ja vielä, hoitakaa raha-asiat, ettei menoista tai tuloista tarvitse tapella. Jotta ainakin rahallisesti teillä kotiasiat ovat kunnossta. (Eikä se eronneen lapsiperheen elämä mitään herkkua ole - raha, aika ja hermot ovat usein tällöinkin tiukoilla).

Tuolla juttuaihioissa on otsake: 'Avioero teki lapsestamme riiviön'.
Avioero voi olla myös lapsille kova paikka ahdistuksineen ja hylätyksi tulemisen tunteineen. Monesti vielä eronnut vanhempi joutuu vielä köyhyysloukkuun, kun eron myötä taloudellinen tilanne romahtaa. Yksinhuoltajan arki voi olla aika ahdistavaa ja ankeata, joten kannattaa kyllä harkita vakavasti. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan.