Jutta Urpilaisen tultua SDP:n puheenjohtajaksi hän toi keskusteluun UNELMAT, että ihmisellä tulee ja saa olla unelmia. Mikael Jugnerin tultua samaisen puolueen puoluesihteeriksi hän toi agendalle - siis keskusteluun - RAKKAUDEN.
Media ampui, tai ainakin yritti ampua, nopeasti alas molemmat "teesit": -näilläkö Suomi uuteen nousuun?
Rakkauden vastakohta on RAKKAUDETTOMUUS.
Rakkaudettomuus saa aikaan ikäviä ja surullisia asioita, onnettomia ihmisiä ja ihmissuhteita, eroja, ei-toivottuja lapsia, abortteja, kaltoin kohtelua, alistamista, riistämistä, itsemurhia, loputtomiin...
Tai onko rakkauden vastakohta VIHA?
Vihasta syttyy sotia, tuhoa, tappoja, murhia.... Maattomia, kodittomia, orpoja, pakolaisia....
Ovatko nämä parempia vaihtoehtoja kuin rakkaus?
Nykyinen hallitus vannoo tuottavuuden nimeen, että vain työ ja tuottavuus tuo laadukasta elämää. Tuottavuutta pitää lisätä keinolla millä hyvänsä, muuten ei pärjätä kilpajuoksussa. Pitempiä työpäiviä. Enemmän tulosta pienemmällä ryhmällä. Työtä hamaan kuolemaan asti.
Toisaalta toitotetaan että hyvinvointiyhteiskunta on varakkaampi kuin koskaan, silti pahoinvointi on suurempi kuin koskaan. Toivo on mennyt. Rakkautta kaipaavat kanssaihmiset ovat sivuseikka kun heille ei riitä aikaa eikä voimia. Työkiireet sairastuttaa ja tappaa työssä olevat, yksinäisyys yksinäiset,
Perheistä syntyy yhteiskunta. Rakkaudettomista perheistä syntyy rakkaudeton yhteiskunta. Vihan perheistä syntyy vihan yhteiskunta.
Entä jos lopetettaisiin rahan palvonta ja annettaisiin tilaa rakkaudelle?
Aikaa perheelle, lapsille, vanhemmille, suvulle, ystäville....
Rakkaus perheessä lisää perheen hyvinvointia enemmän kuin raha. Rakastavista perheistä ja rakastavista ihmisitä syntyy rakkauden yhteiskunta.
Ei tämä RAKKAUDEN AATE ole hullumpi aate - liittyisinkö minäkin siihen?
Media ampui, tai ainakin yritti ampua, nopeasti alas molemmat "teesit": -näilläkö Suomi uuteen nousuun?
Rakkauden vastakohta on RAKKAUDETTOMUUS.
Rakkaudettomuus saa aikaan ikäviä ja surullisia asioita, onnettomia ihmisiä ja ihmissuhteita, eroja, ei-toivottuja lapsia, abortteja, kaltoin kohtelua, alistamista, riistämistä, itsemurhia, loputtomiin...
Tai onko rakkauden vastakohta VIHA?
Vihasta syttyy sotia, tuhoa, tappoja, murhia.... Maattomia, kodittomia, orpoja, pakolaisia....
Ovatko nämä parempia vaihtoehtoja kuin rakkaus?
Nykyinen hallitus vannoo tuottavuuden nimeen, että vain työ ja tuottavuus tuo laadukasta elämää. Tuottavuutta pitää lisätä keinolla millä hyvänsä, muuten ei pärjätä kilpajuoksussa. Pitempiä työpäiviä. Enemmän tulosta pienemmällä ryhmällä. Työtä hamaan kuolemaan asti.
Toisaalta toitotetaan että hyvinvointiyhteiskunta on varakkaampi kuin koskaan, silti pahoinvointi on suurempi kuin koskaan. Toivo on mennyt. Rakkautta kaipaavat kanssaihmiset ovat sivuseikka kun heille ei riitä aikaa eikä voimia. Työkiireet sairastuttaa ja tappaa työssä olevat, yksinäisyys yksinäiset,
Perheistä syntyy yhteiskunta. Rakkaudettomista perheistä syntyy rakkaudeton yhteiskunta. Vihan perheistä syntyy vihan yhteiskunta.
Entä jos lopetettaisiin rahan palvonta ja annettaisiin tilaa rakkaudelle?
Aikaa perheelle, lapsille, vanhemmille, suvulle, ystäville....
Rakkaus perheessä lisää perheen hyvinvointia enemmän kuin raha. Rakastavista perheistä ja rakastavista ihmisitä syntyy rakkauden yhteiskunta.
Ei tämä RAKKAUDEN AATE ole hullumpi aate - liittyisinkö minäkin siihen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myös sosialidemokraattien johto itse voisi aivan hyvin julistaa jättäytyvänsä ainakin yhdeksi vaalikaudeksi pois yhteiskunnallisesta elämästä ja keskittyä talouselämän sijasta perhe-elämään. Annettaisiin politiikan teon sijasta aikaa perheelle, suvulle ja ystäville...
Mutta tuskin se sitä tekee. Mikael Jungnerkin on ollut jo monta kuukautta hiljaa tuosta rakkauden teesistä. Taitaa vähän hävetäkin, mitä innostuksissaan tuli lausuneeksi, kun pääsi työttömyyskortistosta suoraan SDP:n puoluesihteeriksi. Vähän samanlainen impulssi, kun vähän aiemmin YLE:n johtajana latasi YouTubeen tekijänoikeuksien alaista musiikkia morsiamelleen.
Käy vähän kuin Jutta Urpilaiselle, joka unohti unelmista puhumisen alkuunsa. Olisi vain jatkanut huolimatta Erkki Tuomiojan piikittelystä. Erkkihän termin "unelmähöttö" ilkeyksissään keksi. Mediaa sen termin keksimisestä ja käytöstä on turha syyttää.