Jos joutuisin joihinkin lääkkeisiin turvaantumaan, niin onko ihan varmaa, ettei niiden käyttäminen näy päälle päin?? Luulen, että saisin lääkkeet, jos menen ja pyydän.
On vaan sellainen epämiellyttävä pelko, että muutun jotenkin holtittomaksi ja 'epämääräisen' oloiseksi.. eli sellainen ihminen, jota tulee joskus ihmeteltyä, onko se ihan täysillä mukana ja epäilee mielenterveyttä ja lääkkeitä.
Tiedän että täysin typrää, mutta olen oppinut peittämään ihan kaiken miltä sisällä tuntuu. Nyt vaan fyysiset oireet on niin helvetillisiä, kun pelkostressitila rasittanut vuositolkulla ihan kaikkia elimiä aivoista verenkiertoon ja ruuansulatukseen. Lasahtava, jos en anna niille lepoa.. tai yritän rasittaa niitä vielä samalla kuormituksella mitä ennenkin.
On vaan sellainen epämiellyttävä pelko, että muutun jotenkin holtittomaksi ja 'epämääräisen' oloiseksi.. eli sellainen ihminen, jota tulee joskus ihmeteltyä, onko se ihan täysillä mukana ja epäilee mielenterveyttä ja lääkkeitä.
Tiedän että täysin typrää, mutta olen oppinut peittämään ihan kaiken miltä sisällä tuntuu. Nyt vaan fyysiset oireet on niin helvetillisiä, kun pelkostressitila rasittanut vuositolkulla ihan kaikkia elimiä aivoista verenkiertoon ja ruuansulatukseen. Lasahtava, jos en anna niille lepoa.. tai yritän rasittaa niitä vielä samalla kuormituksella mitä ennenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on ainakin päinvastoin, lääkkeet pitää kurissa sen, mitä muuten olisin ulospäin. poikkeuksena yksi lääke, risperidon, josta 1,5 vuoden käytön jälkeen alkoi tulla ikäviä sivuoireita (naaman nykimistä, jota en itse huomannut), mutta kun se lääke vaihdettiin, tuo oire katosi.
tietenkin jotkut lääkkeet turvottaa tai saattaa aiheuttaa jatkuvaa "nälkää" jonka seurauksena vain syö ja lihoo, tai voi tulla aknea tai iho-oireita..
ideana onkin, että sopivaa lääkitystä etsitään ennen kuin se jätetään ns. pysyväksi lääkkeeksi. jos lääkkeestä tulee inhottavia sivuoireita ja sen käyttö näkyy päällepäin, se tod. näk. ei sovi sinulle, ja silloin kokeillaan jotain uutta lääkettä. tavoitteena kun ainakin omilla lääkäreilläni on ollut löytää minulle lääkitys, joka pitää mielenterveydelliset ongelmat poissa eikä aiheuta ainakaan huomattavia ja haitallisia sivuoireita. olen ollut tosi onnekas, kun en ole saanut sivuoireita juuri mistään, ja pääsääntöisesti minulle määrätyt lääkkeet ovat auttaneet ainakin osaan ongelmistani.
Kyllä sen huomaa jos ihminen käyttää lääkkeitä.
Tai siis minä en huomaa mutta jos on hyvä ihmistuntija niin kyllä hän huomaa heti jos sinulla on mielialalääkitys.
Mutta suurimmalle osalle ihmisistä minunkin lääkitykseni on tullut ihan yllätyksenä kun olen kertonut.
Eli suurin osa ihmisistä ei ole niin hyviä ihmistuntijoita!
Ja sitä paitsi hyvin hyvin monella on nykyään jotain lääkitystä.
Ei lääkkeiden käyttö kovin helposti päälle päin näy. Miedot masennus/ahdistus-lääkkeet eivät ainakaan näy mitenkään. Sisäisestikin olon pitäisi lääkityksen aikanakin tuntua ns. omalta itseltä. Jos tulee pitempiaikaisesti epämääräinen olo, lääkitystä on liikaa tai se on väärä. Alussaolo voi olla vähän outo (voi vaikka heikottaa, vapisuttaa, pyörryttää), mutta sivuoireiden pitäisi mennä ohi kohtuullisessa ajassa, jos lääke on sopiva.
Sinulla taitaa olla kova paine kontrolloida itseä ja (niin kuin sanoit) peittää omat tunteesi. Ehkä lääkityksen näkymisen pelkokin liittyy tähän. Lääkärin kanssa lääkkeistä voi keskustella eikä lääkityksen pohtiminne tietenkään vielä tarkoita sitä, että sinun olisi niitä pakko ottaa käyttöön, jos sinua vielä mietityttää.
Paskanmarjat se mitään naamasta näy! Ainakaan masennuslääkkeiden käyttö ei todellakaan näy naamasta millään lailla. Käytetty on.
henkinen sairaus voi näkyä naamasta, mutta ei lääkkeitten käyttö. Ainakin minä näytän nyt terveeltä ja hyvältä kun on lääkitys kohillaan. Tai tietty siis näkyy että lääkitys kohillaan, kun ennen olin kuin haamu :D