Hei kaikki, vihdoinkin uskalsin itse kirjoittaa ahdistuksestani josta olen kärsinyt noin kymmenisen vuotta. En ole mikään hyvä kirjoittaja mutta yrittäkää saada jotain tolkkua kirjoituksestani. :)
Tosiaan, eli jo ala-asteelta lähtien olen kärsinyt todellakin häiritsevästä hengenahdistuksesta. Ahdistusta on vaikea kuvata, mutta se on tuntuu sille että kun pitäisi haukottaa mutta jättää haukottamatta. Tiedän kuulostaa oudolle. Jatkuvasti on vedettävä syvään henkeä eikä ahdistus välttämättä mene edes pois. Kun se menee niin se palaa heti takaisin. Lapsesta asti olemme ravanneet lääkäreillä ja kaikki mahdolliset kokeet tehty. Eikä mitään, keuhkoni ovat kuulemma kuin huippu urheilijalla...
Olen todella herkkä stressaamaan ja huolehtimaan asioista. Ahdistun todella helposti ja olen tosi tarkka kellosta. Mietin jatkuvasti: "Tasan 12h päästä menen taas töihin" "Tähän aikaan huomenna teen ruokaa ja sitten on vielä pitkä aika ennenkuin menen nukkumaan" Mietin kaikkea ihan älytöntä. Pelkään tuntien menevän eteenpäin ja päivien vaihtumista. Stressaan nykyisin aivan kaikesta ja itken herkästi. Niimpä olenkin miettinyt voisiko tämä hengenahdistus johtua jonkin sortin ahdistuneisuushäiriöstä tms.? Myöskin ahdistus vielä enemmän siintä kun huomaan että nyt se ahdistus taas alkaa. Kärsin myös huonosta itsetunnosta ja saatan joskus ahdistua myös siintä kun olen syönyt herkkuja. Alkaa huimata, päätä särkeä, kasvoja pistellä ja tuntuu kuin kurkussa olisi pala/panta joka estää hengittämästä. Kohtaukset vain alkavat ja saattavat jatkua monia tunteja, ellei päiviä.
Kuulostaako tutulta kenellekkään ?
Tosiaan, eli jo ala-asteelta lähtien olen kärsinyt todellakin häiritsevästä hengenahdistuksesta. Ahdistusta on vaikea kuvata, mutta se on tuntuu sille että kun pitäisi haukottaa mutta jättää haukottamatta. Tiedän kuulostaa oudolle. Jatkuvasti on vedettävä syvään henkeä eikä ahdistus välttämättä mene edes pois. Kun se menee niin se palaa heti takaisin. Lapsesta asti olemme ravanneet lääkäreillä ja kaikki mahdolliset kokeet tehty. Eikä mitään, keuhkoni ovat kuulemma kuin huippu urheilijalla...
Olen todella herkkä stressaamaan ja huolehtimaan asioista. Ahdistun todella helposti ja olen tosi tarkka kellosta. Mietin jatkuvasti: "Tasan 12h päästä menen taas töihin" "Tähän aikaan huomenna teen ruokaa ja sitten on vielä pitkä aika ennenkuin menen nukkumaan" Mietin kaikkea ihan älytöntä. Pelkään tuntien menevän eteenpäin ja päivien vaihtumista. Stressaan nykyisin aivan kaikesta ja itken herkästi. Niimpä olenkin miettinyt voisiko tämä hengenahdistus johtua jonkin sortin ahdistuneisuushäiriöstä tms.? Myöskin ahdistus vielä enemmän siintä kun huomaan että nyt se ahdistus taas alkaa. Kärsin myös huonosta itsetunnosta ja saatan joskus ahdistua myös siintä kun olen syönyt herkkuja. Alkaa huimata, päätä särkeä, kasvoja pistellä ja tuntuu kuin kurkussa olisi pala/panta joka estää hengittämästä. Kohtaukset vain alkavat ja saattavat jatkua monia tunteja, ellei päiviä.
Kuulostaako tutulta kenellekkään ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
se on stressioire. mulla on samantyylisii tuntemuksii. välil tuntuu päässä vähän painetta ja välil on pakko kontrolloida hengitystä. mulla on pakko-oireinen ahdistushäiriö joten se liittyy niihin. siis tiedän tunteen, vittumaista, mutta koita jaksaa. :)