Yhdellä työpaikalla työ itsessän oli hyvinkin aktiivista, en käyttänyt alkoholia ja elin juustosämpylöillä ja kahvilla. Vapaalla ei ollut muuta kuin menoa ja fiilis oli mitä parahiin. Eräs nainen toi eräänä päivänä maanisen, väsähtäneen ja uinuvan miehen viereeni istumaan ja tuijjottamaan käytännössä tyhjää. Hetken ihmeteltyäni päättelin, että nainen luuli juuri sen kohdan työpaikalla olevan jokin erinomainen hyvinvoinnin keskittymä. Meillä oli kylläkin tapana sanoa työpaikalla, että hyvinvointi lähtee jokaisesta itsestään, ei kenestäkään muusta ihmisestä.
Eräs tuttuni oireilee jokseenkin levottomasti. Käytännössä kaikki on mennyt pielee ja aina kun jokin puolimieli osallistuu hänen tekemisiin, niin aina vaan menee pahemmin pieleen. Nämä puolimielet ovat sitten saaneet kuitenkin päähänsä, että levottomuudessa olisi kyseessä jokin seurusteluasia. Ihnan samalla levottomuudesta voisi syyttää jalkasientä.
Ihmiset ovat yllättävän tyhmiä. Mitä kaikkea psykiatriaa ja muuta sontaa sitten ihmisen parahiksi mukamas tehdäänkin. Älytöntä.
Eräs tuttuni oireilee jokseenkin levottomasti. Käytännössä kaikki on mennyt pielee ja aina kun jokin puolimieli osallistuu hänen tekemisiin, niin aina vaan menee pahemmin pieleen. Nämä puolimielet ovat sitten saaneet kuitenkin päähänsä, että levottomuudessa olisi kyseessä jokin seurusteluasia. Ihnan samalla levottomuudesta voisi syyttää jalkasientä.
Ihmiset ovat yllättävän tyhmiä. Mitä kaikkea psykiatriaa ja muuta sontaa sitten ihmisen parahiksi mukamas tehdäänkin. Älytöntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teenkin tästä viestiketjusta itsekseenpuhelun ja jurppaantumisen tilitysketjun..
Pikkuhiljaa kun olen poltellut tupakkia talven takapihalla ja nippaillut tumppeja lumikasaan, joka sitten kesän tullen on sulanut, niin tumpit ovat paljastuneet. Ne jotka ovat omalla pihallani, niin olen kerännyt pois, joskin runsaslumisen talven aikana olen tehnyt itselleni myös tilaa lapiomalla lunta pois aidan yli. Lumen mukana on sitten lentänyt jokin tupakan tumppi jotka ovat paljastuneet lumen sulattua.
Naapurini ovat ystävällisesti tottuneet potkimaan palloa ikkunaani, soittelemaan ovikelloani ja juoksevat karkuun ja myös huutelemaan minulle kun olen takapihallani. Toisinaan koirat tuodaan ikkunani alle tarpeilleen ja eilen naapuri sitten ulkoilutti lastaan takapihani aidan takana vaikka vieressä on lasten leikkikenttä. Naapurini oli sitä mieltä, että jos hänen lapsensa laittaa suuhunsa tupakantumpin, joka luultavasti on minulta, niin hän sairastuu ja että tupakantumppi on myrkyllinen, mutta ei mikään muu mitä lapsi saattaa pihalta löytää ja laittaa suuhunsa.
Minä sitten keräsin muutamat tumpit siitä pois kunnes huomasin lapsen ja isänsä kanssa viimeisten lumikasojen luona johon oli sekoittunut sepeliä. Lapsi työntää sepelin sekaista lunta suuhunsa ja ilmoitin ystävällisesti, että älä laita niitä minun tupakan tumppeja suuhusi.
Ja sitten ihana sukuni. Olen 40-vuotias mies ja esim. tätini kokee oikeutta kommentoida elämäntapojani ja raha-asioitani. Olen mielestäni vihjaissut, etten ole kovin kiinnostunut sukuni seurasta mm. siksi, että he vatvovat paskaa aina siihen asti, että kaikki maailman ongelmat tuntuvat olevan minun harteillani. Olisin kovin kiitollinen jos saisin elää omaa elämääni, mutta ei. Aina löytyy jokin tekosyy siihen, että jokin sukulaiseni istuu vieressäni kertomassa mitä teen heidän mielestä oikein ja mitä väärin. Mutta kun niistä ei pääse eroon.