Mietiskelen taas syöpäsairaan läheisen tuntemuksia?
Jotenkin itse olen kokenut että tosiaan ainakin yhtä kovat on kärsimyukset syöpäsairaan omaisilla.
Oma kokemukseni on ajalta kun tyttäreni oli kuollut syöpään.
Jotenkin kaipasin tukea ja ymmärrystä, mutta sitä oli tosiaan vaikea ainakaan useimmilta ihmisiltä saada. Meillä oli siihen aikaan kultaine noutaja koira jota kuljettelin lähiseudulla. Koirankuljettajathan kertoilevat toisilleen kaiken eli aika terapeuttinen juttu.
Jotenkin itse olen kokenut että tosiaan ainakin yhtä kovat on kärsimyukset syöpäsairaan omaisilla.
Oma kokemukseni on ajalta kun tyttäreni oli kuollut syöpään.
Jotenkin kaipasin tukea ja ymmärrystä, mutta sitä oli tosiaan vaikea ainakaan useimmilta ihmisiltä saada. Meillä oli siihen aikaan kultaine noutaja koira jota kuljettelin lähiseudulla. Koirankuljettajathan kertoilevat toisilleen kaiken eli aika terapeuttinen juttu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen minäkin kokenut tuollaista. Omaisena kun on monesti niin neuvoton ja avuton. Tasapainoilu sen auttamisen kanssakin oli monesti niin ristiriitaisen tuntuista. Puuttuiko liikaa vai liian vähän eri tilanteisiin. Pahempina päivnä tosiaan kun koki toisen kivut, ihankuin ne olisivat tarttuneet, ja itsekin voi huonosti.
Ei niistä kaikista sisäisistä tuntemuksista voinut vieraille kertoakkan. Niitä selviteltiin omaisten kesken.
Koiralle oli tosiaan myös hyvä kertoilla, kun se oli aina samaa mieltä. Heiluti vain häntäänsä.........(haukkui harvoin).............